torstai 28. marraskuuta 2013

Kiirettä pitää...

joten eipä ole liiemmin tullut päivitettyä blogiakaan. Marlonista ei ole otettu kunnon kuvia sitten 12-viikkoiskuvien......miten me nyt näin laiskoja ollaankin oltu?

Meillä on vain ollut niin kiirusta työasioiden kanssa, ja päivät ovat niin lyhyitä, ettei sitten olla enää myöhään illalla haluttu räiskiä salamalla mitään puolipiemitä kuvia. Seli seli. Joo, joo, tiedetään - selitykset vain pahentavat tilannetta. Nyt täytyy kyllä tsempata ja kuvata poikaa ennen kuin se on jo ihan täyskasvuinen.

Eilen napsin Mimistä ja Marlonista ihan vaan tuommoisia snapshotteja pokkarilla, kun ne näyttivät niin hauskoilta tuossa lattialla makoillessaan vierekkäin ja imuttaessaan villatakkia ja lelusiiliä. Siis alkuun luulin ettei Marlon ole perinyt äitinsä tapaa imuttaa villatakkia tai jotain roittia, mutta olen muutaman kerran huomannut, miten Marlon on yrittänyt "luikerrella" Mimin viereen kun se imuttaa villatakkiaan....ja Mimi on tosi kipakasti ärähtänyt ja ajanut Marlonin pois hänen villatakiltaan. Marlon onkin nyt löytänyt oman imutus-juttunsa - se on karvainen lelu-siili - se pojalla on suussa ja sama vatkaaminen käy etujaloilla kun polkee ja imee siiliä samanaikaisesti :) Hauska tapa noilla "mustapäillä"!



Villatakki on kuitenkin kuvioissa mukana - siilin alla

Mimin tyylinäyte villiksen imutuksesta

Äiti ja poika neuvottelevat villatakista 

Tällä kertaa Marlon sai tulla äiskän viereen yhdessä imuttamaan.  

Tommin kanssa sekoitamme melkein koko ajan nuo kaksi toisiinsa - niillä kun on ihan samat maneeritkin. Koko habitus on aivan samanlainen. Ja Marlon on todella tasapainoinen ja jopa rauhallisen seesteinen ollakseen parsonin pentu!!! Marlon ei höntyile, vaan ottaa jäätävän rauhallisesti kaikki tilanteet. Tosin aamuisin lenkille lähtiessä Marlon  voisi olla vähän vähemmän rauhallinen ;) jäbää ei nimittäin nuo aamulenkit kiinnosta sitten tipan tippaa! Miksi mennä ulos kun kotona on niin hyvä olla!?! Katriinalta kuulin, että Urho-iskällä on täysin samanlainen suhtautuminen kyseiseen asiaan :)

Ihana poika tuo Marlon on - me olemme niin onnellisia että päätimme pitää Marlonin kotona - siitä taitaa kasvaa ihan unelmien parson-poika! Marlon on hirveän reipas ja sosiaalinen, ja samanaikaisesti todella lunki. Taitaa olla pojan hermorakenne ihan rautaa - Marlonia ei hetkauta oikein mikään. Ja se on niin hyvä juttu se.

Maisa on myös löytänyt sisäisen pentunsa uudelleen nyt Marlonin kanssa - Maisa ja Marlon nutaavat ja leikkivät koko ajan yhdessä, ja Maisa näyttää niiiiiiiiin onnelliselta Marlonin kanssa leikkiessään. Maisalla ja Marlonilla voi olla parinkin tunnin leikkituokioita keskenään. Niitä on niin hauska seurata - ja hienoa on, että meidän koko lauma vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä oloonsa ja eloonsa. Tämä tuntuu sujuvan näiden neljän kanssa kuin tanssi. Pirisjoen Tiinan sanoin: "Neljä menee siinä kuin kolmekin!" Allekirjoitetaan :)