MUISTOISSAMME KULTAISISSA

                                                                              AMY
(Ami, Amppu)
muita lempinimiä: Amppari, Ampulli, Napataatiainen, Tupputiina

s.27.04.1996
k.20.10.2010

Ami oli elämäni Koira, maailman viisain hauva, joka kertakaikkiaan näki lävitseni. Suuri Persoonallisuus.
Nuku rauhassa Rakas Ami, sinä teit minusta kokonaisen ihmisen, tulen kantamaan sinua mukanani Aina.

elokuussa 2010

 kesällä 2004 tai 2005, Ami Alastaron mökillä, kesä 2004 tai 2005, Amille tennispallot olivat aivan kaikki kaikessa

 kesällä 2010

 heinäkuu 2010, Ami meni aina nukkumaan pelastusliivien päälle, jotta voi ottaa nokoset kaikessa rauhassa ja olla varma ettei hän ainakaan jäänyt pois matkasta!


 elokuu 2010

  kesä 2010, Ami nauttii merituulesta; Ami rakasti tuulta ja merellä oloa

Kuva Amin nuoruuden päiviltä, vuodelta 1998; tämä on tällainen hassuttelukuva, mutta niin rakas otos meidän "pikku-tiikeristämme" alfa-naaraasta, jolla oli rautainen tahto ja hermot terästä. Ami oli aivan oma luokkaansa, koira jollainen tulee vastaan vain kerran elämässä. Ami tulee ikuisesti kulkemaan sydämissämme, ja ikävä on vieläkin välillä kova. Suuret persoonat vievät lähtiessään mukanaan suuren palan meitä itseämme

Kuva kesäkuulta 1999

 Lepää rauhassa Rakas, tulemme kantamaan sinua mukanamme aina.



Ami pähkinänkuoressa:
Ami rakasti eniten maailmassa tennispalloja! Ja kaikenlaisia palloja sekä pienen pieniä pehmoleluja. Jos pehmoilla oli jotain karvaa, Ami kyllä parturoi ne huolellisesti! Ami ei ollut lenkkeilijä - hänet sai houkuteltua hieman pidemmälle lenkille jos muisti varata tennispallot läpinäkyvään pussiin, ja ehtona oli että niitä piti lenkin jälkeen heitellä takapihalla. Pallorallissa sitä vauhtia sitten riittikin aivan loppuun asti! Ami oli maratoonari, uskomattoman kestävä ja pitkäjänteinen. Nuorempana Ami rakasti juosta polkupyörän vierellä, ja kauniisti juoksikin! 5-6 km:n jälkeen tämä ttyttönen haukkumalla komensi lisää vauhtia! Ami saattoi juosta yhtä soittoa pyörän vieressä 10 km väsymättä lainkaan. Ami rakasti istua myös pyörän kyydissä pajukorissa, häntä ei muuten ikinä tarvinnut kiinnittää mitenkään eikä opettaa istumaan kyydissä - ensimmäisen kerran kun Ami näki pyörässäni korin, hän vinkui ja pyysi päästä kyytiin ja siitä saakka Ami matkusti aina pyöräkorissa onnellisena ja nauttien vauhdin huumasta!
Ami rakasti ihmisiä ja toisia koiria, vanhemmiten toiset nartut eivät liiemmin kiinnostaneet. Ami oli hyvin kiinnostunut ihmisistä ja kaupungin vilinästä, ja hänen erästä kulta-aikaansa edusti varmasti noin kolme vuotta kestänyt Pariisin aikamme. Asuimme Pariisissa aivan Louvren vieressä ja Ami tulikin tutuksi lähialueemme Brasserioissa ja ravintoloissa. Amilla oli aina tapana vaellella ympäri ravintolaa ja "vaihtaa kuulumisia" eri pöytäseurueissa.
Ami oli varsinainen "city-dog" ja niin diiva kuin parson vain voi olla. Jos Ami esimerkiksi vahingossa astui toisen koiran kakkaan, siitä seurasi varsinainen show; ensin jalkaan katsottiin tyrmistyneenä ja sitten jalalla ei enää voinut kävellä joten oli pikimmiten nilkutettava kotiin ja jalka pestävä hetimiten shampoolla. 
Ami rakasti auringon ottoa ja lämpöä, ja mökkeilyä. Mökillä Ami piti aina laskea varhain aamulla ulos pihalle, jossa hän sitten päivysti koko päivän. Mökiltä Ami ei koskaan olisi halunnut lähteä pois, hänet piti aina kantaa autoon, ja sitten näytettiin surullista naamaa jonkin aikaa. Ami oli varsin teatraalinen koiruus ja tiesi tasan tarkkaan mistä narusta vetää jotta sai ihmiset tekemään mitä halusi. Ami oli myös varsin jääräpäinen; nuorena aiheutti melkoista taloudellista vahinkoa syömällä minulta kirjaimellisesti yksiön - nyrkin kokoisia reikiä kiviseinään ja huonekalut päälle. Silloin sitä ihmetteli että miten noin pieni pystyykin saamaan aikaan niinkin laajaa tuhoa...varsinkin betoni oli Amin viehtymys numero uno! Pari todella pahaa uhmaikää ennen 1,5 vuoden ikää raastoi kyllä hermojamme, mutta niistä kun selvittiin niin ei olisi ihminen voinut hienompaa parasta ystävää toivoa! Amilla tulee aina olemaan sydämissämme erityislaatuinen paikkansa, suuret persoonat vievät lähteissään suuren palan meitä mukanansa. Ikävä ikuinen.



BALMER


parsonrussellinterrieri uros

s.10.03.1999
k. 28.8.2015

Balmer oli Amyn puoliveli emän puolelta. 
Balmer oli koira, joka opetti minulle koirista eniten. Balmer oli minun korkeakouluni terrierimaailmassa. Päivääkään en vaihtaisi pois tämän Ärrierin kanssa. 
Balmer eli kanssamme hyvin pitkän, rikkaa ja antoisan elämän, ja nukkui pois isäntänsä sylissä, etutassut minun käsissäni,  kesän viimeisenä kauniina aurinkoisena päivänä elokuun 28. 2015 Ahvenanmaalla. Balmerin kunto heikkeni keväällä 2015, mutta sai vielä elää ja nauttia ihanasta kesästä rakkaan laumansa kanssa kesäpaikassamme Ahvenanmaalla, jota Balmer rakasti yli kaiken. Balmer sai viimeisen leposijansa kesäkotimme pihamaalta, suuren ja vahvan hongan juurelta, ison kiven kupeesta, josta näkyy omaan rantaan ja merelle. Suuri tukeva honka ja iso punagraniittinen kivi sopivat oikein hyvin, koska ne hyvin kuvastavat Balmerin luonnetta ja perusolemusta - vahva, kova, peräänantamaton, tuki ja turva ja 100%:n luotettava ihmisen paras ystävä. Balmerin arkku laskettiin hongan valtavan juuren viereen.

Balmerin poisnukkuminen jätti suuren aukon laumaamme emmekä tule koskaan unohtamaan Suurta Päällikköä Balmeria, jonka ansiosta laumamme laumakuri on niin hyvä ja tiukka. Balmer kasvatti Mimin, Maisan ja Mimin pojan Marlonin, jotka nyt jatkavat Balmerin viitoittama tietä.
Oli suuri ilo ja onni saada elää tämän kovaakin kovemman ja sisältä niin pehmeän ja rakastavan ukkelin kanssa kaikki nämä vuodet. 

"Tähtiin on kirjoitettu
niin monta tassunjälkeä,
niillä kaikilla on nimensä,
elämänpituinen tarinansa.
Ne ovat jättäneet lähtemättömän jäljen
niihin ihmisiin,
jotka ovat jääneet tänne kaipaamaan.
Nuku Rauhaisaa Unta Suuri Päällikkö Balmer. Sinua on Ikävä Benkku-pojan iskä". 💜
 -Maaret Pirttimäki-
(Balmerin pojan Benkun emäntä)
  


Laumamme kiistaton johtaja isolla J:llä, joka suvereenisti hallitsee laumaansa suurella sydämellä. Balmer ei koskaan jätä kaveriaan pulaan, ja puolustaa omiaan vaikka viimeiseen hengenvetoon. Äärimmäisen rohkea, vahva, lempeä ja rakastava; kertakaikkisen ainutlaatuisen ihana ja komea nallekarhu. Balmerin motto on "Kuri ja järjestys sen olla pitää". Balmer on järjestyksen ystävä, ja Balmerin laumassa vallitseekin "ordning och reda". Balmer on erittäin hyvä laumanjohtaja, alfauroksien alfa uros, jämpti ja lempeä. Balmer on erittäin älykäs, ja on oppinut heti kaiken yhdestä kerrasta. Balmer on aina ollut oikea ilopilleri, jonka naamaa katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. Balmer on edelleen hyvin terhakka tapaus, ja aivan kertakaikkisen valloittava persoona. Balmer on sanalla sanoen Mahtava Tyyppi!

Balmer kesällä 2012, kuva: Maaret Pirttimäki




  
Kesämiäs 2012


Balmer pentuna, kesäkuussa 1999, ikää 3,5 kk



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti