Ohi on!

Nimittäin kummankin meidän neidin juoksuajat. Maisa aloitti lokakuussa, ja Maisa suhtautui tähän mullistukseen samalla lailla kuin muutoinkin elämään; melko rauhallisesti - paitsi että käyttäytyi toisia koiria kohtaan agressiivisesti, ja jopa vieraita ihmisiä kohtaan tunteet kävivät aika ajoin kuumina. Kotosalla kaikki oli ihan niin hyvin kuin muutoinkin.

Mimin juoksuja odoteltiinkin jo pidempään; välillä tuntui että Mimi ei aio aloittaa niitä koskaan ;) Merkkailua kesti semmoisen pari kuukautta. No, tulivathan ne lopulta marraskuun alkupuolella, ja nyt ollaan jo ihan loppusuoralla. Aloitin Mimille Dorwest&Herbs´n vadelmanlehtikuurin valeraskauden ehkäisyyn; mimillä on nimittäin molemmista aiemmista juoksuista tullut hyvin voimakkaatkin valeraskausoireet - apaattisuutta, turvotusta, maitorauhasten merkittävää turpoamista jne. Mimi vaikuttaa myös juoksujen ekoina päivinä jopa hyvin kipuiselta ja väsyneeltä. No, nyt aloitin siis nämä vadelmalehti tabletit (heti ekasta vuotopäivästä) ja kiintoisaa on ainakin se, että Mimi on ollut koko ajan oikein pirtsakka oma itsensä eikä vaikuttanut lainkaan kipuilevalta. Toivotaan että valeraskausoireetkin jäävät pois.

Olen ollut melko laiska päivittämään blogia; nyt oli pakko, että saan edes yhden päivityksen marraskuulle!

Mulla ei ole ollut kameraa mukana pitkiin aikoihin lenkeillä, joten siinä yksi syy päivitysten puuttumiseen; haluan aina tehdä semmoisia kuvareportaaseja. Nyt joudutaan tyytymään vain huonolaatuiseen sisällä näpsäistyyn kuvaan, jotta saadaan edes jotain kuvamateriaalia.

Muuten me ei ollakaan oltu lainkaan laiskoja - mehän innostuttiin oikein tosissaan lut-treeneistä, ja Mimi osoittautui varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi sillä alalla; ei tarvinnut paljoa tyttöä sytytellä, Mimi tiesi heti ekasta kerrasta mitä pitää tehdä. Treeneissä ollaan käyty Nummelassa. Mimin työskentely putkilla on melko hienoa seurattavaa; täsmällistä, innostunutta ja tarkkaa. Mimi on saanut hurjasti kehuja, ja nyt on treenit treenattu, ja Mimi menee ekaan kokeeseen 5.12 Loviisaan. Ollaan me tuosta tytöstäoltu  ihan tosi ylpeitä siellä treeneissä; Eerokin sanoi että siinä on todella hieno koira!! ja että se ei tuosta treenaamalla parane. Toivotaan että Mimi saisi kokeesta hyvän tuloksen, ja että kaikki menisi hyvin. Tavoitteet voidaan kyllä Mimin kanssa asettaa melko korkealle, ainakin treenien perusteella. Toivotaan vain ettei juoksujen jälkeinen aika vaikuta kovasti suoritukseen.

Muutenkin olen ollut ahkera; kävin kasvattajan peruskurssin lokakuun lopulla, ja nyt on kennelnimi laitettu vetämään: jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, näkee rakkaan Mimin pentue päivänvalon suurin piirtein ensi syksynä. Tämä päätös oli pitkällisen harkinnan tulos. Mimi on niin kertakaikkisen ihana parson, että kokisin sen suorastaan synniksi jättää käyttämättä näin hieno koiran jalostukseen. Mimissä yhdistyy niin monta hienoa ja hyvää asiaa, mm. erittäin terve ja vahva hermorakenne, vahva riistavietti sekä terve ja kaunis rakenne. Unohtamatta Mimin valloittavaa iloista, avointa, leikkisää, rentoa ja diplomaattista luonteenlaatua. Siipan sanoin: Mimi on semmoinen oikea "kodin Onni. Mimin kanssa voi mennä minne vain, minkälaisten koirien joukkoon tahansa, eikä tarvitse pelätä, että tilanne karkaa käsistä - Mimi ei provosoidu muuta kuin riistasta. Isäehdokaskin on jo lukkoon lyöty, ja olen aika innoissani tulevasta yhdistelmästä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää kun tulee ajankohtaiseksi. Tuleva isä on todella mahtava parson uros, jolla on Mimin tavoin hyvin terve hermorakenne, hieno luonne ja vahva riistavietti, ja poika on komeakin kuin mikä, eli odotettavissa on siis mahtavia pikkuparsoneja käyttöön ja näyttöön. Minulle tulevassa kasvatustyössäni aivan ensisijaisen tärkeä asia on terve ja vahva hermorakenne (luonne, luonne ja luonne) sekä riistaviettisyyden vaaliminen. Ja on minulla tietysti oma näkemyksenikin millainen parsonin tulisi olla noin kokonaisuudessakin - semmoinen vähän "sporttinen", työterrierityyppinen ja sopivasti "sofistikoitunut". 

Mitä muuta tähän loppuvuoden ohjelmaan tulee, niin tänään saapui tyttöjen kilpailunumerot Messarin näyttelyihin. Maisa edustaa lauantaina 8.12, ja molemmat tytöt sunnuntaina 9.12. Saa nähdä miten menestytään. Joka tapauksessa tiedossa on ihan näyttelyvuoden kohokohta, ja siellä on pilvin pimein tuttuja ja paljon parsoneja!!

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä: Balmer on ollut koko syksyn ajan ihan loisto kunnossa!! Joka päivä haluaa pitkille lenkeille, eikä selkäjumeista ole tietoakaan. Poika (vai pitäiskö jo sanoa Miäs) nauttii ihan täysillä parsonmaisesta menosta kahden kivan tyttönsä kanssa, ja oikein naamasta näkee että on niin tyytyväinen eloonsa ja oloonsa. Niin kuin nyt nuo kaikki. Meidän laumassa vallitsee ihana harmonia ja järjestys, ja kaikki kolme ovat onnellisia ja tyytyväisiä koska kaikilla on laumassa selkeä oma paikkansa. Eihän siitä voi olla kuin hyvin onnellinen. Varsinkin kun tiedän ettei se ole itsestään selvää. Mä kiitän mielessäni joka ainoa päivä näistä kavereista. 

 Tähän loppuun nyt sitten ne pakolliset kuvat: (huonolaatuisia mutta joatin kuitenkin...)

   Balmer tähystyspaikallaan