Luolakoirien kouluttaminen

Ajattelin koota pienimuotoisen koosteen luolakoirien koulutustoiminnasta. Lisäilin linkkilistalle linkit myös Suomen Kettuterrierit ry:n sivuille, joissa on mielestäni kaikkein tyhjentävimmin ja parhaiten selostettu mitä luolakoirien koulutus on ja miten siinä edetään. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille lukemaan. Luolakoirien KOULUTTAMISESSA tulee pitää mielessä se asia, että se EI ole harrastus, vaan kyseessä on koiran harjoituttaminen ja jalostusominaisuuksien selville saaminen ja riistalla on tarkoitus aina treenauttaa mahdollisimman vähän.

Minä tutustuin lajiin viime syksynä, kun veimme Mimin ensimmäistä kertaa luolatreeneihin keinoputkille Vihtiin tarkoituksenani selvittää koirani taipumukset jalostusta silmällä pitäen. Keinoluolassa harjoittelu on paras vaihtoehto valmennettaessa nuorta koiraa metsästystoimintaan tai selvitettäessä sen taipumuksia. Luolakoirien ominaisuuksia mitataan taipumuskokeissa ( LUT). Keinoluolassa tapahtuvassa harjoittelussa voidaan täysin valvotuissa olosuhteissa edetä koiran kykyjen mukaan aiheuttamatta vammoja kummallekaan osapuolelle. Nuoren koiran kouluttamisessa on tärkeää, että se perustuu myönteisille kokemuksille. Kokeissa ja harjoituksissa saa käyttää vain tarhassa syntyneitä taysikasvuisia tarhakettuja eli puna- tai hopeakettuja eikä otteita saa päästä syntymään.

Ensimmäisellä treeni kerralla koiran annetaan tutustua riistaan ja kaikkiin hajuihin aivan rauhassaja mikäli koira reagoi toivotusti eli rohkeasti ja osoittaa painostusta eli alkaa voimakkaasti haukkua riistaa, sen jälkeen koiraa voidaan ensimmäisen kerran kokeilla laittaa putkistoon. Tässä kohtaa on tärkeää, että koiraa, joka ei osoita kypsyyttä ja rohkeutta, ei pakoteta putkistoon. Koiraa ei saa koskaan pakottaa putkistoon tai kohtaamaan riistaa vaan kaiken tulee tapahtua koiran omasta halusta ja aloitteesta. Luolakoiran koulutuksessa maltti on valttia. Yleensä alle 10kk:n ikäistä pentua ei tule viedä luolatreeneihin. Poikkeuksiakin tietenkin on. Mimi oli ensimmäistä kertaa luolatreeneissä vähän alle kaksi vuotiaana, jolloin koiralla on yleensä tarpeeksi itsevarmuutta kohdata riista. Mimi suhtautui riistaan niin varmasti, että se sai mennä jo ihan ensimmäisellä treenikerralla putkistoonkin ja painosti siellä riistaa voimakkaasti.

 Mimi tutustumassa putkistoon ensimmäisellä kerralla

Mimi painostaa riistaa

 Mimiä kokeillaan ensimmäistä kertaa laittaa putkeen; Mimi painostaa putkessa riistaa, joka on reikäluukun takana.

Mimi on putkessa, joka on suljettuna.

 Mimi on otettu putkesta pois

Treenien ja kokeiden jälkeen on hyvä muistaa, että koira käy edelleen kovilla kierroksilla ja on viettien sekamelskassa - koiraa on hyvä suorituksen jälkeen pitää vaikka hetki sylissä tai kävellä sen kanssa jonkin aikaa ulkona ennen kuin se laitetaan kuljetusboksiin tai autoon.

 Mimi ja Maisa odottavat vuoroaan malttamattomian autossa.

Herra Balmerkin oli kettua moikkaamassa. Balmerin mielestä kettu oli ihan pöh! eikä sille tarvinnut rähistä, kun sehän jo makasi mytrona lattialla ja oli sitä paitsi häkissä...näitä vanhoja herroja ei enää niin vain hetkauta moiset ketut ;)

Treenien sopiva väli on yleensä noin kaksi viikkoa, koiraa ei tule kyllästyttää ja väsyttää treeneillä. Kaiken minkä koira oppii treeneissä, se muistaa koko ikänsä. Koiran turhaa treenausta tulee välttää. Koiraa treenataan niin vähän kuin mahdollista! Mimin kanssa kävimme kolmessa treenissä ennen ensimmäistä koetta, joka oli joulukuun alussa 2012 Loviisassa. Mimin olisin voinut viedä kokeeseen jo kahden treenin jälkeen koska se osoitti vahvaa taipumusta.

Ja minä sain taas oppia kantapään kautta seuraavan asian; koira kannattaa viedä kokeisiin samaan paikkaan, missä on treenattukin. Useimmat koirat toimivat kokeessa paremmin samassa putkistossa, jossa ovat treenanneet. Myöskään narttua, jolla on valeraskaus tai juoksu (juoksuaikaisen nartun SAA viedä kokeeseen, mutta se suorittaa kokeen aivan viimeisenä!) ei kannata viedä kokeisiin, narttukoirien hormoonit saavat ne toimimaan yllättävilläkin tavoilla kokeissa, tai ne eivät toimi ollenkaan. Meille kävi niin, että Mimi kieltäytyi menemästä ahdingosta ensimmäisessä kokeessaan, vaikka ahdingon läpäisy ei sille ole koskaan ollut juttu eikä mikään eli "ammattisanastolla" ahdingon läpäisy on ollut aina vaivaton. Meille kävi siis niin, että minä innostuksissani ilmoitin Mimin ensimmäsiin kokeisiin Loviisaan, jossa emme siis olleet koskaan aiemmin käyneet ja Mimillä oli valeraskaus juuri alkanut ja olen aivan varma, että näistä syistä johtuen koe meni mönkään. Tämän jälkeen kokeneet harrastajat neuvoivat minua, että koiraa ei kannata viedä kokeisiin uppo-outoon putkistoon, siis jos haluaa päästä hieman helpommalla. On luonnollisesti koiria, jotka toimivat missä ja milloin vain. Tämä siis yleensä ottaen koskee ns. "kaupunkikoiria" eli koiria, jotka kuitenkin elävät arkielämäänsä kaupunkimaisissa olosuhteissa eivätkä ole alituiseen kosketuksissa metsän ja riistan hajuihin. Mimin kasvattaja Eija ilmaisi asian niin, että kaupunkikoirat eivät yleensä tunge päätaan suin päin kaikkiin mustiin koloihin vaikka olisivatkin hyvin riistaviettisiä. Allekirjoitan tämän omien kokemusteni perusteella. Ja kuten aina, toki on poikkeuksiakin, tämä on aina tärkeää muistaa mainita :)

Kokeista saa tietoa kennelliiton tapahtumakalenterista valitsemalla kokeet ja LUT: https://omakoira.kennelliitto.fi/tapahtumakalenteri/frmTapahtumakalenteri.aspx ja jos on kysyttävää, koeilmoituksissa on aina ilmoittautumisia vastaanottavan henkilön yhteystiedot, jolta voi tarvittaessa saada lisätietoja.

Kokeet etenevät seuraavanlaisesti: Koepaikalle täytyy saapua ajoissa, ensimmäseksi on paperien ja rokotusten tarkastus ja ilmoittautuminen sekä koemaksun suoritus. Ylituomari pitää alkuun puhuttelun, jonka jälkeen arvotaan koejärjestys eli jokainen ohjaaja menee vuorollaa nostamaan numeronsa. Kun järjestys on arvottu alkaa koe tyhjän luolaston tarkistuksella, joka siis suoritetaan arvotussa numerojärjestyksessä. Kannattaa aina pitää silmällä niitä paria koirakkoa, jotka ovat ennen omaa numeroa, niin tietää valmistautua. Koiraa ei kannata liian aikaisin ottaa ulos kuluttamaan energiaansa turhaan vinkumiseen ja hyörimiseen. Kun kaikki ovat suorittaneet tyhjän luolaston tarkastuksen, alkaa riistakoe samassa järjestyksessä. Ne koirat, jotka eivät hyväksytysti suorittaneet tyhjän luolaston tarkistusta, suljetaan pois riistakokeesta. Tätä tapahtuu kuitenkin aika harvoin ja riippuu paljon tuomarin linjasta; toiset ovat tiukempia kuin toiset. Kaikkien kokeeseen osallistujien pitää olla paikalla loppuun asti, se kuuluu koekäytäntöön. Viimeiseksi on aina koetulosten luku ja palkintojen jako. Ainoastaan riistakokeesta suljetut koirakot voivat poistua paikalta. Kokeessa voi olla mahdollista suorittaa myös tyhjän luonnonluolan tarkastus, joka mainitaan aina erikseen koeilmoittautumisessa. Kaikissa kokeissa se ei ole mahdollista. Koiranhan on valioituakseen saatava kaksi B-tulosta, yksi A-tulos ja suorittaa hyväksytysti tyhjä luonnonluolan tarkastus. Tästä kokeen kulusta voi lukea lisää Kettuterrierit ry:n linkistä LUT.

Me kävimme huhtikuun alussa kerran treeneissä ja olin ilmoittanut Mimin viiteen kokeeseen tälle keväälle. Aika suurin odotuksinkin, koska Mimi on aina toiminut treeneissä todella upeasti ja toimii riistan kanssa hienosti. Ensimmäiset kokeet olivat 2.5 Vihdissä, ja kuten pelkäsinkin, niissä kompastuskiveksemme muodostui Mimin liian suuri innokkuus ja ääntely tyhjän luolaston tarkastuksessa. Lisäämistäni linkeistä (Suomen Kettuterrierit ry: LUT) voi lukea tarkemmin kokeen kulusta, se on siellä selitetty aivan loistavasti, joten en puutu siihen sen yksityiskohtaisemmin. Kaikille asiaa harrastamattomille kuitenkin selvennykseksi, että koe muodostuu kahdesta osiosta; tyhjän luolaston tarkistuksesta ja itse riistakokeesta. Tyhjän luolaston tarkistus tarkoittaa putkistoa ilman riistaa ja sen tulisi olla äänetön eli koira ei saisi haukkua tyhjässä luolastossa, koska riistahaukku on aina metsästäjälle oikeassa metsästystilanteessa merkki koiran löytämästä riistasta.

Ensimmäisessä kokeessa Mimin tie torppaantui siis tähän; turhaa ja KOVAA haukkua tyhjässä luolastossa, suljettiin sen vuoksi pois riistakokeesta. Mimi liikkui tyhjässä putkistossa paljon ja suoritti ihan kunnon tarkastuksen, mutta tuomari piti Mimiä putkistossa melko kauan, ja lopulta kun etsintä ei tuottanut tulosta eli riistaa ei löytynyt, se purakautui turhautumishaukkuun kummallakin päätypesällä. Useimmille tuomareille riittää, kun koira kertaalleen käy putkiston läpi suhteellisen äänettömästi ja se riittää, mutta tällä kertaa tuomarille ei riittänyt se, että Mimi suoritti itse luolaston tarkastuksen laajalti ja hiljaa, vaan tuntui ainakin näin noviisista, että tuomari suorastaan odotutti, että koira turhaantuu ja alkaa haukkua. Tuomareilla on siis erilaista linjaa näissä asioissa.

Etukäteen pelkäsinkin näin tapahtuvan, koska treeneissä Mimi osoitti sellaista innokkuutta ja itsevarmuutta työskentelyssään riistan kanssa, joten ajattelin mielessäni että mitenkähän se Mimi nyt hiljaa malttaa olla kun tuolla intensiteetillä painelee ahdingosta sisään.. Opin tästä ensimmäisestä kokeesta pari muutakin juttua: paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin, ainakin puoli tuntia ennen kokeen alkua, varsinkin jos koiran kanssa on tämän tyyppisiä ongelmia eli että koira käy kovilla kierroksilla ja vireystaso on hyvin korkealla. Koiran innokkuutta kutsutaan vireystasoksi. Se, että koira alkaa jo ennen treeni/koepaikalle saapumista vinku/läähättää ym tarkoittaa, että se on siirtynyt hyvälle vireystasolle. Neuvoksi ovat minulle viisaammat antaneet; että jos koira on erittäin riistaviettinen, hyvin innokas ja vireystaso on hyvin korkealla, sen kanssa kannattaa olla treeni/koepaikalla hyvissä ajoin, jotta se saa rauhoittua ja tasaantua ennen suoritusta, ja tällaista koiraa ei kannata lainakaa kiihdytellä vaan pikemminkin rauhoitella. Pissata ja kävelytä koiraasi heti paikalle saavuttuasi ja laita se sitten boksiin odottamaan. Puhele sille rauhallisesti äläkä kiihdytä. Meillä esimerkiksi sanaa "kettu" en käytä muutoin suin silloin kun Mimi on menossa putkeen, jossa on riista. Silloin kun se menee tyhjään putkistoon yritän rauhoitella sitä mm. silittämällä rauhallisesti. Pettymyksemme oli luonnollisestikin suuri kun emme päässeet edes riistakokeeseen :( ja pahinta oli minusta nähdä Mimin pettymys kun se ei enää päässytkään sinne luolastoon uudelleen, sen kierrokset olivat korkealla ja ilmassa oli suorastaan suuren urheilujuhlan tuntua.

Kokeista kannattaa muistaa se, että ne EIVÄT OLE KILPAILUITA koirien kesken, vaan tarkoitettu ainoastaan koirien taipumusten arviointiin. Eli se, että koirasi ei joskus onnistu kokeessa, merkitsee vain sitä että sillä hetkellä sinä päivänä koirasi ei toiminut, ja siitä ei kannata masentua. Jos haluaa kilpailla koiransa kanssa kauneudesta tai nopeudesta, LUT-kokeet eivät ole sitä varten ;) Kokeisiin kannattaa mennä avoimin mielin eikä suuretn odotusten paineessa-asia joka toisinaan on kilpailuviettisille ihmisille vaikea ymmärtää ;)

Tätä kokemusta viisaampana menimme kaksi päivää ennen seuraavaa koetta 9.5 treenaamaan tyhjää putkistoa. Loppujen lopuksi sain Mimin suoriutumaan siellä ihan kohtalaisesti, vaikkakin intoa oli edelleen kovasti. Itse ajattelin treenien jälkeen, että tokkopa Mimi kokeessa suorittaa tyhjää luolaston tarkistusta täysin hiljaa - eikä suorittanutkaan. Mimi oli huomattavasti rauhallisempi, varsinkin kun tein kaikki toimenpiteet ennen suoritusta juuri niin kuin aiemmin kerroin. Mimi eteni tyhjässä putkistossa aluksi aivan hiljaa, pientä intohaukahdusta lukuunottamatta (joka on sallittua) mutta lopulta kun riistaa ei löytynyt, se purkautui taas haukkumiseen. Tällä kertaa tuomari (Pekka Tyrkkö) päästi Mimin läpi ja pääsimme riistakokeeseen. Normaalisti, jos koira ääntelee tyhjässä luolastossa, sitä ei yleensä välttämättä suljeta pois riistakokeesta,, vaan ääntely laskee kokonaissuorituksen pisteitä. Eli otetaan esimerkki; jos koira osoittaa erinomaista riistatyökentelyä ja hallitsee suoritusta riistakokeessa ja ansaitsisi suorituksellaa täydet B-44 pisteet, mutta ei ole suorittanut täydellistä tyhjän luolaston tarkistusta ja on äännellyt siellä, se laskee kokonaissuorituksen pisteitä esimerkiksi B-43  tai B-42.

Mimi siis pääsi riistakokeeseen ja olin todella iloinen siitä. Ajattelin että nyt ei ole mitään hätää koska Mimi on aina toiminut todella hyvin riistan kanssa. Mutta mitä tapahtuikaan; Mimi menee innokkaasti putkistoon ja kaikki vaikuttaa täydelliseltä, mutta jää minun tyrmistyksekseni painostamaan riistaa hakupesän vasemman luukun kohdalle eikä suostunut lähtemään liikkeelle siitä. Kokeessa koiran on otettava kontakti riistaan 10 minuutin kuluessa tai suoritus on hylätty. Minulle ilmoitettiin että aika oli melkein täysi, jolloin minulla eli ohjaajalla oli mahdollisuus luovutta ja koira saa suorituksesta LUT- sen sijaan että saisi LUT0. En ymmärtänyt lainkaan miksi Mimi käyttaytyi niin kuin käyttäytyi, se on aina liikkunut putkistossa vikkelästi ja sulavasti ja aivan varmasti osaa etsiä sieltä riistan. Olin ihmetyksestä (ja pettymyksestä) ymmyrkäisenä.  Kokeen jälkeen kuulin, että ketun liikkumisessa hakupesästä oli ollut jotain hämminkiä, jonka seurauksena tuomari oli palauttanut ketun takaisin hakupesään. Kokeessahan sekä ketun että koiran kuuluisi edetä hakupesästä suoraan eteenpäin. Mimin kohdalla kettu oli ilmeisesti edennyt suoraan vasemmalle vasempaan päätypesään, josta tuomari oli sen palauttanut takasisin hakupesään, mutta tästä oli jäänyt voimakkaampi hajujälki siihen vasempaan putkeen, jolloin Mimi jäi siihen koska yritti epätoivoisesti seurata ilmeisesti sitä voimakkaampaa hajujälkeä. Tuomarin mielestä käytös oli ymmärrettävää mutta yhtä kaikki suoritus hylätty. Näin siis tällä kertaa. Kyllähän koiran tulee mielestäni osata liikkua putkistossa ja hakea riista sieltä, ja olihan Mimilläkin mahdollisuus siihen, mutta tällä kertaa Mimi oli sitä mieltä että hänhän menee tuosta missä se voimakkain haju on. Itse mietin jälkeenpäin, että koska Mimi oli kolme kertaa aiemmin ollut tyhjässä putkistossa, ja muistan selvästi miten se haki riistaa kiertämällä kumpaankin päätypesään eikä löytänyt riistaa sieltä, niin se ehkä päätti nyt että ei käytä niitä reittejä mitkä oli kolme kertaa aiemmin todennut kannattamattomiksi vaan menee nyt ikäänkuin "suoraan". Koiran aivoituksiahan me emme tiedä, mutta oman koiransa tuntee kuitenkin aika hyvin, ja Mimistä olen tämän kahden ja puolen vuoden aikana oppinut sen, että sillä on voimakas riistavietti ja se on hyvin rohkea ja mutta ei tyhmänrohkeä vaan älykäs koira, joka toimii järkevästi tilanteessa kuin tilanteessa ja käyttää paljon päättelykykyään. Niinpä nuo mietelmät eivät ole ehkä niin kaukaa haettuja. Päätin kuitenkin jättää loput keväälle suunnitellut kokeet väliin tällä kertaa ja antaa ajan kulua. Tässähän ei kuitenkaan ole kiire minnekään :)

Helpompia koiria kokeessa ovat luultavimmin sellaiset, jotka eivät liikaa pähkäile ja harkitse vaan syöksyvät tekemään. Toisaalta taas käytännön metsästystyössä oikeissa luolastoissa, joilloin vastassa on pienpetoja ja aika usein jopa mäyriä, on koiran (sekä metsästäjän) eduksi että koira toimii järkevästi eikä ainakaan suin päin nappaa riistasta kiinni, jolloin asettaa itsensä mahdollisesti turhaan aaraan. Varsinkin mäyrien kanssa liian kiihkeät nuoret koirat ovat vaarassa. Tästä olen keskustellut muutamien metsästäjien kanssa, ja useimmat ovat sitä mieltä, että monesti ne kokeissa  helposti A-tuloksia salamannopeilla suorituksillaan napsivat kiihkeät koirat eivät suinkaan välttämättä ole niitä parhaimpia metsästyskumppaneita - niiden kanssa tulee useasti  enemmän eläinlääkärikuluja, kun niitä joudutaan parsimaan mäyrän tai ketun jäljiltä. Tätäkään ei tietenkään pidä yleistää! Aivan varmasti on lukuisia kolmella kokeella valioituneita valioita, jotka ovat erinomaisia metsästyskoiria käytännön työssä, itse pääsin erään sellaisen parsonin työskentelyä seuraamaan viime kevättalvena. Itse en ole todellakaan asiantuntija koska en ole metsästäjä, olen vain suuresta mielenkiinnostani johtuen haastatellut muutamia metsästäjiä aiheesta, ja tämä on monen mielipide. Tämä on aihe, josta juttua riittäisi varmasti  tuntikausiksi. Ja varmasti on paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että minä en tiedä yhtään mistä puhun :)

Meidän koekautemme päättyi nyt sitten tältä erää tähän, nuo kokeet ovat melko "kallista harjoittelua". Ja aina tarvitaan mukaan myös hippunen onnea, ja sitä meillä ei tosiaankaan ole ollut. Tärkeintä on nyt antaa ajan kulua ja koiran kypsyä. Useimmiten palaset loksahtavat kohdilleen ihan itsestään, kun koiralle annetaan mahdollisuus kypsytellä kaikkea kokemaansa ja oppimaansa. Koirahan ei milloinkaan unohda näitä oppimiaan asioita. Tärkeintä on ollut testata Mimin taipumuksia riistalle, ja niitähän sillä on vaikka muille jakaa. Minulle se on ollut erityisen tärkeää jalostustyötä ajatellen, jotta tiedän millaisen yhdistelmän teen. Mimihän jää mammalomalle seuraavista juoksuista (joita parhaillaan odotellaan alkavaksi), ja sulhanenkin on katsottu jo vuosi sitten valmiiksi. Pentueen isäksi olen valinnut Miselin Moscow Light´sin (Urho), joka on metsästysvalio KVA-M ja toimii erittäin hyvin käytännön metsästystyössä. (Urho on myös C.I.B eli kansainvälinen muotovalio.) Kiinnostuneet voivat lukea yhdistelmästä lisää Pentuesuunnitelmista.

Kaiken kaikkiaan olen äärimmäisen iloinen, että satuimme ostamaan Eijalta tämän kullanmurun nimeltä Mimi (Kamunkorven Marsipaani-Miisu), joka on tutustuttanut minut metsästyskoiran sielunelämään ja on luonteeltaan ihastuttavan avoin ja sosiaalinen, sellainen koira joka tekee täysillä kun on sen aika ja osaa myös rauhoittua. Koira, jolla on hyvä riistavaisto ja toimii hyvin metsällä tai taipumuskokeissa, toimii hyvin missä tahansa harrastuksessa. Ja se, että nämä "oikeat metsästyskoirat" olisivat kaikille rähiseviä ja hankalia kovakalloja, ei pidä lainkaan paikkaansa - hyvän riistavietin omaava toimiva metsästyskoira on yleensä kotioloissa mitä lauhkein kumppani.

Luolakoiratoiminnan lisäksi aloittelemme MEJÄ harrastusta, josta siitäkin voi lukea lisää tuolta linkkilistasta. Mimin kanssa jatketaan näitä koehommia sitten ensi keväänä ja sitä ennen Mimi pääsee kertaalleen kokemaan oikean luonnonluolaston metsästystilanteessa, koska uskon että siitä voisi olla hyötyä Mimille tässä prosessissa. Ja ennen kaikkea minua kiinnostaa eritoten se, miten Mimi toimii oikeassa metsästystilanteessa, sehän oikeasti ratkaisee onko koira oikeasti hyvä luolakoira vai ei. Koiran valioituminen keinoluolilta ei takaa sitä, että koira olisi vielä toimiva ja hyvä metsästyskoira oikeissa metsästystilanteissa. Keinoluolillahan ei päästä arvioimaan lainkaan esimerkiksi koiran saaliin käsittelykykyä ja oikeat luonnonluolastot ovat aivan eri asia kuin keinoputkisto. Hyvän luolakoiran ominaisuuksiin kuuluu myös sitkeys, monesti koira joutuu painostamaan luonnonluolastossa saalista vaikka tuntikausia - tästäkään ei keinoluolilta saada luotettetavaa arviota.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että yleinen nyrkkisääntö on, että jos haluaa koiransa valioksi keinoputkilta, sitä ei pidä viedä oikeisiin metsästystilanteisiin sitä ennen. Mimi on kuitenkin aika fiksu koira, joten en usko että yksi metsästyskokemus sitä pilaa.

Olen kirjoittanut tämän aloittelevan ja innokkaan harrastajan näkökulmasta ja alleviivaan sanaa aloitteleva :) Otan mielelläni vastaan neuvoja ja opastusta viisaammilta. Paljon minua ovat auttaneet erityisesti Mimin kasvattaja Eija ja Tarja Kiri, joilta olen saanut lukemattomia hyviä neuvoja. Luolakoirien omistajana voin sanoa sen, että se hetki kun näkee koiransa tekevän koko sydämestään sitä mihin se on alunperin luotu ja toteuttavan syvimpiä viettejään, se hetki muuttaa sinut. Kohta alatkin miettiä pitäisikö sinun itsesi hankkia metsästyskortti tai että kenen mukaan pääsisit koirinesi metsälle. Meillä on asiat siinä mielessä hienosti, että meillä on pari, kolmekin porukkaa, joiden mukaan pääsemme "oikeisiin toimiin" sitten kun sen aika on.

Loppukevennykseksi kuva, joka kertoo oikeastaan vain sen, että luolakoiriensa kanssa saa näissä puitteissa ajella aika paljon kehäkolmosen ulkopuolella :) :)