KeskiKesää!

Tällä kertaa jätänkin puheet vähemmälle, ja annan kuvien puhua puolestaan. Elo eli laiffi täällä Ahvenanmaalla on sanalla sanoen täydellistä. Sielu ja mieli lepäävät, niin ihmisillä kuin koirilla. Tämä on meidän maanpäällinen paratiisimme, ja onneksi kesää vielä riittää! Alkukesän kylmyys jäi onneksi alkukesään :) ja heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen säänjumalat ovat meitä suosineet. 

Kuvakooste eiliseltä saarireissultamme. Nämä käytössämme olevat saaret ovat siis täysin luonnontilaisia. Tämä saari on ns. lintusaari, jossa pesii alkukesästä lukemattomia eri lajeja vesilintuja. Saarille saa mennä vasta juhannuksen jälkeen, jolloin pesintä on ohi. Hienoa täällä on se, että Ahvenanmaalla ei ole ns. jokamiehenoikeuksia eikä täällä veneilijät ja turistit saa laskea maihin saarille. Ja juuri siksi ne ovatkin säilyneet täysin luonnontilaisina :) Näillä saarilla ollaan siis aivan niin kuin erämaassa. Ja vierailun jälkeen kaiken pitää edelleen näyttää siltä, ettei ihmisen käsi olisi minnekään koskenut. Täällä ei tarvitse pelätä kompastuvansa roskiin tai rikkovansa itsensä lasinsirpaleisiin!!!

Maisa näyttää kuin sanovan, että:" mene sä nyt ensin niin mä lupaan tulla sit heti perässä!"

Harvinainen otos, jossa kaikki neljä kaverusta samassa kuvassa.

Balmer-vaarilla on meno päällä vaan. 15v4kk ovat vain numeroita Balmerin kohdalla. Saarireissullakin Balmer hyppelehti täysin vaivatta kallioilla ja rantakivikoissa, ja ui muiden kanssa. Tänään onkin sitten ollut huilipäivä :)

Marlonilla riittää tutkittavaa. Muille nämä saarethan ovatkin jo tuttuja :) Ihanan rauhallinen ja hyvin järkevä poika Marlon on...juuri sellainen kuin vain villeimmissä toiveissaan voisi parsonpojan olevan...ja kun otetaan huomioon, että Marlon on vasta viittä vaille vuoden ikäinen, niin entistä enemmän emme ole voineet kuin vain ihmetellä ja ihailla tämän nuoren miehen rautaisia hermoja ja hyvin, hyvin lunkia ja järkevää elämänasennetta. Ihan niin kuin tilaustyönät tehty koira meille...ja ai niin...niinhän Marlon onkin ;)

Veneessä meillä on kolme lunkia nelijalkaista matkustajaa...ja yksi vähemmän lunki. Arvatkaapa vaan kuka on se vähemmän rauhallinen vesilläliikkuja?? Mimillä on niin täysi työ ja into metsästää kuohuja, että ellen pidä Mimistä koko ajan kiinni rystyset valkoisina....niin Mimi on yli laidan. Hieman pelkäsin, että jos pojastaan tulee samanlainen vene-meuhkaaja.....jotta sitten mulla olisi kaksi pideltävää veneessä....mutta Marlonia ei tarvitse veneessä kiinni pidellä. Nuosi mies istuu kokassa täysin rauhallisena, nauttii vauhdista ja tuulesta eikä ikinä hypi tai höntyile minnekään :)

Marlon, täydellinen vesillä liikkuja

Mimi The Kuohujen metsästäjä :) Vahinko etten saanut kuvaa tilanteesta, jossa Mimi keikkui varpasillan veneen (aika kapoisella) laidalla ja taiteili siinä yrittäen löytää parhaan kuohunmetsästyspaikan...on se aika epeli.

Papi ja Maisuliina. Maisa on samaten erittäin rauhallinen ja järkevä veneilijä. Kauniisti pysyy aina paikoillaan ja kuuntelee puhetta. Maisa on kuin ihmisen mieli <3

Saarilla tulee kuvattua tosi paljon kaunista tai oikeastaan häikäisevän upeaa luontoa.

Reissuissa meillä on aina eväät ja ruoat mukana. Tällä kertaa grillattiin ahvenia halsterissa.

...ja jälkiruoaksi unelmatorttua, Presidentti-kahvia ja konjakit :)

Todellista iloa tuottaa myös rakkaiden koirujemme ilon ja puuhailujen seuraaminen. Kaikesta näkee, että ne nauttivat täällä elämästään niin suunnattomasti...ihan niin kuin omistajansakin :) Tässä Balmer rullailee ja piehtaroi, ja kuivailee turkkiaan uinnin jälkeen. 

Laskin hetkeksi viinilasini kivelle, ja heti oli Maisa poseeraamassa kivellä :) Pitihän sitä sitten kuva ottaa!

Marlon ei ole samanlainen vesipeto kuin vanhempansa, mutta tykkää kahlailla tosi paljon. Ja uikin toki välillä, tykkää vedestä, mutta ei ole juurikaan kiinnostunut uimisesta.

Grilliahventen kypsymistä odoteltiin näin leppoisissa tunnelmissa....

...Marlon....

Maisa ja Marlon.....

...Mimi

Ja Balmer...meri-ilma on tunnetusti väsyttävää ;) Saattaa olla, että parin, kolmen tunnin rannoilla hyppely, kahlailu ja uintikin vaikuttivat asiaan.

Meillä on heinäkuun aikana tähän menessä käynyt jo muutamia vieraitakin. Äitini oli ensin vieraanamme pari päivää uimassa, saunomassa ja nauttimassa savustetuista ahvenista ja siiasta, ja sen jälkeen saimme vieraaksemme koiramaisia tuttuja. 

Ensiksi kylään piipahtivat matka-autolla reissussa ollut Minkkisen perhe Ricon (Parsonian Pasternak) kanssa.  Marlon ja Rico tulivat ensin parisen tuntia hyvinkin juttuun, mutta sitten alkoi pullistelu. Marlonilla ja Ricolla on jo aiemmin ollut kränää keskenään, ja edelleen tuntui olevan jotain hampaankolossa.Taitavat pojat olla ns. samasta puusta veistettyjä; kumpikin ovat erittäin rauhallisia, lunkeja ja lempeitä kavereita...mutta kummallakin on kerrostalon kokoinen ego ja järjettömän kova pää :) sellaisia kunnon kovakalloja...

Ricosta on kasvanut erittäin hurmaava ja hyvin komea nuorukainen, joka on saanut paljon kehuja upeasta luonteestaan ja nopeasta oppimiskyvystään. Rico on vahvahermoinen (hermot teräsbetonia!!!), rauhallinen, jämpti ja hyvin lempeä poika, jonka ulkomuoto saa kasvattajan myhäilemään tyytyväisenä. Ehdin kaikessa kiireessä jopa trimmaamaan Ricon, ja karvojen alta paljasti erittäin hoikka ja hyvässä lihaskunnossa oleva koira. Ricolla on oikein hyvälaatuinen karkea karva, joka oli helppo nyppiä sormin. Kasvattaja on jälleen oikein tyytyväinen :) Kuvat eivät tee Ricolle oikeutta. Meillä ei ollut enää vain oikein aikaa alkaa oikein ottamalla ottamaan seisontakuvia, koska autolautta odotti matkaajia. 

Rico ja Marlon muistuttavat toisiaan paitsi luonteiltaan, niin myös ruumiinrakenteiltaan. Kumpikin ovat korkeajalkaista sorttia (josta itse kovasti pidän!) ja hyvin sporttisen vaikutelman antavia, elegantteja parsoneita. Ricollakin "paketti" hyvin kasassa; Elegantti, pitkä kaula yhdistyy kauniiseen selkä- ja ylälinjaan moitteettomasti. Oikein hyvä etuosa ja -rinta. Spannattavissa. Hyvin kaunisilmeinen pää, hyvä väritys ja kauniit korvat (jotka tosin voisivat välillä laskeutua paremmin). Kauniinmuotoiset, tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvät tassut. Liikkuu erittäin hyvin, vetävällä, pitkällä askeleella. Plus ihastuttava luonne. Kasvattaja on erittäin tyytyväinen :) :) :) :)

Parin päivän kuluttua Pärre, Susanna ja Juha kurvasivat purjeveneellään lahteemme ja jäivät päiväksi vieraiksemme. Marlonilla oli ilo ylimmillään kun Pärre-veli tuli kylää :) Marlonilla ja Pärrellä on aivan erityinen side toisiinsa. Pärre ja Marlon syntyivät ensimmäisinä, ja avasivat silmänsä muutamaa päivää aiemmin kuin muut veljensä, ja painivat ja leikkiä löivät keskenään ainakin viikon ennen kuin kaksi muuta veljestä edes raottivat silmiään :) Kun muuten mainitsin Pärren nimen Marlonille, Marlon alkoi heti into-vinkumisen, ja kun menimme rantaan odottamaan heitä veneeltä saapuvaksi, Marlon ei hetkeksikään irrottanut katsettaan purjeveneestä. Kun Pärre pääsi rantaamme, alkoi leikki ja pojat tekivätkin täysin tapojensa vastaisesti KATOAMIStempun...eli lähtivät kaksistaan menemään. Emme yhtään tienneet minne; aikamme huutelimme poikia, mutta olivat kadonneet kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Ajattelimme että olkoot; lossille on tietä pitkin ainakin 8 kilometriä ja siitä yli ne eivät ainakaan ui. Reilun puolen tunnin kuluttua tulivat takaisin kummankin naama oikeasti leveässä virneessä. Kivaa oli ilmeisesti ollut. Marlon oli luultavasti käynyt vain esittelemässä "tiluksiaan" veljelleen :) Pärren isäntä Juha laukaisikin hauskan jutun, kun pojat olivat juuri kadonneet. Juha sanoi, että Pärre (jolla oli edelleen veneilyliivit yllä) oli varmaan sanonut Marlonille, että: " Hei, lähetääks muuten kaupunkiin katteleen...kun sulla on toi musta tukka, ja mulla on nää makeet liivit, niin kyl me varmaan jotkut kivat mimmit saadaan!" :) :)

Pärrekin piti tietysti trimmata, ja Pärrellä kyllä sitä karvaa riittää...Karvan alta tuli esiin solakka poika..ja paljon pilkkuja :) Pärre on selvästi veljessarjan pienikokoisin, veikkaisin säkäkorkeuden olevan jotakuinkin 36-37cm. Pärre on ilmeeltään aivan erilainen kuin Marlon ja Rico; itseasiassa Pärre ja Igor muistuttavat ilmeeltään kovasti toisiaan. Pärre ja Igor muistuttavat myös luonteiltaan toisiaan; kummallakin on aimo annos bensaa suonissaan, ja virtaa riittää. Pärre on Duracell-pupu Marloniin ja Ricoon verrattuna.
Pärre on kaunis ja sopusuhtainen poika, jolla kaunisilmeinen pää. Korvat ovat kauniit ja sopivan kokoiset, mutta välillä hieman "lennokkaat". Korvat laskeutuvat kyllä oikein kauniisti kunhan Pärre hieman malttaa.
Pärre seisoi kauniisti jo aivan pikkupentuna, ja asettuu edelleen vapaaseen seisontaan kauniisti...kunhan vain malttaa olla aloillaan :) Pärren tyyppiselle koiralle kaikki malttia kehittävä tekeminen on hyvää - se voi olla ihan vaikka alkuun paikoillaan seisottamista tai pöydällä pönöttämistä namipalkalla. Jäljestys toimii yleensä myös kivasti rauhoittavana harrastuksena kiihkeälle koiralle, koska koira joutuu tekemään jäljellä yleensä aika paljon aivotyötä...ja se jos mikä on parasta toimintaa hyvin aktiiviselle koiralle.
Luonteeltaan Pärre on helposti innostuva, kiihtyvä, sitkeä, perääntamaton, lempeä ja kuten veljensä, kovapäinen :) Pärre on veljiään matalajalkaisempaa tyyppiä, ja rungoltaan hieman lyhyempi. Varsin vekkuli velikulta <3