perjantai 24. tammikuuta 2014

Pakkasta, aurinkoa ja pitkiä lenkkejä jäällä



Tulihan se talvi sieltä lopulta! Tuntuu aika mahtavalta, kun ei tarvitse pestä neljää koiraa vähintään kolmesti päivässä....kyllä se kura ja töskä alkoikin jo rassata hermoja!

Ja mikä ihana VALO! Hiphei, päivä on jo pari tuntia pidempi täällä Helsingissä. Tästä eteenpäin se on sitten vain yhtä nautiskelua valon lisääntymisestä - kevättalvi ja kimmeltävä hanki meren jäällä on ihan parasta. Ja ennen kuin varoitatte meitä jäällä kävelystä - totean ykskantaan, että eipä hätää - Saunalahti, jonka jäällä käymme, on pahainen lätäkkö täällä pohjukassa, ja siinä on syvimmällä kohdilla (missä me siis liikumme) maksimissaan noin 60cm vettä.

Tiistaina aloitettiin jääkävelyt, ja se on meille aika vaivatonta, koska Saunalahti on meidän takapihalta noin 500 metrin päässä :) Pitkiä lenkkejä ollaan tosiaan tehty, ja voi sitä koirien riemua aina kun sinne mennään - se aava ja vapaus saa nuo ihan hepuloimaan välillä. Tuntuu se meistä kaksijalkaisistakin tosi kivalta olla jäällä, siinä viehättää joku sellainen alkukantainen vapauden tunnelma.


Marlon

Maisa

Koirilla on fleece-haalarit näillä pakkasilla päällä - meren jäällä puhaltaa aina pieni viima, ja pakkanen on välillä todella purevan kylmä. Maisa ei niin välittäisi näistä haalareista...tai mistään takeistakaan sen puoleen, mutta kiltisti käyttää kuitenkin...mitä nyt aina välillä hankaa niitä puun runkoja vasten :)



Auringonnousu


Balmer kulta - aina menossa mukana - kuin partiolainen :)

Maisa

Eilen, 23.1 oli jäällä havaittavissa mahtava halo-ilmiö - valopatsas näytti nousevan jäältä suoraan taivaaseen.

Kiinni jäätynyt jalkapallo osottautui varsin kinkkiseksi haasteeksi....

Marlon ihmetteli pilkkijöitä....kuten minäkin...koska kaksi (osoittautuivat virolaisiksi) miestä yritti pilkkiä jäällä, jonka alla oli siis korkeintaan 20-30 cm mutapohjaa...

Meillä on kyllä ihan mahtavat ulkoilumaastot - lenkkimme kulkee toisinaan tämän luonnonsuojelualueen laitaman poikki ihanan ikimetsän siimeksessä.







Lahden toiselta laidalta alkaa polut Viikin luonnonsuojelualueelle - täällä ryteikössä on aina mahtavan paljon ketun, rusakoiden ja myyrien jälkiä, joita kopla jäljestää oikein innostuneesti. Tätä kutsuttakoon free-stylejäljestykseksi - ja ihan vähintään yhtä mielenkiintoista se on oirien mielestä, kuin pitkän jäljestysnarun perässä jäljestäminenkin....ehkäpä jopa vielä astetta hauskempaa, kun välillä saa kiihdytellä oikein kunnolla pitkin ryteikköä!





Olen kutonut tyypeille raidalliset neuleet, ja ne ovat melko mieluiset kaikkien mielestä - jopa Maisan :)

Viimeiseksi kuva toissapäivältä meidän "pikkupojasta" joka alkaa olla jo aika iso jössikkä. Komea sälli tuo Marlon on, ja niin mahdottoman ihana tyyppi - sydän ihan meinaa sulaa tuon rakkaus-pakkauksen kanssa. 


 Oli pakko laittaa tähän vertailun vuoksi kuva Mimistä, 4,5kk


1 kommentti:

  1. Voih, olen kade teidän lenkkipoluista ja jään läheisyydestä! Meiltäkään ei ole rantaan, kun about kilsa, mutta täytyy ylittää autoteitä ja Pyhäjärven jäällä tuntuu aina olevan liikennettä. Kerran ollaan vasta päästy rallattelemaan ja silloinkin piti palata samaa reittiä takaisin, kun tuli muita koiria näköpiiriin. Mahtavat puserot olet kutonut! En tiennytkään, että kudot :) Mun tekisi mieli kans tehdä, mutta en ole löytänyt/kehitellyt hyvää ohjetta. Rapsutuksia kaikille neljälle ihanalle <3

    VastaaPoista