Kesä tuli sitten lusittua

Taas olemme takaisin kaupungissa. Ihan tyytyväisinä vaikka kaupunkiin paluu tarkoittaakin taas koirille hihnalenkkejä ja tiukkaa kontrolloitua ulkoilua ja takana ovat taas kuukaudet kun voi vain kirmata vapaina kuin taivaan linnut upeassa saaristossa. Toisaalta tämä kaupunkimainen kurinpalautus tekee oikein hyvää noille miltei täysin metsittyneille olennoille :) Ulkoilurytmiin tottuminen vie muutaman päivän - kaupungissa ja kerrostalossa kun ei voi mennä pissalle milloin huvittaa.....toinen asia on se, että kaupngissa on paljon hälinää, johon koirat suhtautuvat alkuun hyvinkin "terhakkaasti" kun ovat siellä metsän keskellä olleet täydellisen hljaisuuden keskellä :)

 Kesä oli todella upea ja yksi upeimmista konsanaan vaikka siihen liittyi paljon haikeutta ja luopumisen tuskaa - Rakas vaarikoiramme Balmer lähti Sateenkaarisillalle 28.8 ja pitkäaikaisesta perheenjäsenestä luopuminen oli hyvin raskasta. Balmer eli 16 vuotta, 5 kuukautta, 2 viikkoa ja neljä päivää - melko kunnioitettava saavutus, ja sai vielä iloksemme nauttia sydämensä kyllyydestä viimeisestä kesästään; kastautua meressä, makoilla puoliunessa omalla hiekkarannalla, torkkua saunamökin pedillä kun me muut lämmmitimme saunaa, syödä suuria herkkujaan savuahventa, voissa paistettuja ahvenfileitä ja paljon ja useasti hyvää pihvilihaa. Ja nautti joka suupalasta :) Balmerin ruokahalu vain kasvoi iän karttuessa. Ihanaa oli tosiaan se, että saimme "saattohoitaa" Balmerin vaarille kaikkein rakkaimmassa paikassa. Balmer sai myös ikuisen leposijan hyvin kauniilta paikalta omalta tontilta, mökin viereisen metsän kupeesta, suuren hongan juuresta ja ison kiven vierestä; paikasta josta näkyy Balmerille nin rakas meri ja oma ranta <3 Kova ikävä meillä on rakasta vaarikoiraa mutta väistämättä joskus ikä tulee vastaan ja kaikki hienot muistot lämmittävät mieltämme - Balmer eli niin pitkän, hyvän ja hienon elämän kuin vain mahdollista, ja sai vielä viimeiseksi nauttia upeasta kesästä rakkaan laumansa kanssa ja nukkua pois viimeisenä kauniina kesäpäivänä rauhallisesti oman ihmisensä sylissä....enempää ei kukaan voi toivoa.

R.I.P Balmer 

10.3.1999 - 28.8.2015

Blogia en olekaan päivittänyt lainkaan kesän aikana...jaan niin paljon kuvia ja kuulumisia facebookissa että kotisivujen kesäpäivitykset vain jäivät....kun oli niin paljon muuta tekemistä kuin istua sisällä koneella ;) Facebookista meidät löytää minun oman profiilini alta: https://www.facebook.com/niina.karlsson

ja Parsonian omat sivut löytyvät täältä: https://www.facebook.com/groups/1394720580771405/

Sitten laitan vain vinon pinon kesäkuvakuulumisia touhuistamme saaristossa. Kuvia Lumiani muistikortilla on pitkälit yli 2000 mutta laitetaan tänne nyt tällä kertaa vain muutama ;)

 Balmer vaari matkusti näin veneellä saarille  

...ja muut about näin

Kaikki koiramme RAKASTAVAT veneilyä ja se sujuikin enimmillään jopa seitsemän parsonin kanssa jopa todella mallikkasti!

Vasemmalta Lucy, Marlon, Jane, Mira, Mimi ja edessä Maisa

Marlon nauttii merituulesta :)

 Marlonen vahtii etten grillaa heidän paahtopaitejaan liian kypsiksi ;) 

Uinti kuului melkein jokapäiväiseen ohjelmaan...ja useaan otteeseen. Mimiä ja Maisaa ei saisi vedestä lainkaan pois ellei välillä keksittäisi jotain muuta puuhaa :) Ainoastaan kovalla tuulella ja sateella nuo vesihiidet eivät halua mereen!

Mira on varsin suuri ruoan ystävä. Tässä makkaravahtina. Sama kuin laittaisi pukin kaalimaan vartijaksi :) Kauniisti antoi makkaroiden kuitenkin olla kun käski. Olivat muuten ihan heidän maggaransa :) 

Mimi ja Lucy; ei ole omena kauas puusta pudonnut! 

Balmer oli aina mukanamme saarilla (tottakai!) ja nukkui vaarien tapaan päikkäreitä varjossa. Marlon aina vahti Balmerin unta, että pappa sai nukkua rauhassa pikkulikkojen innokkailta lähentely yrityksiltä. Marlonilla ja Balmerilla oli aivan erityinen suhde; niin sanottu YYA-sopimus - Marlon mm. vahti että Balmer sai syödä rauhassa eivätkä ahneet pennut häirinneet vaarin ruokailua. kiitokseksi Balmer aina jätti vähän ruokaansa Marlonille, jolla oli siis yksinoikeus Balmerin lautaseen vaarin lopetettua ruokailunsa. Oli niin hienoa saada seurata näiden kahden uroksen välistä hienoa solidaarisuutta. Balmer suojeli ja puolusti Marlonia, kun Marlon oli pieni pentu....ja kun vaarin voimat alkoivat vähetä ja muisti pätkiä; marlon suojeli ja auttoi Balmeria. Balmerin poismeno koskettikin juuri kaikkein eniten Marlonia; oli sydäntäsärkevää katsoa, kun Marlon yritti väkisin herättää Balmeria eloon ja vahti Balmerin arkkua ja makasi sen vieressä eikä sallinut kenenkään tulla lähelle. Marlon oli muutaman päivän aivan siipi maassa. 

Pikku-Lucy

Iltanuotioilla tuli istuskeltua ja muutamia upeita kuutamoja ihasteltua moneen otteeseen. Kaikki koirut rakastavat olla mukana. 

....ja meille jäikin istuimeksi sitten kai tuo räsymatto tuossa maassa :) :)

Maisuliina

Heinäkuun ajan meillä oli hoidossa Lucyn sisko Jane. Siskoksilla oli todella ihanaa ja vauhdikasta aikaa keskenään. Jane ja Lucy ovat niin bestikset kuin vain olla voi. Ja hyvin se Mirakin sopi joukkoon. 

Tässä kesän alusta kuva, jossa Balmerkin vielä kirmaili mukana jengissä <3

 Intohimoiset puuhommien tekijät Marlon ja Lucy. Näiden kahden päätä ei kyllä edes klapihommat kylmää - pitää olla todella tarkkana ettei apulaiset tule liian lähelle...

Romanttinen Marlon <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän postauksen. Kesä oli todella kaunis ja olo on nyt levollinen ja hyvä. Nyt edessä syksyn käynnistely ja uusia juttuja edessä. Niistä myöhemmin lisää.