Mehtälenkillä

Tänään tehtiin oikein kunnon mehtälenkki, semmoinen reilu 3 ja puolen tunnin savotta. Kierreltiin ympäri Viikin metsiä, ja koirat saivat juosta melko paljon vapaana. Viikonloppuhan nyt on melko vilkas, kun kaikki muutkin täällä ruuhkasuomessa haluavat nauttia raikkaasta syyssäästä (ja vesisateesta...) mutta onnistuttiin me aika hyvin löytämään ne polut, louhikot ja metsänsiimekset, joissa sai olla IHAN RAUHASSA.

Balmerkin lähti innokkaasti mukaan, ja jaksoi upeasti koko pitkän reissun. Balmer on voinut todella hyvin, mitään selkäjumeja ei enää ole, ja takaliikkeet ovat avoimet ja hyvät. Poitsu kävelee reippaasti ja rentoutuneesti. Hienoa. Ja kiitos tästä kuuluu Bodyflex MSM:lle, jota Balmer saa joka aamu 1 tabletin (Herra Snellmannin maksamakkaran kera). MSM:stä on todellakin ollut apua Balmerille, ja hän saakin syödä sitä loppuikänsä...joka toivottavsti tulee olemaan pitkä :-) Balmer on myös hieman "hoikistunut" vai sanoisinko kiinteytynyt... sen keväisen kastraation jälkeenhän Balmerille tuli sellaista ikäänkuin "nesteturvotusta" ja koko poika näytti ihan turvonneelta. Sekin on nyt historiaa, ja Balmer on oma sutjakka ja lihaksikas itsensä. Balmer on nykyään jotenkin vaan niin ONNELLINEN, näkeehän sen jo naamastakin:

Balmerilla on kyllä ihan spesiaali oma paikkansa mun sydämessäni, vaikka kaikillahan näillä on...sydämeen ei mahtune montaa ämmää, mutta kokemuksesta voin sanoa, että sinne mahtuu monta parsonia!! On nämä valkoiset veijarit vaan ihan ihmisen parhaita kavereita, ilman ei enää koskaan voi olla! Ja määrä tuntuu vuosien saatossa vaan lisääntyvän...kolme tuntuu just hyvältä määrältä. Näiden kanssa ei vaan koskaan ole tylsää!

Ruskakin on jo alkanut päästä vauhtiin, meidän kulmilla on muutamia ihan mahtavan värisiä vaahteria. Ne ovatkin mun mielestä melkeinpä komeimmat puut ruskan aikaan...vai mitä mieltä te olette? Tosin pihlajatkin ovat usein kauniita...Tämä tässä on kuitenkin haapa, sekin oli punastunut viehättävästi.

 Ja taas Balmerista aika hyvä shotti yhden käden vapaavarsitekniikalla...

"Isosisko, miks sulla on nui iso toi hammastikku?" 

Tässä olis taas näitä "tunnelman luojia"

 Meidän ulkoilureitti kulki tänään Viikin koetilan peltojen vieritse...ja myöhemmin sitten ihan pelloillakin...ja rapa roiskui!

 Balmer osaa kyllä näyttää herttaiselta...johtuiskohan siitä että Balmer on aikas herttainen ;-) Mamman oma mussukka <3


Nämä eivät sitten ole pihlajanmarjoja...en nyt muista pensaan nimeä, mutta se oli täynnään kirkkaan punaisia marjaterttuja, jotka näyttivät harmaassa säässä melko pysähdyttäviltä.

Viikin metsien siimeksessä koirat saivat ravata vapaina...ja Mimi ja Maisa ottivatkin siitä kaiken ilon irti! Tässä olen just päästänyt koirat irti, ja hepuli metsään lähtö tilanteessa oli tämännäköinen: 

Metsä oli paikoin hyvinkin vaikea kulkuista, mistä johtuen saimme kuin saimmekin olla aivan omassa rauhassamme...ruhtinaallista! Törmäsin sattumalta massiiviseen suppilovahvero esiintymään, ja pakkohan niitä oli pysähtyä keräämään. Balmer istui uskollisesti vierelläni, kun poimin sieniä, mutta tytöt ravasivat ympäriinsä niin että tanner vain tömisi...ja suppilovahveron kappaleet lentelivät ilmassa! Balmer on maailman paras sienestys/marjastus kaveri - istuu vieressä seurana koko ajan ja vahtii samalla, ettei tule tunkeilijoita meidän apajille ;-) Tästä ei ole kuvadokumenttia, koska en ehtinyt sienien keräämiseltä enää napsia kuvia...


Metsän toisesta päästä putkahdimme taas samaiselle pellolle, ja tyttöjen vauhti ei vieläkään ollut hidastunut! Miten se avoimella pellolla ravaaminen onkin niin ihmeellisen innostavaa?!? 

Näitä kuvia kun katselee, ei välttämättä heti uskoisi, että ollaan Helsingissä...ja itse asiassa vartin päässä keskustasta (siis autolla ajettuna). Täällä on kyllä ihan hyvä asustella...ihan ookoo paikka, noin niin kuin Helsingiksi ;-)

 Metsänlaidassa on iso ketun pesä...ja ilmeisesti asuttukin. Täällä liikkuu kettuja melkoisen paljon. Mimi ja Maisahan sinne sitten heti kaula piiiitkänä haistelemaan.....Kutsuin tyttöjä pois, kun ei ollut ihan mettästäjiä lähettyvillä, jos vaikka olisi sattunut pari kettua olemaan paikalla...No, Mimi tuli heti pois kun kutsuin, mutta Maisa hävisi hetkeksi näkyvistä, ja mä jo luulin että sinne se nyt meni yksinään ketunluolaan...tuli onneksi heti pois kun huutelin lisää. Kiltti tyttö. Yhtä kuuliainen kuin "isoveljensä" Balmer. Balmerin on myös aina saanut lopettamaan toimintansa, kun kysymyksessä on  riista...ja nyt puhutaan siis kuitenkin hyvinkin riistaviettisistä koirista; Balmer ja Maisahan osoittivat viime sunnuntaina Kamunkorven kasvattipäivillä (Kiitos vaan Eija ja Pete ja Yrjölät vielä kovasti!) olevansa aika hyviä sekä verijäljellä että luolalla. Varsinkin meidän pikku Maisa...tuleva kettujen kauhu. Eikä tuo Mimikään mikään huono jäljestäjä ollut...tyhjä luola ei kiinnostanut Mimiä, liekö syynä se, ettei siellä ollut mitään tavoittelemisen arvoista?!?! 

Joka tapauksessa tämänpäiväinen reissu oli melkoisen mittava, kotiin tultiin siis ISON suppilovahverosaaliin kanssa...ja kerrankin oli myös tuuria ilmojen suhteen - kaatosade alkoi noin 5 minuuttia siitä kun tulimme kotiin :-) Siistimisen ja ruokailun jälkeen meillä näyttikin sitten tältä:

Porvoo Kr 9.9.2012

Mimi     NUO ERI/1 SA PN1 SERT VSP

Maisa     1KP ROP 

Tänään olimme tyttösten (ei nyt viittii sanoa "tytärten") kanssa missikisoissa, tällä kertaa Porvoossa. Päivä oli monestakin syystä mitä mainioin; ensiksikin sää suosi meitä kaikkia koiraihmisiä tänään - aurinko paistoi siniseltä taivaalta, eli oli mitä ihanin syyspäivä! Ja toisekseen; tuotiin kotiin koko potti! Eli Mimi sai sen ihka ensimmäisen sertinsä tänään (JEEE!) ollen samalla VSP :-) ja pikku-Maisa toisessa näyttelyssään 1KP ROP!!

Maisa esiintyi suhteellisen kivasti; meni reippaasti eteenpäin hyvällä askeleella, ja piti kivasti kontaktia minuun. Seisoi arviointipöydälläkin kivasti, ja antoi tuomarin tutkia kaikessa rauhassa. Maisa myös poseerasi seisten kivasti, mikä on varmasti tulosta pienestä treenistä; mulla on viime viikon aikana ollut lenkillä aina tapana aika ajoin pysäyttää koirat ja ottaa kontaktiin, eli seisotan hetken aikaa kontaktissa, ja sitten heti palkkaan perään. Mimi on siinä nyt ihan suvereeni jo, ja Maisa ottaa tosi kivasti aina kontaktin. On meillä hienot plikat!

Maisan viikon takaisesta "kauhukokemuksesta" siellä kehässä ei näkynyt oikeastaan jälkeäkään, kehän ulkopuolella vuoroaan odotellessa Maisa oli ihan  reipas ja uhitteli isommille koirille melko "mallikkaasti" (uhoamiskausi menossa). Kehään mentiin häntä ilmaa viuhtoen. Maisa esiintyi kehässä ikäisekseen melko mukavasti; käveli reippaasti VETÄMÄTTÄ ja ROIKKUMATTA hihnassa hyvällä tempolla, piti oikeastaan koko ajan mun vauhtini, ei mennyt edelle eikä jäänyt taa - ilmankos se sitten tuomarinkin silmiin näytti hyvältä ;-)

Tuomarina oli tänään Vesa Lehtonen, ja arvostelu kuului näin. " Tasapainoinen kokonaisuus. Hyvät pään mittasuhteet, vielä hieman pyöreyttä kallossa. Hyvä kaula & ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto & runko. Liikkuu hyvällä askeleella. Viehättävä luonne." Tuloksena 1KP ROP

Ja Mimi...sai ekan SERTinsä! Kyllä oli mahatva fiilis, ollaan tässä nyt jonkin verran kierretty näyttelyissä Mimin kanssa, ja pari kertaa on serti ollut hilkulla...mutta tänään napsahti sitten jackpotti. Mimi esiintyi tänään oikein mallikkaasti, poissa oli kaikenlainen apaattisuus, ja semmoinen "plääh-ei-mua-nyt-oikein-kiinnosta" meininki. Mun ei tarvinnut Mimiä tsempata juuri lainkaan, tyttö veti kehät ihan "itekseen", omalla "flow"llaan. Mun tehtäväksi jäi lähinnä pitää näyttelyhihnasta sirosti kiinni, kun Mimi mennä tepasteli aikamoisella sykkeellä kehää ympäri. Kivalta tuntui se, että Mimi tuntui nauttivan hommasta. Mimin esittäminen oli niin helppoa ja kivaa...kai se jokin tehty työ sitten vaan kantaa hedelmää :-) Ja täytyy taas sanoa...onhan Mimi niin kerrassaan mahtava koira!!! Ja nyt oli turkkikin hyvä, ja kroppa timmissä kunnossa...ja tyttökin on tainnut kasvaa aikuiseksi, esiintyminen ja koko olemus oli ikään kuin "kypsempi". 

Tässä tuomari Vesa Lehtosen arvostelu Mimistä tänään: " Tasapainoinen kokonaisuus. Hyvä pää, kaula & ylälinja. eturinnan tulee vielä täyttyä. Tasapainoisesti kulmautunut. liikkuu tasapainoisesti mutta hieman lyhyellä ja tehottomalla askeleella." Tuloksena NUO ERI/1 SA PN1 SERT VSP

Mimillä on yleensä hyvät liikkeet, mutta nyt huomasinkin, että Mimi välillä ikään kuin "väisti" niitä tuulessa melko kovasti rapisevia kehänjakaja-nauhoja, ja vaihtoi askellajista toiseen siinä kohtaa. Siitä syystä vaikutti varmaan liikkeet vähän tehottomilta. Höö, turhahan tässä mitään selitellä on, homma meni tosi hienosti, ja aina on kuitenkin jotain parannettavaa.

Tästähän sitä on nyt hyvä jatkaa. Hyvällä fiiliksellä, jee! Voi meitin hienoja, ihania, rakkaita, kultaisia ja kilttejä mussukoita <3<3<3 Mimi ja Maisa olivat ihan polleina kun tultiin kotiin kassi täynnä palkintoja ja muuta herkkua mitä oli sieltä mukaan tarttunut, ja Balmer tuli tutkimaan kassia. Luvattiin, että Balmer saa ihan varmasti noista neljästä pystistä omansa ;-) 

Olin tänään iltapäivällä vielä koko kolmikon kanssa vajaan parin tunnin lenkillä, Balmerkin veti lenkin oikein vauhdikkaasti. Mimi ja Maisa remusivat keskenään vapautuneesti koko ajan. Kotiin tultua piti sitten ottaa "viralliset pystikuvat" (yleisön pyynnöstä...) ja siihen kuluikin tovi aikaa ja läjäpäin Hau-Hau kanafilettä...terrierityttöset olivat meinaan melkoisen väsyjä päivän ohjelmien jälkeen. Kanafile tepsi, ja sain muutaman ihan kivan otoksen. Pakkohan nyt ekat pystit oli ikuistaa, eiks vaan?!!

Näyttelystä tarttui isännän matkaan kilon pussi Hau-Hau kanafilettä ja Balmerille furminator...joka olikin tänään jo ahkerassa käytössä ja Balmer on nyt pussillisen kevyempi pohjavillaa...sitä tuntuu riittävän!!!