perjantai 27. syyskuuta 2013

Igor has left the building



 Tänään tultiin hakemaan uuteen kotiinsa Igor, Parsonian Panchenko. Reipas, rohkea ja riistaviettinen poika pääsi parhaimpaan mahdolliseen kotiin Sarin ja Heikin luokse Mänttään, ihan isänsä Urhon ja Urhon perheen naapurustoon. Igorilla on kotona odottamassa myös koirakaveri, snautseri Vivaldi. Toimelias Igor pääsee toteuttamaan itseään varmasti jonain päivänä myös metsälle isäntänäsäHeikin kanssa. Parempaa kotia Igor ei olisi voinut saada. Hyvillä mielin ja tyytyväisinä lähetimme siis pojan matkaan ja toivotimme onnea ja menestystä tulevaan. Kasvattaja tietää, että Igorista kuullaan vielä!

Tässä vielä kasviksen kanssa poseerataan :)


 Tämän päiväisten säpinöiden välillä oli aina välillä hetki tyyntä, jolloin sai napsittua muutaman kuvan. Tässä Igor Ricon kanssa...ja Marlonin peppu vilkkuu :)



Marlon ja Igor  



Herra Nallekarhunen, Igor <3 



Äityli Mimi sanoo näkemiin Igorille. Näkemiin eikä hyvästi, sillä me tulemme näkemään tulevaisuudessa varmasti useinkin :)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Pärre has left the building



Ensimmäinen poikanen on lentänyt pesästä - Pärre muutti tänään uuteen kotiinsa Saloon. En muuten koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, että miten ihmeessä nuo pienen pienet koiran alut tuntuvat TIETÄVÄN ihan tarkalleen, että JUURI hän on se, jota nämä ihmiset tulivat hakemaan?!?!?!

Pärre näytti autuaan tyytyväiseltä uuden emäntänsä Susannan ja isäntänsä Juhan sylissä - Pärre näytti tietävän että tämä pariskunta tässä on hänen uudet, ikiomat ihmisensä.. On se jännä juttu. Ja peräänsä ei katsellut kun kantolaukkuun pakattiin ja kotimatka alkoi - sellaisia ne ovat nämä pikku-parsonit - reippaita nassikoita, jotka ovat aina valmiina seikkailuun.

Tänään aamulla oli itsellä vähän haikea olo, kun ajatteli, että illalla on laumassa yksi vähemmän. Tosin se tarkoittaa myös sitä, että TYÖTÄ on hieman vähemmän. Nimittäin jokainen TUNNOLLINEN kasvattaja tietää, että jos hoidat pennut kunnolla, se tarkoittaa aika paljon työtä. Työtunteja ja aikaa ei voi laskea - kasvattajan homma jos mikä on varsinainen kutsumustyö! Mutta on se vaan niin palkitsevaa :) Pentujen kehitystä syntymästä saakka on todella hienoa seurata.

Tänään vietettiin taas aikaa Mustikkamaalla luonnon helmassa ulkoilemassa. Voi kuinka ihanaa olikaan seurata kuinka hauskaa kaikilla koirilla taas oli - niin kuin aina! Kävihän siinä mielessä, että Pärre on tänään meidän kanssamme viimeistä kertaa ulkona..... Reilun tunnin kun pennut juoksentelevat ja riekkuvat aikuisten kanssa, niin ne sammuvat kuin saunalyhdyt heti kun na laitetaan boksiin...ja nukkuvat hyvin monta tuntia. Kotona onin sitten rauhaisaa....ainakin jonkun aikaa.

Huomenna Pärre ulkoileekin sitten ihan omalla isolla pihallaan :) Onnea Pärrelle ja Pärren uudelle perheelle tulevaan. Ihanan perheen Pärre sai itselleen :)


 Pärrelle piti irrottaa tästä Mimin värikkäästä "imutusvillatakista" hiha, koska hänen poikansa on osoittanut olevansa yhtä intohimoinen villatakin imuttaja kuin äitinsä! Vahinko etten saanut ikuistettua kameralla sitä, kun Mimi ja Pärre yhdessä imuttivat tuota villatakkia! No, nyt on Pärrellä on mukanaan ihan oma hihansa tuosta kallisarvoisesta villatakin reuhkasta :) Eniten äitinsä poika tästä pesueesta niin ulkoisesti kuin muutenkin.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kvartetti täytti jo 7 viikkoa!

Tänään pojilla oli ohjelmassa ensimmäinen trimmaushetki; muotoiltiin hieman päätä ja leikattiin korvien reunoista niitä "vauvahapsuja" pois. Ja ai että, miten pojat näyttivätkin heti paljon "miehekkäämmiltä"! Pärre ei tykännyt pään trimmauksesta yhtään, ja kertoikin eriävän mielipiteensä varsin selkeästi. Pojalla tuntuu olevan melko kova tahto, mutta niin kuin vanha sanonta kuuluu, se on vain minun taskussani...ja ensi keskiviikosta Pärren uuden matten, Susannan, taskussa! Muuten Pärren nyppiminen sujui kuin tanssi, ollaanhan sitä jo useasti harjoiteltukin sylissä oleilun kera. Nypittyäni Pärren pään, huomasin yhtäkkiä miten paljon Pärre muistuttaakaan ilmeiltään isäänsä Urhoa! Jotenkin hauska poika - isänsä ilme ja äitinsä kroppa ja muu habitus. Ja aika topakka pakkaus tuntuu tämäkin poitsu olevan eli luonnetta löytyy kyllä :) Pärre on myös varsin vilkas veijari, ja onkin aina intopiukeana yrittämässä lähteä aikuisten kanssa ulos lenkille. Pärre on myös porukan "herätyskello", joka tarkkailee ympäristöään haukan lailla. Pärre tuo kovasti mieleeni äitinsä Mimin pentuaikoinaan - vilkas elohopea, jonka häntä heiluu iloisena ja reippaana aina! Tässä pojassa yhdistyvät kummankin vanhempansa piirteet, niin ulkoiset kuin henkisetkin ominaisuudet, jotenkin ihanalla tavalla. Pärre vaikuttaa myös hyvin itsenäiseltä tapaukselta, aivan niin kuin äitinsäkin. Pärre on mielestäni yhdistelmä Peter Pania ja Robin Hoodia.

                                                   Pärre






Marlon


Marlon on ihastuttava sekoitus vinkeää hassuttelijaa ja tyyntä mietiskelijää. Me kertakaikkiaan rakastetaan tätä poikaa yli kaiken! Minusta tuntuu, että Marlonissa ovat läsnä kaikki ne osatekijät, joiden olen unelmoinut yhdistyvän urosparsonissa - harkintakyky, huumorintaju, kaunis siluetti, kompakti koko, hyvät liikkeet, tarvittava määrä topakkuutta ja vikkelää mielenlaatua yhdistettynä vahvaan harkintakykyyn. Luulenpa, että tässä meillä kasvaa reipas, sosiaalinen, hyvähermoinen, riistaviettinen poika, jolla on taistelutahtoa ja joka ennen kaikkea osaa ajatella ennen kuin toimii. Ja jolla tuntuu olevan hyvä huumorintaju. Marlon on yhdistelmä Zen-Buddhaa ja Pelleä. Kerrassaan rakastettava tapaus!










 Igor

Igor on aina vaan ihana herra nallekalhunen, jonka lupsakka ja hellyttävä ulkomuoto hetkeksi hämää luulemaan pojan olevan kuin pehmolelu. Igor on kuitenkin rohkea ritari ja risto reipas, jolla löytyy topakkuutta ja taistelutahtoa sekä saalistusviettiä vaikka muille jakaa. Igor on on kylmäpäisyydestään ja topakkuudestaan huolimatta varsin lempeä ja lunki poika, jolla on erittäin vahva itsetunto. Igor on myös todella kiltti; vaikka haastaa mamia moneen otteeseen, samoin kuin Balmeria, niin uskoo kuitenkin kun tarpeeksi tiukasti käskee, ja tyytyy osaansa mukisematta sen enempiä. Iloinen ja sosiaalisen oloinen hauska velikulta. Igoria voisi kuvailla yhdistelmäksi Nalle Puhia ja Ritari Lancelotia.










Rico


Rico on oikeastaan hyvin osuva nimi tälle "makuukamarisilmät" omaavalle hurmaavaakin hurmaavammalle "latinoloverille". Jotenkin Rico on vaan niin ihana. Rico rrrrrakastaa kölliä sylissä rapsuteltavana ja katsoo aina syvälle silmiin hyvin lempeästi. Ricon luonne vaikuttaa olevan ihana yhdistelmä lempeyttä, lupsakkuuttaa ja topakkuutta. Rico on lempeä, rohkea, rautaisen itsevarma olematta kuitenkaan lainkaan röyhkeä. Pidän tämän pojan luonteesta hyvin paljon. Rico on kuin yhdistelmä Gandhia ja Samuraita. Pieni Suuri Mies jonka katse ei tule jättämään ketään kylmäksi. Ricosta kasvaa varmasti hyvin komea ja kerrassaan rakastettava poika. 




Niin se on aika lentänyt...niin kuin aina, kun on kivaa :) Pojat täyttivät tänään jo seitsemän viikkoa, ja ne alkavat muistuttaa koko ajan yhä enemmän ja enemmän oikeita terrierejä. Tähän liitty myös tietenkin pieniä lieveilmiöitä...mitä enemmän pojat alkavat käyttäytyä kuin OIKEAT terrierit, sitä enemmän ne rellestävät, melskaavat ja riekkuvat...ja riivaavat meidän vaaria eli Pomoa. Varsinkin Igor ja Pärre kokeilevat onneaan Balmerin kanssa useita kertoja päivässä. Onneksi ne eivät vielä pääse kovin korkealle, eli Balmer saa olla vielä rauhassa sängyn päällä, sohvalla ja ikkunalla. Ja kohtahan nuo jo lentävätkin pesästä...eikä päivääkään liian aikaisin tuumaa Balmer. Maisahan on tilanteesta hyvin tyytyväinen, koska hän ei olekaan enää se Pahnanpohjimmainen :) Maisa muistaa tästä myös ilmoittaa pojille aina välillä tiukkaan sävyyn, jotta asia ei pääsisi unohtumaan. tänään kun otimme pojista kuvia, piti Maisankin tietysti päästä kuvattavaksi syliini :) Onhan hän kuitenkin mamin pikku vaapero...ainakin välillä :)


Maisa, mamman kulta <3


Hauska tilanne kuva kuvaussessiosta: Pärre sylissäni ja Mimi intoutui tietysti leikittämään poikiaan samaan aikaan :) Pärre näyttää ikään kuin huudahtavan "Äitiiiiiiiii!" Tässä kuvassa Pärre on kuin kuvajainen äidistään.



maanantai 16. syyskuuta 2013

Pojat 6 viikkoa ja kodit päätetty!

Viime lauantaina tein sitten sen lopullisen päätökseni siitä kuka pojista muuttaa minnekin. Ja omasta mielestäni ihan hyvän päätöksen. Eli pojilla on nyt sitten tulevan oman perheensä antamat nimetkin olemassa, joten eiköhän esitellä porukka. Ihan ensimmäiseksi siis jokaisesta seisomakuvat ja "passikuvat". Ja tutussa järjestyksessä:

Parsonian Potemkine aka "Pärre"

Pärre muuttaa Susannan ja Juhan luokse Saloon, ja tulemme varmasti näkemään jatkossa aina silloin tällöin. Pärre onkin oikein osuva nimi, sillä Pärre pärisee toisinaan hyvinkin vakuuttavasti! Pärre tulee tulevaisuudessa harrastamaan ainakin purjehdusta ja varmaan uintia :)  No, poikahan on uinut ja veneillyt koko sikiöaikansa äitinsä Mimin masussa, joten lienee vanha tekijä :) Pärre saattaa kesäisin piipahtaa purjehtivine perheineen mökillemme Ahvenanmaalle moikkaamaan emoaan ja kätilöitään.

Pärre on hyvin kaunisrakenteinen ja kauniisti liikkuva poika. Pärreen tullaan varmasti joskus törmäämään myös näyttelykehissä, kasvattaja ainakin yrittää kovasti innostaa siihen, koska tämä(kin) poika omaa luontaisen, ihanan charmin ja on synnynnäinen poseeraaja ja osaa jo pönöttää pöydälläkin tosi kauniisti. Pärressä on potentiaalia vaikka mihin - on ihan uuden perheen valinta mitä alkaa pojan kanssa harrastamaan - selvää on se, että Pärre on joka tapauksessa puhdasverinen harrastuskoira! Pärre on eloisa ja iloinen, vilkas ja hyvin sosiaalinen hännänheiluttaja, jonka vilkkaan perusolemuksen alta paljastuu myös tyyni puoli. Pärre on pentueen karvaisin kaveri, ja kasviksella onkin ilo ja kunnia johdattaa uusi matte trimmauksen saloihin. Kasvattajalla onkin kokemusta tällaisesta karvaturrista, sillä Pärre on turkiltaan tullut äitiinsä Mimiin.




Pärre ei tällä kertaa oikein "ehtinyt" poseeraamaan kunnollista passikuvaa varten.



Parsonian Pushkin aka "Marlon"

Pushkin, Puskis, jää meille ja sai nimekseen Marlon. Tykkäsi ilmeisesti nimestään, koska ensimmäisiä kertoja kun sitä käytin, poika oikein pysähtyi ja katsoi minua silmiin ja hyppäsi antamaa pusun. Tulee nimellä kutsuttaessa iloisesti viipottaen paikalle. Selvästi äipän poika :) Marlonia tullaan näkemään ainakin näyttelykehissä ja vahvuuksiensa mukaan sitten aikanaan varmasti alkaa mejäilemään ja pääsee kettuakin katsomaan. Marlon tuntuu sopivan meille hyvin - ei riivaa meidän vanhaa herraa Balmeriakaan (jota veljensä tekevät alituiseen), vaan suhtautuu lauman Päällikköön ystävällisen uteliaasti, ei tungettelevasti. Tuleva yhteiselo vaikuttaa suht lupaavalta. Marlonilla vakuttaisi olevan suhteellisen pitkä pinna, mitä voi päätellä sen suhtautumisesta veljiensä raisuihin leikkeihin, mutta kun Marlonin pinna palaa, se sanoo äänekkäästi oman kantansa ja ainakin veljet puikkivat pakoon! Mikään eilisen teeren poika tämäkään hemmo ei ole, joten seesteisen ja tyynen olemuksen ei kannata antaa kuitenkaan hämätä ;) Odotan Marlonin tulevan luonteeltaan hyvin pitkälti äitiinsä.

Marlon vaikuttaa hyvin seesteiseltä ja tyytyväiseltä pikku-nassikalta, joka osaa ihanasti hassutella ja pelleillä. Marlon on ollut oma suosikkimme aivan syntymästään saakka. Ihana pikku-pelle. Marlon on ollut koko ajan porukan ehdottomasti helpoin kuvattava ja seisotettava, joka näyttäisi tykkäävän pöydällä seisomisesta - lupaa hyvää näyttelyuraa ajatellen! Marlon tuntuu pönöttävän paikallaan vaikka maailman tappiin, ihan niin kuin äitinsä Mimi ja isoäitinsä Nekku! Marlonissa tuntuisi olevan kaikki ne osatekijät läsnä, joita itse pidän tärkeänä. Jään todella mielenkiinnolla seuraamaan Marlonin kasvua ja kehitystä. Marlonin luonne vaikuttaa aivan ihastuttavalta, ja odotan Marlonin kasvavan kompaktin kokoiseksi urosparsoniksi. Turkki on erittäin hyvä, ja tulee olemaan vahva broken tai karkea. Mittasuhteet, kulmaukset, selkä- ja kaulalinja sekä etuosa saavat minut melkein huokaisemaan tyytyväisyydestä, ja liikkeetkin ovat kauniit. Poika myös kantaa itsensä kauniisti. Tosin näin näyttäisi olevan jokikisen pojan kohdalla - kaikilla tuntuisi olevan potentiaalia ihan mihin vain!

Tuleva muotovalio(ko)


Pikku-Pelle

Rauhallinen Haaveilija


Iloinen Nassikka


Marlon osaa ottaa myös vakavasti...


Marlon rrrrrakastaa <3



Parsonian Panchenko aka "Igor"

Igor muuttaa Sarin ja Heikin luo Mänttään, aivan isänsä Urhon lähelle. Igor on varsin vauhdikas veikko, jolla ei meno päätä huimaa! Igor on veljessarjan kylmäpäisin ja todella rohkea kaveri, joka menee aivan minne tahansa tuntemattomaankin paikkaan häntä reippaasti tanassa osoittamatta epäilyksen häivääkään. Rohkea tutkimusmatkailija ja jo nyt varsin voimakkaasti esille tulevaa saalistusviettiä ei voi olla huomaamatta. Varsinainen Risto-Reipas. Suloinen nallekarhunen ja pikkuriiviö samassa paketissa. Kerrassaan hurmaava terrierin alku! Igorilla on vahva ja topakka luonne, ja Igor tulee aivan varmasti haastamaan uuden mattensa ja hussensa vielä monesti - niin kuin terrierit noin yleensäkin ;)

Igorilla on jo nyt komea runko ja suorastaan upeat liikkeet. Igorille tulee karkea turkki. Tätä poikaa tullaan varmasti näkemään näyttelykehissä, ja olisin ihmeissäni ellei Igor seuraisi isänsä jälkiä! Igorilla riittää luonnetta ja topakkuutta aivan varmasti myös riistahommiin, ja tullee varmasti silläkin saralla vielä aikanaan kunnostautumaan. Odotan tältä pojalta paljon. Igoriin olen jättänyt itselleni myös jalostusoikeuden. 

Igor seisoo myös pöydällä hyvin. Nämä kuvat eivät kuitenkaan, vaikka ovatkin ihan hyviä, tee oikeutta Igorille. Igorin runko on tosiaankin jo nyt todella komea ja jäntevä, ja olen aivan varma, että Igorista kasvaa todella komea uros.











Parsonian Pasternak aka "Rico"

Rico muuttaa Jyväskylään Kimmon ja Annen sekä heidän lastensa Artun ja Saran luokse. Ricon uusi perhe on varsin reipas ja harrastava, joten reipasta, rohkeaa ja komeaa (ja hyvin lempeää) Ricoa tullaan varmasti näkemään tulevaisuudessa niin näyttelykehissä kuin mahdollisesti käyttöpuolen hommissakin. Kasvattaja ainakin yrittää kannustaa siihen, sillä potentiaalia tässä pojassa on! Ricolle tulee karkea tai vahva broken turkki. 

Rico on ihana yhdistelmä rohkeutta ja mietiskelijää - tämä varsin rauhallisen mietiskelijän oloinen kaveri on itseasiassa melkoisen topakka tapaus. Rico on pentueesta selvästi se tyyppi, joka viihtyy hyvin sylissä ja silmin nähden nauttii rapsutteluista ja huomiosta. Varsinainen kullanmuru. Ricolla on myös juuri sellainen sielukas katse, joka saa minut ajattelemaan, että pojasta kasvaa vielä Suuri Persoonallisuus. Rico on myös gastronomi - tykkää ruoasta tosi paljon, ja vinkkinä uudelle perheelle antaisinkin, että tämä ominaisuus kannattaa ottaa hyötykäyttöön kouluttamisessa :) Rico on ollut mieheni suuri suosikki pentueesta - eikä vähiten ihanan luonteensa vuoksi. Odotan, että  Ricosta kasvaa hyvin komea, leppoisan rohkean kaveri, jonka sielukas katse ei jätä ketään kylmäksi. 

 Ricokin seisoo jo hyvin!





Tämä on niiiiiin "Ricomainen" ilme <3 <3




No nyt on riiviövaihe todellakin alkanut, ja vaikka noita ärripärrejä tulee ihan satavarmasti kauhea ikävä, niin kyllä sitä ihan mielellään antaa pojat jo parin viikon kuluttua omiin, uusiin koteihinsa. Tosin vain yksi poika lähtee 8 viikkoisena, ja muut ilahduttavat eloamme vielä pitkälle lokakuuhun (Balmerilla on tästä tosin hieman toisenlainen mielipide...). Seuraavaksi uusiin perheisiinsä muuttavat Pärre ja Rico reilut yhdeksän viikkoisina. (Balmer olisi valmis luopumaan pojista(=riiviöistä) jo hieman aiemminkin ;) )Välillä täällä meillä on sellainen meno päällä, että hitaampia heikottaisi :) Pojat heräävät aamutuimaan kukonlaulun aikaan ja pyytävät ruokaa; ja heti kun nousen sängystä ja lasken jalkani lattialle, niissä roikkuu nejä pientä, vikkelää riiviötä, joilla kaikilla on neulanterävät hampaat...ja sitten pitää tietysti koko ajan varoa, ettei astu "miinoihin" :) Ja ainoastaan Marlon antaa Balmerin olla rauhassa, muut pojat kokeilevat kanttiaan Suuren Päällikön kanssa...tosin heikolla menestyksellä :) Toisaalta Balmer myös suunnattomasti nauttii, kun saa nyt oikein kunnolla pomottaa :) Marlon varmisti paikkansa osaamalla käyttäytyä laumamme johtajan kanssa - koska se oli ehdoton edellytys tässä "työhakemuksessa" :)


Alkaa vaikuttaa siltä, että voin olla ainakin tässä vaiheessa jopa hyvin tyytyväinen tähän ensimmäiseen Parsonian pentueeseen :) Tältä yhdistelmältä osasin toki näin hyviä jälkeläisiä odottaakin (juuri sen vuoksi  tämän yhdistelmän halusinkin toteuttaa!)- hyväluonteisia, hyvähermoisia, kauniita ja hyvin liikkuvia perusparsoneja, joilla löytyy tarvittaessa sitä terrieriluonnetta. Iso kiitos näistä hienoista pojista menee luonnollisesti myös kummankin vanhemman upeille kasvattajille - Urhon kasvattajalle, pitkän ja kunnioitettavan päivätyön parsonien parissa tehneelle Jaana Valjakalle (Kennel Miselin) ja Mimin ihanalle kasvattajalle Eija Viitaselle (Kennel Kamunkorven), jolle olen Mimistä ikuisesti kiitollinen. Parempaa koiraa ei ihminen voisi itselleen toivoa. Ja sydämestäni toivon ja uskon, että Mimin ja Urhon poikien uudet perheet voivat ajatella aivan samoin näiden upeiden koirien jälkeläisistä - se on punainen lankani koko tässä kasvatustyössä - että ihminen voisi tuntea samaa tyytyväisyyden ja onnen tunnetta parsoninsa kanssa eläessään ja harrastaessaan kuin minä ja meidän perheemme omien koiriemme kanssa.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kullanmurut täyttivät viisi viikkoa!

Taas on viikko vierähtänyt...aika menee liian nopsaan; kohta pojat jo lentävät pesästä. Tiedän jo nyt, että meille tulee niitä ihan hillitön ikävä. Ei auta, sitä se on kasvattajan elämä. Asiaa auttaa suunnattomasti se, että pojilla on ihanat uudet kodit odottamassa, ja tulemme aina silloin tällöin tapaamaan poikia tulevaisuudessa :) :)

Viisi-viikkois "passi-kuvat" ja pönötys-yritykset. Pojat olivat tällä kertaa jotenkin melko rauhattomia eivätkä oikein malttaneet seistä kunnolla. Ainoastaan Potemkine teki hyvän suorituksen - Potemkine onkin alkanut vaikuttaa melko rauhalliselta ja harkitsevaiselta kaverilta. Kaikilla muilla oli tänään kyllä bensaa suonissa ja kanafilee sormissani oli aivan liian maukas, jotta olisivat kyenneet pysymään nahoissaan :)

Joka tapauksessa saatiin ihan kivoja kuvia, vai mitä? Tutussa järjestyksessä:

 Potemkine






Pushkin








Panchenko






Pasternak









Tilanne on edelleen ihan sama kuin aiemminkin - en millään saa poikien välille syntymään ratkaisevia eroja; kaikki ovat hyvin kauniita, kaikilla näyttäisi olevan hyvä rakenne ja kulmaukset, kaikki ovat myös suloisia ja luonteet vaikuttavat todella kivoilta ja ennen kaikkea tasaisilta. Eli pentue on hyvin tasainen. Se on vain hyvä asia. Toinen juttu onkin taasen sitten se, miten ihmeessä pystyn valitsemaan näistä sen omaan omistukseen jäävän kaverin?!?!? Jalostusyksilöä valitessa valintaan vaikuttavat monet asiat; pennun liikkeet, rakenne, luonne (jota voi olla vaikea arvioida aivan nuorella pennulla), turkki, pään muoto ja korvien kiinnitys, selkälinja ja hännänkiinnitys, etu- ja takakulmaukset...sitten pitää vielä miettiä, kenellä olisi olemuksensa puolesta näyttelymenestyjän ominaisuuksia ja mikä ehkä vaikeinta arvioida vielä tässä vaiheessa - kenellä olisi myös hyvät käyttöominaisuudet? Ja tämän lisäksi joutuu ottamaan huomioon sen, että jos sopivaa sijoitus- tai osaomistuskotia ei ehkä löydykään, ja pentu jääkin kotiin, sen pitäisi myös luonteensa puolesta sopia jo olemassa olevaan laumaan! Ja kaiken kukkuraksi pitää vielä kuunnella intuitiotaankin...

Eli kiva, hyvä ja oikeasti harrastuksista kiinnostunut reipashenkinen ja yhteistyökykyinen osa-omistuskoti Helsingin lähistöltä hakusessa yhdelle pojista. Tarkoituksenani on harrastaa pojan kanssa näyttelyitä, käyttää luolakoirien taipumuskokeissa ja treeneissä ja mejääkin olisi tarkoitus kokeilla. Odotan mahdolliselta toiselta omistajalta/kodilta innostusta, kiinnostusta ja oma-aloitteisuutta samoihin asioihin.

Soita ja kysy lisää: Niina 045 633 0950