Marlon 1 vuotta!!!

Parsonian ensimmäinen pentue täytti tänään yhden vuoden!

Paljon Onnea omalle mussukalle Marlonille, Pärrelle, Igorille ja Ricolle! Hienoja poikia pyöräytti Mimi maailmaan tasan vuosi sitten. Pilvenreunalle lähtee terveisiä myös poikien Enkeli-sisko Plisetskajalle, joka suureksi ikäväksemme syntyi kuolleena (istukka oli irronnut liian aikaisin). 

Pojat vasemmalta oikealle: Igor, Pärre, Rico ja Marlon

 Ensimmäisenä syntynyt Pärre 3 vrk:n ikäisenä

Toisena syntynyt Marlon 3 vrk:n ikäisenä

Kolmantena syntynyt Igor 3 vrk:n ikäisenä

Ja viimeisenä syntynyt Rico 3 vrk:n ikäisenä

Pojat elelivät kolme ensimmäistä viikkoaan täällä Ahvenanmaalla ulkosaaristossa, ja tässä ihka ensimmäistä kertaa kosketusta Ahvenanmaan maaperään...maaperään jonka ainakin Marlon muisti kristallin kirkkaasti!!

Tässä pojat neliviikkoisina...tuohon aikaan Rico enimmäkseen vain nukkuin :)

Tässä Maisa hoitotäti vahtii Marlonin ensiaskeleita omassa rannassa. Marlon oli tuolloin noin kolmiviikkoinen. Eipä silloin vielä tiedetty että tästä kaksikosta tulisikin parhaat kaverukset!

Tosin tämän kuvan ottamisen aikoihin Marlon (jota tuolloin vielä kennelnimensä Pushkin mukaan kutsutttiin lempinimellä Puskis) oli vienyt minun sydämeni ihan kokonaan. Intuitioni sanoi jo tuolloin, että tässä on juuri sellainen parsonpoika josta olen haaveillut. Näin vuoden jälkeen voin vain todeta, etten olisi voinut oikeammassa olla. Marlon on edelleen juuri niin suloinen, kiltti ja veitikkainen kuin tässä kaksiviikkoisena.

Marlon vaikutti jo aivan alusta asti melko itsenäiseltä ja itsevarmalta pennulta - ja äärimmäisen rauhalliselta. Mikään ei ole sen suhteen muuttunut - Marlon on hyvin itsevarma ja itsenäinen poitsu ja todella rauhallinen tyyppi - meidän laumamme kaikkein rauhallisin koira! Marlon on sellainen parson, joka ei turhia höntyile eikä säntäile, tekee kyllä suurella intensiteetillä kun sille päälle sattuu, on hyvin tarkka ja topakkuuttakin löytyy...ja ego; no se on vain kerrostalon kokoinen :D Siis juuri sellainen parson, joka on minulle ja meille "se juttu" tässä rodussa. Marlon on kerrassaan hurmaava tyyppi, ja olemme niin onnellisia että jätimme pojan kotiin :)

Tänään Marlon vietti synttäripäiväänsä Maarianhaminassa shoppailureissulla ja sitten mummilassa Tommin isän luona. Ostin Marlonille lahjaksi pienen vinkulelu ankan, jota olin kerran aiemmin kaupassa katsellut, ja ajatellut, että tuosta varmaan Marlon tykkäisi. Hyvin tunnen poikani; lelu oli Marlonista ihan Maailman Paras Lahja ja sen kanssa leikittiin monta tuntia putkeen ja nukkumaan mennessä ankka otettiin viereen <3 Totta kai lahjaksi tuli myös puruluita ja muuta herkkua. Tänään ei mitään erityistä synttärikakkua nautittu. Meillä on tapana antaa koirille aina syntymäpäivänä kunnon pihvi, mutta koska koirat nauttivat toissapäivänä juuri 100g:n entrecote pihvit per nassu, niin ajateltiin ettei nyt kai sentään joka päivä ;) ;) Meillä se tuppaa olemaan niin, että monen koiran mielestä täällä meillä koiralla on synttäripäivä vähän niin kuin joka päivä :) tai ainakin aika usein. Ylihuomenna tulee taas vieras meille tänne kylään, ja saattaapi olla että hänen mukanaan laivalta kulkeutuu tännepäin taasen isohko palanen jotain maukasta filettä :)

 Marlon Lemlandissa "mummilassa"

  

Marlonista on kehkeytynyt kesän edetessä melkoinen vesipeto!

 

  Lahjukset

  

Ja ihan paras Ankka-vinku! 

 Söpöstelyä

Marlon on mitä parhain veneilijä - nätisti katselee ja nauttii tuulesta ja vauhdista...toisin kuin äitinsä Mimi josta saa aina pidellä rystyset valkoisina kiinni ettei mene yli laidan kuohuja pyydystäessään!

Mutta älköön kukaan erehtykö luulemaan Marlonia joksikin lässykäksi lempeän luonteensa, tyyneytensä ja hassutelevan iloisuutensa vuoksi - Marlon on kaikesta lempeydestään huolimatta erittäin tiukka hemmo eikä tasan anna kenenkään hyppiä silmille. Elää meidän laumassamme toistaiseksi alimmaisena, ja on eloonsa tyytyväinen. Marlon on todella jääräpäinen ja peräänantamaton kun sille päälle sattuu. Oletettavasti koira, joka hoitaa työnsä loppuun asti tuli mitä tuli. Ei juuri korvaansa lotkauta jos on sattunut saamaan "huutia". Joskus kun olen ollut oikein "pahana" Marlonille (= muut koirat häviäsivät jo kuin pieru saharaan läheltäni häntä koipien välissä) niin tämä nuori herra vain katselee minua raukeasti silmiin ja näyttää sanovan:" ai, sulla äippä on tommonen fiilis....mutta miksi? en ymmärrä (=ei kiinnosta)....ja sitten alkaa melkin jo naurattaa koska tuollaista lehmänhermoista jäärää en ole ennen tavannut! (Tjaa...meidän Ami tyttönen oli kyllä ihan samanlainen! Ja Ami olikin oikea Rautarouva.)
Mielestäni Marlon on sellainen melko hitaasti kypsyvä tyyppi, jolla on kova hermorakenne ja korkea työmoraali. Marlonille juuri mikään ei tunnu missään. Pojalla on persoonallisuus ja luonne, jolla kannettaisiin  lauman johtajuus. Kiltti ja rauhallinen kuin mikä, mutta tarpeen tullen käärii kyllä hihansa. Ihan kympin luonne jos minulta kysytään. Ja sama pätee muuten kaikkiin veljeksiin. Ihan parsonien A-luokkaa mitä tulee luonteisiin. Eikä nuo nyt ihan paskemmilta näytäkään :) Tällaisia parsoneja alunperin olin vähän niin kuin "tilaamassa" kun pentuetta suunnittelin, ja kiitos Urhon emännälle Katriinalle, että hän näki saman mahdollisuuden kuin minä. Nämä pojat ovat ihan "tailormade".