Koko jengi. Marlonia homma kiinnosti TOSI paljon :D Tuli kuitenkin mukaan kuvaukseen....ja päätti ottaa rennosti.

 Mimi ja tyttärensä Lucy

 Maisa, Mira ja Mimi. Kaunottaret <3

Nämä tytöt osaavat ja tykkäävät poseerata.

Meidän Jouluporot Mimi ja Mira

Treeniä, treeniä ja treeniä ja joulun odotusta

Sinne se taas on vierähtänyt tämäkin vuosi; viimeisiä viikkoja viedään. Blogin päivityksetkin ovat hieman...hmmm...jääneet vähemmälle huomiolle kun on ollut jonkin verran aktiviteetteja tässä viime aikoina. Joulukuu ei kelien puolesta näytä ihan perinteiseltä joulukuulta...tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin tällaiset suht vehreät joulukuu-kuvat alkavat olla enemmän totta kuin tarua.

Kaikki nämä kuvat ovat marraskuun lopulta ja joulukuulta!!

Kuukausi meni ihan viuhahtaen ohi trimmatessa ja treenaillessa koiria. Eli meidän päiviimme kuuluu nykyään aika vauhdikasta menoa; treenaan tällä hetkellä kolmea koiraa pyörällä lenkittämällä, ja se se onkin kuulkaas niin kivaa puuhaa että ollaan jääty ns. koukkuun. Koirien ja emännän kunto nousee kohisten. Kummasti alkaa itsekin jaksamaan enemmän ja enemmän! Kolme kertaa viikossa 6-8 km kerrallaan ja useimpina päivinä treenaan kaksi koiraa, eli minä tyttö poljen ainakin sen 10-14km :) ja sitten useimmiten vielä muiden kanssa lenkille pyöräilyjen jälkeen....taidan olla ensi kesänä TODELLAKIN bikinikuosissa!

Nämä maisemat ovat Viikin koetilan tienoilta.

Ja Viikin Arboretumin luontopolulta.

Hakalan lintutornin kupeesta

Arboretum

 Mimi valmiina näyttelyyn

Helsinki Winner 5.12.2015

kuva: Leena Mäkelä

Ja tässä Morriksen eli Maisan pojan emännän Laura Mannisen näpsy minusta ja Mimistä kehien jälkeen:

 Sunnuntaina 6.12 eli Iitsenäisyyspäivänä olin Mimin kanssa Messarissa Rotutorilla Parsonpisteellä edustamassa rotuamme. Mimillä oli superkivaa. Rapsuttelijoita riitti yllin kyllin, ja varmasti taas muutama ihminen ihastui rotuun :) Voiko tähän tyyppiin siis olla ihastumatta?!?? :)

Tämä kuva on itseasiassa Lemmikkimessuilta marraskuulta, jossa olimme myös samoissa hommissa.

Kuvassa messutiimimme upea ja tehokas monitoiminainen Sari Kulju koirineen ja tietysti myös Mimi ja Lucy.

Itsenäisyyspäivän kuplajuomaa pitkän messuviikonlopun päälle :)

Messariviikonloppua ennen olimme viikolla Maisan, Miran ja Lucyn kanssa luolatreeneissä. Lucy meni kettua moikkaamaan ensimmäisenä, ja oli karvat aivan pystyssä ja HAUKKUI meidät melkein kuuroiksi. Tuo tyttö tykkää kyllä itse äänestään ;) Lucy oli kiinnostunut ketusta, ja se tuntui ärsyttävän neitiä, mutta pikku neiti ei vielä oikein tiennyt mitä sillä olisi kuulunut tehdä. Lucy päätti varmuuseksi haukkua ja paljon. Piti kuitenkin kohteliasta välimatkaa kettuun. Miralla sama juttu; ei yksinään oikein tiennyt mitä siltä odotettiin. Haukahteli muutaman kerran varmuudeksi, ja murisi vähän, mutta pysytteli kaukana ketusta. Maisa oli topakampi ja varmempi, mutta selvästi huomasin, että Maisa moneen kertaan katseellaan ikään kuin kysyi minulta, että "onko tää nyt ihan varmaan okei että räyhään tälle tyypille"? Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tilanne oli Maisalle täysin uusi - Maisaa on aina kielletty räyhäämästä muille, joten se ei vielä ihan tohtinut päästää itseään irti. Sitten päätettiin, että koska nuo pikkutytöt elävät isossa laumassa, ja ovat tottuneet toimimaan muiden kanssa, niin otetaanpa kokeeksi Maisa mukaan vuorotellan sekä Lucyn että Miran kanssa tilanteeseen, ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. No, kun toin Maisan kehiin, niin juu, alkoi tapahtua :) Miran käytös muuttui selvästi hyökkäävämmäksi, ja se yritti koko ajan mennä lähemmäs ja ihan hyviä painostusyrityksen alkuja jo nähtiin. Miraa alkoi suorastaan oikein ketuttamaan lopputreeniä kohden, samoin kuin Maisaa, ja yhdessä tytöt yrittivät ihan painostaakin kettua ja käytös muuttui koko ajan varmemmaksi. Lucy oli samoin Maisan seurassa rohkaistuneempi menemään lähemmäs kettua haukkumaan, mutta piti vielä kohteliasta pientä välimatkaa. Kaikki olivat kiinnostuneita ja ärsyyntyneitä ketusta, vaikka vielä vähän mietitytti touhu. Nämä olivat tämän kauden vihoviimeiset

treenit, mutta tosi hyvä että saatiin kuitenkin nyt treenattua ekan kerran. Ensi keväänä jatketaan hommaa, ja uskoisin että ensi kerralla tytöt eivät suinkaan ole niin kohteliaita :)

Ja sitten laitetaan vain kuvakimaraa touhuistamme :)

Kyllähän meillä makoillaankin ja otetahan rennosti! Välillä on myös ihan pakko vahtia katua olohuoneen Kyttäyspisteeltä! Maisa ja Mira näyttävät esimerkkiä.

Aina aika ajoin kaupungin puolesta järjestetään mielenkiintoista ohjelmaa katutöiden merkeissä. Viralliset valvojat vahtivat töiden etenemistä.

Vahtiminen on rankkaa duunia, ja päälle on levättävä.

Mimi ja tyttärensä Lucy rentoutuvat tämänpäiväisten treenien jälkeen. Lucy ei tykkää kun kuvaan, ja näyttää hieman myrtsiltä :)

Mimi on käpyhullu, ja naama loistaa aivan erikoisella tavalla aina kun mennään metsään heittelemään käpyjä!

 Tällainen on Käpyhullun TUIJOTUS

Joulukuun Valoa :)

Tänään myös Lucy pääsi fillarilenkille.

Seuraavaksi Lucy korkkaa junnukehät Turku KV:ssa tammikuussa 2016, ja siitä se näyttelykevät sitten pyörähtää käyntiin. Ensi keväänä ja alkukestä meitä tapaa todennäköisesti aika monista näyttelyistä :) Ylihuomenna Lucy ja siskot täyttävät jo 9 kk! 

Marlon, Lucy ja Mira - meidän nuoriso :)

Uusi harrastus ja Mimi täytti 5 vuotta

Ihan ensimmäiseksi se tärkein juttu eli meidän rakas Mimi täytti 31.10 5 vuotta! Meidän ikioma Halloween tyttömme :)

Päivänsankarista potretti, jonka otin kun poikkesimme fillarilenkin varrella koirapuistoon ja heitin siellä sankarille keppejä. 

Syntymäpäivää juhlistettiin tarjoamalla koiraväelle paahtopaistia, kullekin oma pihvi, ja isäntäväelle poron sisäfileetä tyrnihyytelöllä perunapalleroiden kera. 

Tuttuni ja ystäväni tietävät minut intohimoiseksi luontokuvaajaksi, minulla onkin ollut tapana aina kuvittaa blogia myös näillä maisema- ja luontokuvilla. Nyt lisäilen "koristeeksi" tänne näitä ruskan aikana ottamiani kuvia.

 Me ollaan puuhailtu lokakuun aikana vaikka mitä!! Noran eli Fannien emännän innostamina aloitimme uuden harrastuksen, jota tosin olen pitkään jo harkinnut, mutta nyt päätimme ns. ryhtyä rupeemaan. Eli aloitin koirien treenaamisen lenkittämällä niitä polkupyörän kanssa. Tästä kirjoitinkin juttua Kennel Parsonian facebook-ryhmään, mutta koska ryhmä on suljettu eikä sinne kuka vain pääse, niin lisäänpä jutun sieltä tähän sellaisenaan kuvin höystettynä:

Maisa

 Marlon (ja "pyörähiiren käsi" :) )

"Kiitos Nora että sait minut lopulta innostumaan lenkittämään koiria polkupyörän kanssa Hymiö smile Muistan kun tässä kerran juttelimme puhelimessa (sellainen ihan lyhyt...ööö...kahden tunnin puhelu tai jotain :D) ja join samalla kahvia. Sanoin silloin siinä puhelimessa, että nyt se on niin, että tämän kahvikupin jälkeen puen, otan Mimin ja polkupyörän ja me lähdetään kokeilemaan että mitä siitä oikein tulisi Hymiö smile Että niinku tuumasta toimeen samoin tein Hymiö smile

Ja tulihan siitä. Mimi oppi aivan saman tien homman juonen; neljän treenin jälkeen tänään Mimi osaa jo käskystä RAVI vaihtaa laukasta raviin, ja ravaa oikein kauniisti. Mimi ei vedä, ei säntäile, ei jarruttele...juoksee pyörän vierellä niin kuin vain koira, joka olisi tätä tehnyt jo vuosia Hymiö smile Eli kerrasta homman periaatteet haltuun. Hieno juttu Hymiö smile

Sitten seuraavaksi kokeilin Maisan kanssa. Maisasta homma on tosi jees; alkuun tykkäisi vähän irrotella aina ja päästellä tosi lujaakin, ja huomaan että kun annan Maisan ensin jonkin aikaa laukata ja intoilla, niin puolen välin jälkeen Maisa vaihtaa raviin, jolla mennäänkin sitten kotiin asti. Sama juttu Maisan kanssa; homma saatiin haltuun ekalla yrittämällä. Remmilenkeillä näyttä monesti että Maisan takaliikkeet olisivat jotenkin ikään kuin "lukossa"...tuntuu että potkua olisi mutta kun ei pääse tarpeeksi nopeaan eteenpäin. Minusta näyttää siltä, että nimenomaan Maisan takaliikkeille tämä rento pyöräilyvauhti ja tasainen ravi tekisivät hyvää. Ainakin tänään kun katselin Maisan menoa pyörän selästä, niin se näytti tasaiselta ja kauniilta katsella. Siitäkin tuli tosi hyvä mieli Hymiö smile

 Marlon ravaa (ja niin tasaisesti että tapojeni vastaisesti jopa kuvasin heppua!)

 Marlon olikin alkuun HAASTE, koska hänellä on ollut (ja on) jonkinsortin "rengasfetissi" tai jotain; eli Marlonin mielestä kaikki renkaat (lastenrattaita ja vauvanvaunuja lukuunottamatta) täytyy ns. "tappaa" eli hampailla kiinni ja tapporavistukset 

Hymiö grin Eli Viikko sitten Marlonin eka treeni rajoittui takapihallamme kävelyyn pyörän vieressä kun talutan sitä. Ja sekin oli haastavaa, koska heppu hyökkäsi 10 sekunnin välein eturenkaan eteen poikittain BANZAIIII-asenteella ja hampaat kiinni renkaaseen. Tietenkin kielsin ja ojensin, ja se auttoi aina alle puoleksi minuutiksi. Palkkasin Marlonia niinä sekunteina kun hampaat eivät uponneet etupyörään Hymiö grinSilloin viikko sitten onnistuin muutamaan kertaan nousemaan satulaan ja Marlon malttoi jopa ihan puoli minuuttia reuhtoa eteenpäin fillarin vieressä kunnes kiskaisi niin lujaa hihnasta että piti aina äkkiä hypätä pyörän päältä alas etten kaatunut. Eli hommasta ei tullut oikein mitään. Minä olin silloin lähestulkoon täysin vakuuttunut, että tuo rakas korstoni kykenee noin kahden vuoden kuluttua aikaisintaan juoksemaan pyörän kanssa..jos ylipäätään koskaan. Toisaalta ajattelin, että eipä meillä ole mihinkään kiire tässä eikä Roomaakaan päivässä rakennettu Hymiö smile Sanoinpa vain ääneen, että paljon saa vettä Aurajoessa virrata ennen kuin Marlonin kanssa lenkeillään polkupyörän kanssa. Vähänpä tiesin. Tai oppimista tapahtuu aina ja jokahetki ja kaikkialla, ja vähäisinkin oikeaan aikaan suoritettu palkkaus kantaa hyvää hedelmää. Minähän palkkasin ja kehuin Marlonia silloin ihan ekalla kerralla, kun sain pojan edes sekunnin kävelemään pyörän vieressä niin, ettei vedetä eikä renkaan kimppuun hyökitä eikä sitä rengasta haukuta. Se ei minulle ollut yllätys, että tässä pojassa on valtavasti resursseja tähän(kin) hommaan - Marlonin rakenne, liikkeet, koko ja itse koko habitus ovat mielestäni suorastaan huutaneet tasaista, kestoltaan pitkää rasitusta, jonka aikana se pääsee toteuttamaan kroppaansa ladattua potentiaalia. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että juuri tämän koiran ainakin pitäisi päästä kunnolla juoksemaan ja liikkumaan pyörän kanssa. Marlon on aina niin onnellinen kun se pääsee juoksemaan. Tiesin sen, ja tiesin että tältä kaverilta saa hienoa ravia pyytämättä - ja tänään saimme sen tapahtumaan. Mahtava fiilis!

Jännä juttu on myös nämä koirien liikkeet - ja miten ne liikkuvat ja miten reagoivat vauhtiin jne. Tätä on myös ollut tässä mielenkiintoista seurata ja tehdä huomioita. Mimi esimerkiksi lähtökohtaisesti innokkaana ja helposti intoutuvana koirana haluaisi aina ensiksi hieman riuhtaista menoksi ja lähteä hurjaan laukkaan. Mimi tarjoaa aina ensin laukkaa. Laukka on Mimille itselleen askellaji nro 1. Mimi vaikuttaakin monesti villiltä oriilta, joka on juuri laskettu laitumelle. Toisaalta Mimi on hyvin viisas ja myös hyvin tottelevainen koira, joka osaa kuunnella nykyään jo käskyjä ja ottaa hyvin ohjeita vastaan. Esimerkiksi sille oli suorastaan naurettavan helppoa opettaa miten pyörän kanssa käännytään vauhdissa kurveissa ja risteyskohdissa tai että miten toisiin koiriin ei reagoida kun ollaan pyöräilemässä. Mimin saa helposti vaihtamaan laukasta raviin, kun kevyesti nyppäisen hihnasta, ja toppuutan vauhtia, ja sanon RAVI. Tätä tein parin ekan lenkkimme aikana runsaastikin, ja tänään huomasin, että minun tarvitsi vain sanoa RAVI ja Mimi vaihtoi raviin, ja kun kehuin sitä se piti ravia yllä. Eli oppi nopeasti mitä haluan sen tekevän. Haluan tasaista ravia tasaisella, suht rennolla temmolla, ja sitä tulee tästä eteenpäin.

Marlon sen sijaan tarjoaa aina ravia; se vaihtaa laukkaan vain äärimmäisessä "pakossa" eli jos vauhti nousee yllättäen, mutta vaihtaa välittömästi heti raviin takaisin. Marlon on ravuri Hymiö smile Hymiö smile Tällä treenaamisella minä haluan saada Marlonin upeisiin liikkeisiin sitä draivia eli takapotkuun voimaa. Ja tietysti kroppaa timmimpään kuntoon. Ihan näyttelykehiäkin ajatellen Hymiö smile Tärkeintä ja antoisinta on tietysti se, että näkee koiran nauttivan ja se onnellisuus mikä syntyy yhteisestä antoisasta tekemisestä ja siitä yhteisestä "laatuajasta"keskenään. Tämä on erityisen tärkeää kun on isompi lauma - että jokainen saa vuorollaa omistajansa jakamattoman huomion vain itselleen ja parasta jos jonkin kivan yhteisen tekemisen kautta.

Neiti Lucy oli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilemassa juoksemista pyörän kanssa. Ja mikä hmeellinen pikku olento tuo Lucy onkaan - kukaan ei olisi koskaan voinut menostamme päätellä että olimme ihka ekaa kertaa radalla Hymiö smile Hymiö smile Lucy nimittäin toimi tässäkin jutussa niin kympillä etten voinut taaskaan kuin onnellisena vain ihmetellä. Lucy lähti heti ravaamaan tasaiseen tahtiin pyörän vierellä ikään kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään. Ja tasaista, kaunista ravia. Ei laukkaa, ei höntyilyä, ei mitään mikä olisi häirinnyt suoritusta. Se oli uskomatonta. Ja upeaa. Ja sama juttu kuin Marlonilla - Mikä mieletön keskittymiskyky!!!

Eli Kiitos Noran innokkaan esimerkin ja runsaan tiedon aiheesta, me olemme nyt löytäneet todella antoisan uuden harrastuksen, joka tuottaa meille kaikille hyvää oloa ja mieltä sekä kohottaa meidän kaikkien kuntoa!

Tästä on mahtavaa jatkaa!"

 Mimi ja menopeli Viikin koetilan maisemissa

 Lisäksi tietysti koirapuistoilemme ainakin viitenä päivänä viikossa...ellei sitten treenata polkupyörälenkkejä enemmän, koska joka paikkaan ei vain 24 tunnin puitteissa ehdi/jaksa/pysty ja pohja se on minunkin kunnollani :) :)

Lenkit kauniissa ympäristössä virkistävät mieltä. 

Ja sitten otetaan tietysti myös rennosti kaiken säätämisen välillä...

Väliin taas kauniit kuvat kotikallioiltamme; mitä upeita auringoslaskuja olemmekaan saaneet tänä syksynä ihastella!

 Näin kauniin ruskan aikana minusta kehkeytyikin oikea "lehtikuvaaja". Tämä kyseinen pihlaja lienee peräisin Koreasta tiesi eräs tuttavani kertoa. Sen nimi ei juuri nyt muistu mieleen...

 Puistossa saa koirista aina välillä napsittua ihan hyviä seisomakuviakin kun malttavat olla hetken paikallaan ! Tässä Mira. 

 Maisa

Tässä syksyn aikana on tullut pariin otteeseen vierailtua Annie Oakleyn eli Islan kotona Espoossa. Islakin on jo iso tyttö, ja aivan äitinsä Mimin kaltainen! Todella suloinen, vilkas, yltiösosiaalinen, iloinen ja myös ihanan jääräpäinen tyyppi :) Luonteeltaan aivan kuin Mimi <3

Minä trimmasin Islaa kahteen otteeseen, koska Isla on, kuten äitinsä...Tukkajumalatar :) Viime käynnillä saatiin karvan alta esiin näin suloinen tyttö, ja vielä jäi hieman siistittävää ennen kuin voin sanoa olevani tyytyväinen trimmiin. 

 Trimmauskuvat Mervi Laakso

Isla tykkää trimmaamisesta ihan yhtä paljon kuin vanhempansakin :) joten homma oli hikinen! Ja tilaisuuden koitettua Isla yritti hiipiä yläkertaan piiloon.....

...tämä ei auttanut....karvaa lähti ison pussillisen verran...tässä puolet "saaliista"

Luonnossa liikkuessaan on saanut toden totta nauttia väreistä ja ihastella toinen toistaan kauniimmissa väreissä hehkuvia pensaita ja puita. Nyt näyttää tämä väriloisto olevan taas taaksejäänyttä elämää, ja nyt kauneutta pitää hakea paljaan eteerisestä maisemasta...

Tässä viimeisimpiä kuvia Lucyn toisesta ihanasta siskosta, Fanniesta. Fannien kuvat: Nora Vilva

Meidän viisikkomme pitää nyt pyörälenkeistä parin päivän treenitauon.... 

...ja keskittyy keräämään voimis uusiin koitoksiin ja harrasteisiin. Tarkoituksena olisi vielä tämän vuoden puolella lähteä treenaamaan keinoluolille ainakin Maisan, Marlonin ja Miran kanssa, jotka ovat ensikertalaisia. Lucyn kanssa sitten ensi keväänä, ja Mimin kanssa jossain vaiheessa lut-kokeisiinkin tekisi mieli mennä taas kokeilemaan.