Näyttelytreenii, pönötysharjoituksia ja kuvauksia

Tänään sitten vihdosta viimein saatiin kuvattua nämä nuoret neidit. Mira täytti 7 kk 8.9 ja Luci täytti jo kokonaiset 6kk 10.9. Tänään oli meidän hääpäivä (16v), joten mikäs sen sopivampaa kuin juhlistaa sitä tällä tavoin :) :)

Pikkulikat veti ihan ekan oikean näyttelytreenin tosi hyvin!!! Olinpa oikein positiivisesti yllättynyt :)
Mira varsinkin, joka omaa aimo annoksen miellyttämisen halua, hoksasi aivan saman tien jutun jujun ja käveli ja poseerasi kuin vanhakin tekijä!

Kaikilla koirillani toimii kaikkein parhaitan vapaa seisottaminen; eli minä en kyyki maassa ja "laskostele" koiria asentoihin jne. vaan seisotan ne vapaasti eli koira ottaa itse oma-alotteisesti kauniin seisoma-asennon pyynnöstä/käskystä. Onnistui ainakin taas näidenkin kanssa heti ekalla kerralla :) Jopa Lucyn kanssa, joka oli välillä kiinnostuneempi pupun papanoista (joita pihallamme on paljon!) sekä pensaissa pörräävistä pikkulinnuista. Ja hienostihan se Lucikin seisoi ja poseerasi, vai mitä mieltä olette kuvien perusteella? Itseltäni meinasi melkein itku päästä, kun ihastelin meidän kaunottaria :) Miten ne ovatkin niin edustavan ja ihastuttavan näköisiä. Eivätkä ainoastaan näköisiä, vaan ovat luonteiltaankin ihastuttavia tyyppejä :)

Lumoava Lucy

..

Tässä kuva Lucista heinäkuun alusta.

Mira

Marlon oli mukana pihalla, ja pitihän meidän Marlosenkin kanssa ottaa hieman treeniä. Ja hyvin Marlon veti! Wohoo, koira, joka on inhonnut pöydällä seisottamista ja dissannut sitä ihan todella, näyttää nykyään jopa tykkäävän siitä :) Kävin Marlonin kanssa toissa keväänä muutamia kertoja näyttelytreeneissä (ja hyvä näyttelykurssinvetäjä muuten olikin!) ja kyllä muuten tänään aivan selvästi huomasi, että poitsun kanssa on joskus treenattu tätä hommaa. Marlon kävelee ja ravaa kehää todella hyvin, ja ottaa hienon poseerauksen...ja vapaasti seisotettaessa. 

Nyt Marlonen oli hieman turhan karvaisessa kuosissa valokuvia ajatellen, sen kaunis rakenne ei niin hyvin pääse oikeuksiinsa, mutta komialta hän näyttää. Paljon olisi auttanut, jos olisin edes pippulikarvat, nivuset ja vatsanalus-karvat siistinyt, mutta kun tuli ihan extempore tämä koko touhu tänään :) (seliseli...et vaan oo viittiny...)

Kai se tuon Korstonkin kanssa joskus pitää johonkin näyttelyyn mennä kun noin hyvin esiintyy...vaikka onkin ISO :) Jos ensi kevääksi katsoisi jonkun kivan ulkonäyttelyn poitsulle :)



Laitetaas tähän seisomakuvat vielä heinäkuun alkupuolelta kun Marlon oli siistimmässä karvassa :)

Viikonloppu onkin ollut aika koirapainotteista touhuilua. Eilen lauantaina treffattiin Jane ja janen perhe Vuosaaressa. Ensin mentiin Skatanniemen koirapuistoon (olikin muuten upea puisto ja ISO!) ja puolentuntia saivat kaikki höyrytä suurimmat höyrynsä ulos. Jälleennäkemisen riemu oli silminnähtävää. Puiston jälkeen käveltiin pitkin kauniita luontopolkuja luonnonsuojelualueen metsissä, ja kyllä oli elähdyttävä elämys sekin. Kyllä täällä Helsingissä on kertakaikkiaan upeita ulkoilualueita, joissa retkeillä ja samoilla koiriensa kanssa, ei voi muuta kuin kiittää ja välillä aina ihmetellä, että hei mehän ihan oikeesti ollaankin pääkaupungissa eikä jossain ikimetsässä Kainuussa :) Puistoilun ja lenkkeilyn jälkeen menimme vielä pannukakku kaffeille Kahvila Kampelaan Aurinkolahteen. Lucy ja Jane pääsivät tutustumaan kahvilaelämään, ja hienosti meni. On muuten tosi viehättävä paikka ja kahvila tämä kahvila Kampela, suosittelen lämpimästi tutustumaan jos satutte täällä päin liikkumaan! http://www.kahvilakampela.fi/

Kesä tuli sitten lusittua

Taas olemme takaisin kaupungissa. Ihan tyytyväisinä vaikka kaupunkiin paluu tarkoittaakin taas koirille hihnalenkkejä ja tiukkaa kontrolloitua ulkoilua ja takana ovat taas kuukaudet kun voi vain kirmata vapaina kuin taivaan linnut upeassa saaristossa. Toisaalta tämä kaupunkimainen kurinpalautus tekee oikein hyvää noille miltei täysin metsittyneille olennoille :) Ulkoilurytmiin tottuminen vie muutaman päivän - kaupungissa ja kerrostalossa kun ei voi mennä pissalle milloin huvittaa.....toinen asia on se, että kaupngissa on paljon hälinää, johon koirat suhtautuvat alkuun hyvinkin "terhakkaasti" kun ovat siellä metsän keskellä olleet täydellisen hljaisuuden keskellä :)

 Kesä oli todella upea ja yksi upeimmista konsanaan vaikka siihen liittyi paljon haikeutta ja luopumisen tuskaa - Rakas vaarikoiramme Balmer lähti Sateenkaarisillalle 28.8 ja pitkäaikaisesta perheenjäsenestä luopuminen oli hyvin raskasta. Balmer eli 16 vuotta, 5 kuukautta, 2 viikkoa ja neljä päivää - melko kunnioitettava saavutus, ja sai vielä iloksemme nauttia sydämensä kyllyydestä viimeisestä kesästään; kastautua meressä, makoilla puoliunessa omalla hiekkarannalla, torkkua saunamökin pedillä kun me muut lämmmitimme saunaa, syödä suuria herkkujaan savuahventa, voissa paistettuja ahvenfileitä ja paljon ja useasti hyvää pihvilihaa. Ja nautti joka suupalasta :) Balmerin ruokahalu vain kasvoi iän karttuessa. Ihanaa oli tosiaan se, että saimme "saattohoitaa" Balmerin vaarille kaikkein rakkaimmassa paikassa. Balmer sai myös ikuisen leposijan hyvin kauniilta paikalta omalta tontilta, mökin viereisen metsän kupeesta, suuren hongan juuresta ja ison kiven vierestä; paikasta josta näkyy Balmerille nin rakas meri ja oma ranta <3 Kova ikävä meillä on rakasta vaarikoiraa mutta väistämättä joskus ikä tulee vastaan ja kaikki hienot muistot lämmittävät mieltämme - Balmer eli niin pitkän, hyvän ja hienon elämän kuin vain mahdollista, ja sai vielä viimeiseksi nauttia upeasta kesästä rakkaan laumansa kanssa ja nukkua pois viimeisenä kauniina kesäpäivänä rauhallisesti oman ihmisensä sylissä....enempää ei kukaan voi toivoa.

R.I.P Balmer 

10.3.1999 - 28.8.2015

Blogia en olekaan päivittänyt lainkaan kesän aikana...jaan niin paljon kuvia ja kuulumisia facebookissa että kotisivujen kesäpäivitykset vain jäivät....kun oli niin paljon muuta tekemistä kuin istua sisällä koneella ;) Facebookista meidät löytää minun oman profiilini alta: https://www.facebook.com/niina.karlsson

ja Parsonian omat sivut löytyvät täältä: https://www.facebook.com/groups/1394720580771405/

Sitten laitan vain vinon pinon kesäkuvakuulumisia touhuistamme saaristossa. Kuvia Lumiani muistikortilla on pitkälit yli 2000 mutta laitetaan tänne nyt tällä kertaa vain muutama ;)

 Balmer vaari matkusti näin veneellä saarille  

...ja muut about näin

Kaikki koiramme RAKASTAVAT veneilyä ja se sujuikin enimmillään jopa seitsemän parsonin kanssa jopa todella mallikkasti!

Vasemmalta Lucy, Marlon, Jane, Mira, Mimi ja edessä Maisa

Marlon nauttii merituulesta :)

 Marlonen vahtii etten grillaa heidän paahtopaitejaan liian kypsiksi ;) 

Uinti kuului melkein jokapäiväiseen ohjelmaan...ja useaan otteeseen. Mimiä ja Maisaa ei saisi vedestä lainkaan pois ellei välillä keksittäisi jotain muuta puuhaa :) Ainoastaan kovalla tuulella ja sateella nuo vesihiidet eivät halua mereen!

Mira on varsin suuri ruoan ystävä. Tässä makkaravahtina. Sama kuin laittaisi pukin kaalimaan vartijaksi :) Kauniisti antoi makkaroiden kuitenkin olla kun käski. Olivat muuten ihan heidän maggaransa :) 

Mimi ja Lucy; ei ole omena kauas puusta pudonnut! 

Balmer oli aina mukanamme saarilla (tottakai!) ja nukkui vaarien tapaan päikkäreitä varjossa. Marlon aina vahti Balmerin unta, että pappa sai nukkua rauhassa pikkulikkojen innokkailta lähentely yrityksiltä. Marlonilla ja Balmerilla oli aivan erityinen suhde; niin sanottu YYA-sopimus - Marlon mm. vahti että Balmer sai syödä rauhassa eivätkä ahneet pennut häirinneet vaarin ruokailua. kiitokseksi Balmer aina jätti vähän ruokaansa Marlonille, jolla oli siis yksinoikeus Balmerin lautaseen vaarin lopetettua ruokailunsa. Oli niin hienoa saada seurata näiden kahden uroksen välistä hienoa solidaarisuutta. Balmer suojeli ja puolusti Marlonia, kun Marlon oli pieni pentu....ja kun vaarin voimat alkoivat vähetä ja muisti pätkiä; marlon suojeli ja auttoi Balmeria. Balmerin poismeno koskettikin juuri kaikkein eniten Marlonia; oli sydäntäsärkevää katsoa, kun Marlon yritti väkisin herättää Balmeria eloon ja vahti Balmerin arkkua ja makasi sen vieressä eikä sallinut kenenkään tulla lähelle. Marlon oli muutaman päivän aivan siipi maassa. 

Pikku-Lucy

Iltanuotioilla tuli istuskeltua ja muutamia upeita kuutamoja ihasteltua moneen otteeseen. Kaikki koirut rakastavat olla mukana. 

....ja meille jäikin istuimeksi sitten kai tuo räsymatto tuossa maassa :) :)

Maisuliina

Heinäkuun ajan meillä oli hoidossa Lucyn sisko Jane. Siskoksilla oli todella ihanaa ja vauhdikasta aikaa keskenään. Jane ja Lucy ovat niin bestikset kuin vain olla voi. Ja hyvin se Mirakin sopi joukkoon. 

Tässä kesän alusta kuva, jossa Balmerkin vielä kirmaili mukana jengissä <3

 Intohimoiset puuhommien tekijät Marlon ja Lucy. Näiden kahden päätä ei kyllä edes klapihommat kylmää - pitää olla todella tarkkana ettei apulaiset tule liian lähelle...

Romanttinen Marlon <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän postauksen. Kesä oli todella kaunis ja olo on nyt levollinen ja hyvä. Nyt edessä syksyn käynnistely ja uusia juttuja edessä. Niistä myöhemmin lisää.