Päivityksiä Paratiisista

Tänään on vuorokausi 52 ja Mimin masu alkaa olla melkoisen tuhti. Vatsa alkaa myös vaatia veronsa - Mimi lepää melko paljon eikä oikein enää jaksa leikkiä Maisan kanssa. Maisa onkin ollut ihan kummissaan kun isosiskoa ei peuhaaminen ja kaikenlainen riekkuminen enää oikein kiinnostakaan...ja Maisa on sitten meidän kimpussamme yrittäen saada jotain säpinää aikaiseksi. Maisa onkin alkanut viettää melko paljon aikaa Balmerin kanssa, ja ne ovatkin yhtenään tekemässä kaikenlaisia tutkimusmatkoja milloin missäkin pusikossa ja kaislikossa. Maisa ja Balmer ovat varsinainen Majakka ja Perävaunu - Maisa kulkee kaikkialle Balmerin perässä :)

    25.7, menossa vrk 49

Hellimys-Sallimus <3

Mimi jaksaa vielä kuitenkin OIKEIN hyvin leikkiä käpyjen kanssa; tällä hetkellä suosituin käpyleikki on sellainen, jossa minä heitän käpyjä ilmaan ylöspäin ja Mimi napsii niistä koppeja hypähtämäälä suoraan ylös ja tehden samalla käännöksen ilmassa...välillä hirvittää että minkähän laisia vieteriukkoja sieltä masusta tulee, kun ne jo sikiöinä ovat saaneet pomppia ylös ja alas :) Toinen puuha mihin riittää edelleen kovastikin tarmoa, on haravoiminen (eli minä haravoin ja Mimi komentaa vieressä ja kaivaa kuoppia siihen missä haravalla rapsutetaan). Lapion kanssa sama homma - lapio saa Mimin ihan kiihdyksiin. Sama reaktio kuin riistalla. Hirveä huuto ja mekastus ja painostus. Lapiot ovatkin meillä visusti piilossa :) Saunassa Mimi viihtyy myös hyvin, nyt jo tosin vain lyhyen aikaa kerrallaan.

Nyt sitten vain jännätään, että pitääkö laskettu aika suurinpiirtein paikkaansa (7.8 on 63.vrk). Kuulin Mimin kasvattajalta, että Mimin emo on synnyttänyt kummankin pentueensa noin viikon etuajassa. Mimi on vahva hoivavietti, se on varsinainen kanaemo, joten voi olla että hautoo pidempään ja hartaudella :) Pidän teidät lukijat ajantasalla, ja pikaisimmat päivitykset näette Facebookissa.


Enimmäkseen täällä on nautittu upeasta kesästä ja mahtavasta luonnosta, vaikka ollaan me töitäkin tehty...
Uimavedet eivät ole olleet mitenkään erityisen lämpiviä, sanoinsinko sellaisia "raikastavia". Se ei tosin meitä haittaa; miltei joka päivä pulahdetaan uimaan; puhtaassa, kirkkaassa merivedessä uiminen on yksi maailman suurimpia nautintoja.

Meidän tytöt ovat niin järkeviä - ne eivät KOSKAAN hypi mereen miten sattuu eivätkö ikinä mene uimaan syvään kohtaan. Tässäkin vain ihastellaan vettä, koska vettä on ainakin 5 metriä ellei enemmän. On onni omistaa tällaisia vilkkaita koiria, jotka ovat viisaita ja harkitsevia, eivätkä sellaisia tyhmänrohkeita säheltäjiä, joille sitten helpommin sattuu kaikenlaista...

KESÄ!!!

Hellimys-Sallimus <3

Laitetaanpa loppuun muutamia luontokuvia täältä paratiisista; täällä on juuri niin pakahduttavan kaunista kuin kuvissa näyttää - täällä sitä tuntee elävänsä kuin "postikortissa"!  I just <3 Åland.

PARSONIAN

Mahtavaa! Toivomani kennelnimi on mennyt läpi! Ensimmäisellä kerralla yritin nimeä Pastorian mutta se ei mennyt läpi. Toisella kerralla laitoin sitten kolme nimiehdotusta, joista ensimmäisenä ollut Parsonian meni läpi - kivaa, sillä tätä nimeä todella toivoinkin. Se on mielestäni kaunis ja kuvaa hyvin rotua; kaikille tulee heti selväksi etten kasvata esimerkiksi alaskanmalamuutteja tai mopseja ;)

Minulla on pennuille jo nimetkin valmiina; muutama nimi mistä valita kummallekin sukupuolelle. Kaikki alkavat P:llä, ja teemana on Venäjä pentueen isän Miselin Moscow Lights´n kunniaksi.

Tänään rakennettiin Mimille hieno pentulaatikko (vaikka itse sanonkin ;) ). Sain ystävältäni lainaksi pentulaatikon, mutta se on nyt Helsingissä, jonne meidän oli alunperin tarkoitus palata ennen pentujen syntymää. Päätimme muutamasta hyvästä syystä jäädä tänne Ahvenanmaalle pidempään, ja Mimin pennut syntyvät nyt täällä. Kaupunkiin palaamme sitten kun pennut ovat muutaman viikon ikäiset.

Pentulaatikosta tuli siis oikein mukiinmenevä, vaikka Mimi ei siitä vielä olekaan ollut niin kiinnostunut -kävi kuitenkin kohteliaasti kokeilemassa ja ilme kertoi, että laatikko on Mimarin mielestä "ihan ok"...vaikka ei se nyt varmaan talon alle kaivettua kuoppaa voitakaan ;) ;) Ensin tarkoituksemme oli mennä ostamaan lautaa ja muuta tarviketta laatikon rakentamista varten, mutta eilen, kun olimme viemässä vanhaa pakastimen raatoa kaatopaikalle, bongasimme kierrätyskeskuksen pihalta tarkoitukseen oivasti sopivan kirjahyllyn. Tänään sitten sahasimme kirjahyllyn kahtia; osat päällekkäin, puulistoilla nips ja naps kiinni toisiinsa, ja voila! hieno ja toimiva pentulaatikko oli valmis. Kirjahyllyn materiaalina on ollut älyttömän tiivis ja tukeva vaneri, hiukan eri maata kuin nämä nykyiset lastulevy-viritelmät. Oikein ihmeteltiin Tommin kanssa, että miten onkin niin vahvaa vaneria; no syykin selvisi - hylly on aikoinaan valmistettu DDR:ssä. Made in Germany. Hyllyn takana oli vielä takuutekstikin valmistajalta ynnä muuta leimaa :) Hauska ajatus on miettiä, että kaiken muun lisäksi mitä tuo saksalainen kirjahylly onkaan todistanut, sai se nyt vielä uuden elämän kun kirjaimellisesti saa vielä todistaa uuden elämän syntyä. Jotenkin hyvä ajatus, eikö? Kuvamateriaalia seuraa myöhemmin :)

Nyt on sitten kaikki valmiina suurta H-hetkeä varten. Nyt on menossa vrk 47, ja masu on aika iso. Kuulin juuri, että Mimin emo on synnyttänyt kummankin pentueensa viikon etuajassa, joten saapa nähdä milloin täällä synnytetään. Alkaa muuten pikku hiljaa vähän jänskättää. Kaikkia tykötarpeita ollaan myös varattu ja päivystävän eläinlääkärin numero on kännykässä. Ja asuuhan tuossa ihan vieressä satakunta metsästysmäyräkoiraa maailmaan saattanut arvostettu kasvattaja :) Nyt vaan odotellaan ja nautitaan kauniista kesäpäivistä!

Masu jatkaa kasvuaan

Mimi ei siis enää ole ns. "rantakunnossa" ;)

Muuten odottelu sujuu rennoissa tunnelmissa :)

Mimin masu on jo aika iso ja on suurentunut mielestäni parissa, kolmessa päivässä aika paljon - selkeästi pudonnut. Meno on myös huomattavasti rauhoittunut...vaikka edelleen kyllä kuoppia kaivetaan innokkaasti , mutta ei enää koko aikaa. Huomennahan alkaa jo viikko kuusi!!! Miten aika onkaan lentänyt! Mimi on myös alkanut selvästi "rakentaa pesää" mökin alle *huoh*...muutamana yönä on herättänyt noin kahden aikaa yöllä, että nyt täytyy päästä ulos pissalle, ja heti livistänyt talon alle kaivamaan ilmeisesti pesää kattopeltikasan alle. Onneksi on tullut ainakin vielä toistaiseksi kutsumalla pois. Aionkin olla seuraavaksi viisaampi, ja pissattaa Mimin hihnassa :)

Meidän mökki on sellaista saaristomallia, eli mökki on paalujen päällä ja koko talon alle siis pääsee ongelmitta ja siellä on tietysti paljon mielenkiintoisia hajuja ja paikkoja...varsinkin siis tällaiselle tulevalle äitikoiralle, joka siis rakastaa kuoppien kaivelua. Täytyykin heti kohta varmaan aidata talon alunen, jotta Mimi ei pääse synnytyksen lähestyessä livistämään sinne alle...ei olisi niin kovin mukavaa kerätä niitä pentusia sieltä talon alta...

Ahvenanmaan Hautomo; vrk 35

Vihdosta viimein sain kuin sainkin napsittua muutaman masu-kuvan Mimin jo melko tanakaksi muodostuneesta massusta. Tulevaa äiti-koiraa ei valokuvamallin hommat kiinnostaneet tippaakaan, vaan aina kun kaivoin kameran esille, Mimi päätti liimautua oikein tiiviisti makaamaan masunsa päälle jotten vaan saisi sitä kuvaa otettua :) Muuten kyllä esittelee meille mielellään vatsaansa, mutta ei siis kuvattavaksi. No, Mimillä on tällä hetkellä ihan hyvät unen lahjat, ja niinpäs sainkin napsittua muutaman kuvan kun neiti nukkui.

Aika isolta masu jo näyttää ja tuntuu melko ahtaalta, joten siellä taitaa olla useampi masu-asukki.

Laitetaanpas tänne nyt muitakin kuin masukuvia; Mimi jaksaa tietenkin vielä riehua ja leikkiä ja uida, mutta on kuitenkin huomattavasti rauhallisempi kuin normaalisti. Tässä kuva viime sunnuntailta, kun teimme saariretken läheiselle autiosaarelle. Tämä saari onkin Mimin ehdoton suosikki, koska siellä on hurjan paljon käpyjä, joita sitten viskellään ympäriinsä.

Mimi miettii mennäkö uimaan vai ei?! Viime kesänä sitä ei paljon tarvinnut miettiä, vaan Mimi pulasi vedessä jatkuvasti, oli se kylmää tai ei - mutta nyt Mimillä ei ole ollut niin kova hinku viileään veteen; järkevänä koirana osaa ottaa rauhallisemmin raskausaikana! 

Muuten kesä sujuu suhteellisen leppoisasti täällä omassa paratiisissamme. Mottonamme onkin lepo ennen laiskottelua ;) ;) Täällä kelpaa hautoa masu-asukkeja!

Mimistä tulee äiti-koira!

Mimin tiineys on nyt varmistunut, ja pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 32 elokuussa. 

Tuleva äitikoira voi oikein hyvin, mitä nyt on huomattavasti rauhallisempi kuin normaalisti ja nukkuu aamuisin pitkään ja on hellyydenkipeä. Mimin muutenkin niin lempeässä katseessa on nyt mielestäni jotain vieläkin suloisempaa, eikö vain? 

Päivitän tänne blogiin kuvia tulevasta äikoirasta ja kasvavasta masusta, kunhan masu alkaa vain näkyä; vielä sitä ei oikeastaan edes huomaa. Innolla ja jännityksellä odotamme kaikki masun kasvamista, ja sitä kun lopulta näemme masu-asukit. Jos omenat eivät putoa kauas puusta, taitaa masujengistä tulla aikamoisia sydäntenmurskaajia!

Tänne blogiin siis päivitän toistaiseksi kaikki kennel-kuulumiset kunnes saan kennelnimeni (Parsonian) rekisteröityä ja avaan kennelin omat kotisivut. 

Jos olet kiinnostunut tietämään tulevasta pentueesta ja/tai haluat tietää vanhemmista lisää, soita minulle numerooni 045-633 0950 tai lähetä sähköpostia niinak69@gmail.com, niin kerron mielelläni lisää.