Pojat 6 viikkoa ja kodit päätetty!

Viime lauantaina tein sitten sen lopullisen päätökseni siitä kuka pojista muuttaa minnekin. Ja omasta mielestäni ihan hyvän päätöksen. Eli pojilla on nyt sitten tulevan oman perheensä antamat nimetkin olemassa, joten eiköhän esitellä porukka. Ihan ensimmäiseksi siis jokaisesta seisomakuvat ja "passikuvat". Ja tutussa järjestyksessä:

Parsonian Potemkine aka "Pärre"

Pärre muuttaa Susannan ja Juhan luokse Saloon, ja tulemme varmasti näkemään jatkossa aina silloin tällöin. Pärre onkin oikein osuva nimi, sillä Pärre pärisee toisinaan hyvinkin vakuuttavasti! Pärre tulee tulevaisuudessa harrastamaan ainakin purjehdusta ja varmaan uintia :)  No, poikahan on uinut ja veneillyt koko sikiöaikansa äitinsä Mimin masussa, joten lienee vanha tekijä :) Pärre saattaa kesäisin piipahtaa purjehtivine perheineen mökillemme Ahvenanmaalle moikkaamaan emoaan ja kätilöitään.

Pärre on hyvin kaunisrakenteinen ja kauniisti liikkuva poika. Pärreen tullaan varmasti joskus törmäämään myös näyttelykehissä, kasvattaja ainakin yrittää kovasti innostaa siihen, koska tämä(kin) poika omaa luontaisen, ihanan charmin ja on synnynnäinen poseeraaja ja osaa jo pönöttää pöydälläkin tosi kauniisti. Pärressä on potentiaalia vaikka mihin - on ihan uuden perheen valinta mitä alkaa pojan kanssa harrastamaan - selvää on se, että Pärre on joka tapauksessa puhdasverinen harrastuskoira! Pärre on eloisa ja iloinen, vilkas ja hyvin sosiaalinen hännänheiluttaja, jonka vilkkaan perusolemuksen alta paljastuu myös tyyni puoli. Pärre on pentueen karvaisin kaveri, ja kasviksella onkin ilo ja kunnia johdattaa uusi matte trimmauksen saloihin. Kasvattajalla onkin kokemusta tällaisesta karvaturrista, sillä Pärre on turkiltaan tullut äitiinsä Mimiin.

Pärre ei tällä kertaa oikein "ehtinyt" poseeraamaan kunnollista passikuvaa varten.

Parsonian Pushkin aka "Marlon"

Pushkin, Puskis, jää meille ja sai nimekseen Marlon. Tykkäsi ilmeisesti nimestään, koska ensimmäisiä kertoja kun sitä käytin, poika oikein pysähtyi ja katsoi minua silmiin ja hyppäsi antamaa pusun. Tulee nimellä kutsuttaessa iloisesti viipottaen paikalle. Selvästi äipän poika :) Marlonia tullaan näkemään ainakin näyttelykehissä ja vahvuuksiensa mukaan sitten aikanaan varmasti alkaa mejäilemään ja pääsee kettuakin katsomaan. Marlon tuntuu sopivan meille hyvin - ei riivaa meidän vanhaa herraa Balmeriakaan (jota veljensä tekevät alituiseen), vaan suhtautuu lauman Päällikköön ystävällisen uteliaasti, ei tungettelevasti. Tuleva yhteiselo vaikuttaa suht lupaavalta. Marlonilla vakuttaisi olevan suhteellisen pitkä pinna, mitä voi päätellä sen suhtautumisesta veljiensä raisuihin leikkeihin, mutta kun Marlonin pinna palaa, se sanoo äänekkäästi oman kantansa ja ainakin veljet puikkivat pakoon! Mikään eilisen teeren poika tämäkään hemmo ei ole, joten seesteisen ja tyynen olemuksen ei kannata antaa kuitenkaan hämätä ;) Odotan Marlonin tulevan luonteeltaan hyvin pitkälti äitiinsä.

Marlon vaikuttaa hyvin seesteiseltä ja tyytyväiseltä pikku-nassikalta, joka osaa ihanasti hassutella ja pelleillä. Marlon on ollut oma suosikkimme aivan syntymästään saakka. Ihana pikku-pelle. Marlon on ollut koko ajan porukan ehdottomasti helpoin kuvattava ja seisotettava, joka näyttäisi tykkäävän pöydällä seisomisesta - lupaa hyvää näyttelyuraa ajatellen! Marlon tuntuu pönöttävän paikallaan vaikka maailman tappiin, ihan niin kuin äitinsä Mimi ja isoäitinsä Nekku! Marlonissa tuntuisi olevan kaikki ne osatekijät läsnä, joita itse pidän tärkeänä. Jään todella mielenkiinnolla seuraamaan Marlonin kasvua ja kehitystä. Marlonin luonne vaikuttaa aivan ihastuttavalta, ja odotan Marlonin kasvavan kompaktin kokoiseksi urosparsoniksi. Turkki on erittäin hyvä, ja tulee olemaan vahva broken tai karkea. Mittasuhteet, kulmaukset, selkä- ja kaulalinja sekä etuosa saavat minut melkein huokaisemaan tyytyväisyydestä, ja liikkeetkin ovat kauniit. Poika myös kantaa itsensä kauniisti. Tosin näin näyttäisi olevan jokikisen pojan kohdalla - kaikilla tuntuisi olevan potentiaalia ihan mihin vain!

Tuleva muotovalio(ko)

Pikku-Pelle

Rauhallinen Haaveilija

Iloinen Nassikka

Marlon osaa ottaa myös vakavasti...

Marlon rrrrrakastaa <3

Parsonian Panchenko aka "Igor"

Igor muuttaa Sarin ja Heikin luo Mänttään, aivan isänsä Urhon lähelle. Igor on varsin vauhdikas veikko, jolla ei meno päätä huimaa! Igor on veljessarjan kylmäpäisin ja todella rohkea kaveri, joka menee aivan minne tahansa tuntemattomaankin paikkaan häntä reippaasti tanassa osoittamatta epäilyksen häivääkään. Rohkea tutkimusmatkailija ja jo nyt varsin voimakkaasti esille tulevaa saalistusviettiä ei voi olla huomaamatta. Varsinainen Risto-Reipas. Suloinen nallekarhunen ja pikkuriiviö samassa paketissa. Kerrassaan hurmaava terrierin alku! Igorilla on vahva ja topakka luonne, ja Igor tulee aivan varmasti haastamaan uuden mattensa ja hussensa vielä monesti - niin kuin terrierit noin yleensäkin ;)

Igorilla on jo nyt komea runko ja suorastaan upeat liikkeet. Igorille tulee karkea turkki. Tätä poikaa tullaan varmasti näkemään näyttelykehissä, ja olisin ihmeissäni ellei Igor seuraisi isänsä jälkiä! Igorilla riittää luonnetta ja topakkuutta aivan varmasti myös riistahommiin, ja tullee varmasti silläkin saralla vielä aikanaan kunnostautumaan. Odotan tältä pojalta paljon. Igoriin olen jättänyt itselleni myös jalostusoikeuden. 

Igor seisoo myös pöydällä hyvin. Nämä kuvat eivät kuitenkaan, vaikka ovatkin ihan hyviä, tee oikeutta Igorille. Igorin runko on tosiaankin jo nyt todella komea ja jäntevä, ja olen aivan varma, että Igorista kasvaa todella komea uros.

Parsonian Pasternak aka "Rico"

Rico muuttaa Jyväskylään Kimmon ja Annen sekä heidän lastensa Artun ja Saran luokse. Ricon uusi perhe on varsin reipas ja harrastava, joten reipasta, rohkeaa ja komeaa (ja hyvin lempeää) Ricoa tullaan varmasti näkemään tulevaisuudessa niin näyttelykehissä kuin mahdollisesti käyttöpuolen hommissakin. Kasvattaja ainakin yrittää kannustaa siihen, sillä potentiaalia tässä pojassa on! Ricolle tulee karkea tai vahva broken turkki. 

Rico on ihana yhdistelmä rohkeutta ja mietiskelijää - tämä varsin rauhallisen mietiskelijän oloinen kaveri on itseasiassa melkoisen topakka tapaus. Rico on pentueesta selvästi se tyyppi, joka viihtyy hyvin sylissä ja silmin nähden nauttii rapsutteluista ja huomiosta. Varsinainen kullanmuru. Ricolla on myös juuri sellainen sielukas katse, joka saa minut ajattelemaan, että pojasta kasvaa vielä Suuri Persoonallisuus. Rico on myös gastronomi - tykkää ruoasta tosi paljon, ja vinkkinä uudelle perheelle antaisinkin, että tämä ominaisuus kannattaa ottaa hyötykäyttöön kouluttamisessa :) Rico on ollut mieheni suuri suosikki pentueesta - eikä vähiten ihanan luonteensa vuoksi. Odotan, että  Ricosta kasvaa hyvin komea, leppoisan rohkean kaveri, jonka sielukas katse ei jätä ketään kylmäksi. 

 Ricokin seisoo jo hyvin!

Tämä on niiiiiin "Ricomainen" ilme <3 <3

No nyt on riiviövaihe todellakin alkanut, ja vaikka noita ärripärrejä tulee ihan satavarmasti kauhea ikävä, niin kyllä sitä ihan mielellään antaa pojat jo parin viikon kuluttua omiin, uusiin koteihinsa. Tosin vain yksi poika lähtee 8 viikkoisena, ja muut ilahduttavat eloamme vielä pitkälle lokakuuhun (Balmerilla on tästä tosin hieman toisenlainen mielipide...). Seuraavaksi uusiin perheisiinsä muuttavat Pärre ja Rico reilut yhdeksän viikkoisina. (Balmer olisi valmis luopumaan pojista(=riiviöistä) jo hieman aiemminkin ;) )Välillä täällä meillä on sellainen meno päällä, että hitaampia heikottaisi :) Pojat heräävät aamutuimaan kukonlaulun aikaan ja pyytävät ruokaa; ja heti kun nousen sängystä ja lasken jalkani lattialle, niissä roikkuu nejä pientä, vikkelää riiviötä, joilla kaikilla on neulanterävät hampaat...ja sitten pitää tietysti koko ajan varoa, ettei astu "miinoihin" :) Ja ainoastaan Marlon antaa Balmerin olla rauhassa, muut pojat kokeilevat kanttiaan Suuren Päällikön kanssa...tosin heikolla menestyksellä :) Toisaalta Balmer myös suunnattomasti nauttii, kun saa nyt oikein kunnolla pomottaa :) Marlon varmisti paikkansa osaamalla käyttäytyä laumamme johtajan kanssa - koska se oli ehdoton edellytys tässä "työhakemuksessa" :)

Alkaa vaikuttaa siltä, että voin olla ainakin tässä vaiheessa jopa hyvin tyytyväinen tähän ensimmäiseen Parsonian pentueeseen :) Tältä yhdistelmältä osasin toki näin hyviä jälkeläisiä odottaakin (juuri sen vuoksi  tämän yhdistelmän halusinkin toteuttaa!)- hyväluonteisia, hyvähermoisia, kauniita ja hyvin liikkuvia perusparsoneja, joilla löytyy tarvittaessa sitä terrieriluonnetta. Iso kiitos näistä hienoista pojista menee luonnollisesti myös kummankin vanhemman upeille kasvattajille - Urhon kasvattajalle, pitkän ja kunnioitettavan päivätyön parsonien parissa tehneelle Jaana Valjakalle (Kennel Miselin) ja Mimin ihanalle kasvattajalle Eija Viitaselle (Kennel Kamunkorven), jolle olen Mimistä ikuisesti kiitollinen. Parempaa koiraa ei ihminen voisi itselleen toivoa. Ja sydämestäni toivon ja uskon, että Mimin ja Urhon poikien uudet perheet voivat ajatella aivan samoin näiden upeiden koirien jälkeläisistä - se on punainen lankani koko tässä kasvatustyössä - että ihminen voisi tuntea samaa tyytyväisyyden ja onnen tunnetta parsoninsa kanssa eläessään ja harrastaessaan kuin minä ja meidän perheemme omien koiriemme kanssa.