Pakkasta, aurinkoa ja pitkiä lenkkejä jäällä

Tulihan se talvi sieltä lopulta! Tuntuu aika mahtavalta, kun ei tarvitse pestä neljää koiraa vähintään kolmesti päivässä....kyllä se kura ja töskä alkoikin jo rassata hermoja!

Ja mikä ihana VALO! Hiphei, päivä on jo pari tuntia pidempi täällä Helsingissä. Tästä eteenpäin se on sitten vain yhtä nautiskelua valon lisääntymisestä - kevättalvi ja kimmeltävä hanki meren jäällä on ihan parasta. Ja ennen kuin varoitatte meitä jäällä kävelystä - totean ykskantaan, että eipä hätää - Saunalahti, jonka jäällä käymme, on pahainen lätäkkö täällä pohjukassa, ja siinä on syvimmällä kohdilla (missä me siis liikumme) maksimissaan noin 60cm vettä.

Tiistaina aloitettiin jääkävelyt, ja se on meille aika vaivatonta, koska Saunalahti on meidän takapihalta noin 500 metrin päässä :) Pitkiä lenkkejä ollaan tosiaan tehty, ja voi sitä koirien riemua aina kun sinne mennään - se aava ja vapaus saa nuo ihan hepuloimaan välillä. Tuntuu se meistä kaksijalkaisistakin tosi kivalta olla jäällä, siinä viehättää joku sellainen alkukantainen vapauden tunnelma.

Marlon

Maisa

Koirilla on fleece-haalarit näillä pakkasilla päällä - meren jäällä puhaltaa aina pieni viima, ja pakkanen on välillä todella purevan kylmä. Maisa ei niin välittäisi näistä haalareista...tai mistään takeistakaan sen puoleen, mutta kiltisti käyttää kuitenkin...mitä nyt aina välillä hankaa niitä puun runkoja vasten :)

Auringonnousu

Balmer kulta - aina menossa mukana - kuin partiolainen :)

Maisa

Eilen, 23.1 oli jäällä havaittavissa mahtava halo-ilmiö - valopatsas näytti nousevan jäältä suoraan taivaaseen.

Kiinni jäätynyt jalkapallo osottautui varsin kinkkiseksi haasteeksi....

Marlon ihmetteli pilkkijöitä....kuten minäkin...koska kaksi (osoittautuivat virolaisiksi) miestä yritti pilkkiä jäällä, jonka alla oli siis korkeintaan 20-30 cm mutapohjaa...

Meillä on kyllä ihan mahtavat ulkoilumaastot - lenkkimme kulkee toisinaan tämän luonnonsuojelualueen laitaman poikki ihanan ikimetsän siimeksessä.

Lahden toiselta laidalta alkaa polut Viikin luonnonsuojelualueelle - täällä ryteikössä on aina mahtavan paljon ketun, rusakoiden ja myyrien jälkiä, joita kopla jäljestää oikein innostuneesti. Tätä kutsuttakoon free-stylejäljestykseksi - ja ihan vähintään yhtä mielenkiintoista se on oirien mielestä, kuin pitkän jäljestysnarun perässä jäljestäminenkin....ehkäpä jopa vielä astetta hauskempaa, kun välillä saa kiihdytellä oikein kunnolla pitkin ryteikköä!

Olen kutonut tyypeille raidalliset neuleet, ja ne ovat melko mieluiset kaikkien mielestä - jopa Maisan :)

Viimeiseksi kuva toissapäivältä meidän "pikkupojasta" joka alkaa olla jo aika iso jössikkä. Komea sälli tuo Marlon on, ja niin mahdottoman ihana tyyppi - sydän ihan meinaa sulaa tuon rakkaus-pakkauksen kanssa. 

 Oli pakko laittaa tähän vertailun vuoksi kuva Mimistä, 4,5kk

Näyttelytreeniä

Marlon oli tänään ekassa näyttelyssään Helsingin Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä. Aivan aluksi poikaa hieman jänskätti outo tilanne, mutta hyvin äkkiä hokasi, että siellähän oli PALJON kivoja tyttöjä, joita hän lähestyi hyvin "stallion-maiseen" tyyliinsä (eli selkään vaan ;)) Tytöt eivät hänen yrityksiään suinkaan panneet pahakseen, lunki ja hyväkäytöksinen nuorimies kun on  Hurmuri

Esiintyminen oli nyt sellaista malttamatonta pennun venkulointia, jota ei helpottanut ne lukuisat kymmenet namit siellä matolla. Pöydältä Marlon halusi heti pois, mutta tuomari sai hyvin katsottua hampaat ja Marlon käyttäytyi kuitenkin hyvin kiltisti. Pöydällä seisominen tuotti Marlonille vaikeuksia...eli se aloillaan pysyminen. Seisottaminenkaan ei mennyt ihan nappiin, kun ympärillä tapahtui niin paljon kaikenlaista jännää. Tuomari katsoi kuitenkin liikkumisen hyvin tarkkaan, ja kävelytti pentuja kehässä niin monta kertaa kuin oli tarvis. Marlon sai kehuja liikkeistään, vaikka omasta mielestäni olikin yhtä venkulointia 

Tuomarina tänään oli Matti Luoso, ja Marlonin arvostelu oli jotakuinkin tällainen:

"Hyväntyyppinen, vahvarakenteinen, hyväkuntoinen urospentu. Hyvä pään malli. Oikea purenta. Kulmahampaiden asentoa tulee seurata. Hyväasentoiset korvat. Hyvä kaula. Hyvä luusto & käpälät. Ikäisekseen hyvin kehittynyt kaunis eturinta & runko. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvällä, pitkällä tehokkaalla askeleella. Rungon pilkutus häiritsee. Tarvitsee kehäkokemusta. Käyttäytyy muuten oikein hyvin."

Pentuluokka (5kk-7kk)  PEN1

Kaverini Anita Liukas otti puhelimeni kameralla muutaman kuvan Marlonista muistoksi, mutta kuvien laatu ei ole kovin hyvä....Marlonilla kun oli muuta mielessä kuin paikoillaan pönöttäminen. Yritin niitä hieman korjailla Photoshopilla :)

Hyvää kokemusta tuli, sitähän ei saa ellei vain lähde paikanpäälle. Arvostelusta voin päätellä sen, minkä jo tiesinkin; Marlonilla on kaikki tärkeimmät palaset erinomaisesti paikoillaan - hyvä ja hyvin kehittynyt eturinta ja runko, hyväasentoiset korvat, kaunis pää, oikea purenta, hyvä käytös ja ennen kaikkea ne liikkeet, ne liikkeet - liikkuu erittäin hyvällä pitkällä tehokkaalla askeleella.

Ja pilkutus eli ticking on rotumääritelmässä sallittua eikä siis ole mikään virhe!

Marlon ei millään olisi oikein malttanut pysyä paikoillaan. Ja kohta tuo istuikin ja tuijotti minua anovasti: "Mami, ei mua enää huvita yhtään seisoo paikoillani...eiks me voitais mennä taas moikkaamaan noita kivoja westie-tyttöjä?

Laitetaanpa tähän vielä kuvia tältä päivältä. Meillä oli kotona ilmanvaihtoventtiilien asennus, ja meidän piti lähteä evakkoon työhuoneelle. Rattoisastihan se aika kului kivalla työhuoneella...kyllä tämä työnteko on sitten raskasta!!! ;)

Ja loppukevennykseksi kuva Balmerista työhuoneella; tämä miekkonen todella tietää miten työhuoneesta saa parhaan irti :D

Uusi Vuosi, Uudet Kujeet

Niin se on taas vuosi vaihtunut - ja mitä enemmän ikää tulee, sitä tiuhempaan tahtiin tuntuvat vaihtuvan :)

Viime vuosi oli kaikin puolin oikein vilkas, hyvä, ja siihen mahtui monta hyvää ja kivaa koiramaista juttua - niin kuin monta hyvää asiaa työuran puolellakin. Niistä jutuista kirjoitan toisessa blogissa ;)

Päällimmäisenä mielessä tietysti Mimin ensimmäinen pentue omalle kennelnimelle :) Koko prosessi meni niin hyvin, ettei siitä voi olla kuin onnellinen ja lopputulemaan tyytyväinen - neljä aivan upeaa, tervettä ja ihanaa poikaa Mimi synnytti maailmaan. Juuri sellaisia parsoneita kuin toivoinkin - voiko siitä olla muuta kuin iloinen ja onnellinen? Ja iloa lisäsi vielä se, että päätimme pitää yhden pojista kotona - niinpä jäi Marlon (Parsonian Pushkin) meille kotiin kasvamaan. Emmepä olisi vuosi sitten arvanneet, että loppuvuodesta meillä onkin jo aikamoinen "suurperhe" :) Kaikki on mennyt Marlonin kanssa niin vaivattomasti ja kivasti - Marlon on ollut hyvin helppo ja ihana pentu. Olemme tästä pojasta erityisen iloisia, emmekä vähiten siitä syystä, että pitkäaikainen haaveeni jättää kotiin oma kasvatti vihdoin toteutui.

Viime vuonna tuli myös aloitettua uusia, mukavia harrastuksia - koiramaisia tietysti ;) - MEJÄn saloihin on aloitettu perehtyminen, ja luolakokeissakin tuli käytyä muutama kerta Mimin kanssa. Harrastuskentällä olemme tutustuneet toinen toistaan mahtavampiin, ihaniin ihmisiin, ja kosolti on tullut saatua uusia ystäviä lisää. Tänä vuonna jatketaan samaan malliin, ja suunnitelmissa on keväällä Mimille yksi lut-koe ja Maisaa olen ajatellut viedä luolatreeneihin nyt, kun tyttö on saanut lisää itseluottamusta. Ehkäpä Marlonkin pääsee mukaan treenipaikalle haistelemaan tunnelmaa ;)

Balmer on yhä vain yhtä hyvässä kunnossa kuin on ollut aina - mitä nyt ikää tulee koko ajan lisää :) Tänä vuonna rakas seniorimme juhlii jo "pyöreitä" vuosia - maaliskuussa Balmer täyttää jo 15 vuotta! (Eipä uskoisi...miten aika rientää!) Balmer nauttii elostaan ja olostaan laumansa kanssa, ja toivomme kovasti, että vuosi 2014 ei tuo muutosta asiaan. Isäntä lupaili Balmerille "erityis-sisäfilee-lahjaa" eli ISOA määrää pihvejä!

Tämän vuoden koiramaisia juttuja on itse asiassa aika paljon; itse aloitin yhdistyksemme hallituksen jäsenenä tämän vuoden alusta ja jatkan näyttelytoimikunnan jäsenenä toista kautta. Yhdistyksemme Näyttelytoimikunnan näytön paikka taitaa olla elokuussa Helsingissä järjestettävän Maailmanvoittaja 2014 -näyttelyn yhteydessä järjestettävä Megatapahtuma (6.8 - 9.8.2014), joka käsittää lut-, mejä-kokeita, metsästystapahtuman, rotusymposiumin ja illallisen sekä tietysti yhdistyksemme Erikoisnäyttelyn Terrieri-näyttelyn yhteydessä sekä 9.8 Maailmanvoittajan terrieripäivän näyttely. Lisää mielenkiintoisesta ja huikeasta tapahtuma-kimarasta voit lukea yhdistyksemme facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/parsonrussellinterrieritry?ref=ts&fref=ts

https://www.facebook.com/events/1404894093086813/1411150082461214

sekä tietysti yhdistyksemme kotisivuilta: http://www.parsonrussellinterrierit.fi/

Lisäksi näyttelytoimikuntamme järjestää yksi tai kaksi Match-showta ja kesäkuun alkupuolella Open Show´n ja jalostustarkastuksen. Eli hommia riittää :)

Itse odotan kovasti elokuista Maailmanvoittaja-näyttelyä- se on koko koiramaailman aivan ehdoton MUST tapahtuma. Helsinki tulee aivan varmasti tekemään taas historiaa koiranäyttelymaiden suunnannäyttäjänä, enkä haluaisi missään tapauksessa missata tätä tapahtumaa. Upeaa on myös se, että pääsen Maailmanvoittajaan esittämään ihka oman kasvattini, Marlonin, joka esiintyy silloin junnuluokassa :) Mahtavuutta!

Maisan sijoituspentue (Kennel Green Perrys´ille http://greenperrys.wordpress.com/ ) toteutuu ensi syksynä, ja olemme sopineet, että Maisa saa synnyttää kotonaan - eli meillä tullee taas ensi syksynäkin tepastelemaan parsonin pentuja :) Alunperin minulla oli suunnitelmissa Mimille toinen ja viimeinen pentue ensi syksyn juoksuista, mutta luulenpa että se siirtyy kevääseen 2015 - ellemme toisin päätä. Kahden pentueen hoitaminen samaan aikaan ei kuitenkaan ehkä ole suunnitelmissa ;) Aika näyttäköön; emme ole vielä tehneet päätöksiä suuntaan tahi toiseen. Koskaan ei tiedä vaikka vuosi 2014 toisi mukanaan kauan odotetun muuton omakotitaloon ;) Kovasti yritämme tehdä asian etenemiseksi :)

Mitäpäs muuta olen suunnitellut koirien ja Kepon ilahduttamiseksi vuodelle 2014 - no muutaman näyttelyn koluamista, lähinnä huhti-toukokuussa, ja sitten taas loppuvuodesta. Marlonia olen suunnitellut vieväni muutaman kerran junnuluokkaan, Mimin pariin, kolmeen näyttelyyn keväällä, samoin Maisaa. Kesä vietetään tietysti saaristossa, ja sitä me kaikki jo odottelemmekin - ihan vuoden ehdottomasti parhainta aikaa! Keväällä parit luolatreenit Maisalle ja mahdollisesti yksi LUTut-koe Mimille. Verijälkeä olisi halu ja tarkoitus mennä keväällä vetämään muutamaan otteeseen. Maisa on niin lahjakas jäljestäjä, että se olisi ihan koe-valmis koira jo tällaisenaan, mutta kun emäntää hiukan kauhistuttaa nuo MEJÄ-kokeet...kun ei oikein tiedä osaako itse?!?! Eli kaikki on MEJÄ-kokeiden suhteen ihan vain itsestäni kiinni - kyllä tuo koira hommansa hoitaisi :) Katsotaan jospa jo tänä vuonna rohkenisin lähteä konkareiden mukaan kokeisiin harjoittelemaan koe-jäljen tekoa...

Ja mitäpä me teimme Vuoden Vaihtuessa...no emme yhtään mitään :) Olimme kotona, söimme illalliseksi lehtipihvejä (koiratkin saivat omansa, tietysti!), huuhtelimme alas hyvällä punaviinillä, ja sitten vain oltiin ja ihmeteltiin maailman pyöreyttä. Meidän koiramme eivät pelkää ilotulitusta, eikä täällä meilläpäin edes raketteja ongelmaksi asti paukuteta. Marlon ja Mimi makoilivat olohuoneen ikkunan tähystyspaikalla katselemassa raketteja ja Balmer nyt ei edes kuule kunnolla pauketta :) Maisakaan ei pelkää ilotulitusta, muttei tykkääkään siitä - Maisa oli paukkeen aikana hieman jännittynyt eikä selvästi niin tyytyväinen oloonsa kuin muuten. Joulun pyhät ja vuoden vaihde täällä on vain lähinnä lepäilty ja nautittu hyvästä ruoasta - mutta ei mässäilty ähkyksi! Seuraavasta kuvakimarasta loppuvuoden teema tulee melko selväksi ;)

 Marlon tykkää ottaa lungisti

  

Äippä ja poika kodin lempipaikalla.

Maisa ja Marlon ovat e-r-o-t-t-a-m-a-t-t-o-m-a-t <3

Balmer chillailee, ja Marlonilla on kiire :)

  Mimin juoksuaika ajoittui juuri jouluun ja vuoden vaihteeseen. Aika lunkisti täällä on kuitenkin suhtauduttu "niihin päiviinkin" ;)

Uskomatonta, mutta totta - tulipa bongattua leppäkerttujakin 25.joulukuuta! Ensimmäistä kertaa eläissäni!

Ei ihan perinteinen joulu-kuva...

Maisa-Kaunotar

Ja lopuksi kuva Ricosta (Parsonian Pasternak), joka lähtee ensimmäiseen näyttelyynsä helmikuun lopulla. Komea poika on Ricosta kasvanut! Tsemppiä Ricolle ja perheelle helmikuun näyttelyyn! Hyvin se menee :)

kuva: Kimmo Minkkinen

Marlonkin lähtee jo ensi lauantaina 11.1 korkkaamaan näyttelykehät Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn. Hyvää harjoitusta :) Ja sitten ennen näyttelytaukoa on 18.1 Turku KV....mutta näistä sitten seuraavalla kerralla :)

Leppoisaa Joulua!

Toivotamme kaikille ystäville ja tutuille Oikein Hyvää Joulua ja Riemukasta Uutta Vuotta 2014!
Kuva on viime vuodelta - sen vuoksi siinä ei näy Marlonia.

Tänään aatonaattona otin Marlonistakin pari joulukuvaa. Maisa tuli tietysti rakkaan "veljensä" mukaan. Maisa ja Marlon ovat niin parhaat kaverit kuin olla ja voi <3 Musta tuntuu, että nuo kaksi rakastavat toisiaan todella syvästi. Tai ehkä Maisa on ajatellut, että kiva kun hänellekin tuli ikioma "poikakaveri" kun kerran Mimilläkin sellainen on (Balmer) :)

Siinä vaiheessa kun aloin antamaan kuvauspalkkioita (tonnikalatikkua) niin Mimikin tupsahti mukaan. Mimillä alkoi juoksuaika ihan juuri, ja se on ollut hieman enemmän nyt omissa oloissaan. Kuvalaatu ei ole niin hyvä, koska otin kuvat kännykkäkameralla. Kamera Samsungissakin on tosin ihan hyvä, mutta valaistusolosuhteet eivät olleet :)

Tämä on ihana kuva Maisasta - se on käsitelty Instgramin omilla ohjelmilla, ja kuvasta tuli jotenkin tosi ihanasti "vanhanaikainen" - kuin maalaus. Maisa on sellainen kaunotar, ettei Maisasta edes saa huonoa kuvaa. Harva koira on noin valokuvauksellinen!

 Marlon hieman tympääntyneen oloisena - sitä ei alkuun kauheasti kuvaushommat kiinnostaneet, mutta Marlon alkoi poseerata ihan kunnollisesti heti kun tajusi, että siitähän saa namia!

Viettäkää leppoisa ja rentouttava joulu! Familjen Karlsson & Kennel Parsonian vetäytyy nyt ansaitulle joululomalle. Ensi vuonna nähdään taas kaiken kivan merkeissä. Heti tammikuun 11.pvä Marlon debytoi Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä, ja seuraavana viikonloppuna poppoomme suuntaa Citroenin keulan Turkkusseen Turku KV näyttelyyn. Samalla reisulla mennään moikkaamaan Mimin ja Urhon poikaa Pärreä - kiva nähdä nassikkaa pitkästä aikaa :) Mutta niistä ja muista suunnitelmista sitten myöhemmin lisää - nyt aloitellaan joulun viettoa!

Messari 2013

Tuli viettettyä koko viikonloppu Messukeskuksen Koira 2013 -tapahtumassa. Kolme KV näyttelyä peräkkäisinä päivinä, ja yhteensä 23 000 koiraa ja 50 000 kävijää. Oli siellä vipinää.

Minä olin ilmoittanut Mimin ja Maisan Helsinki Winneriin 13.12 ja Voittaja -näyttelyyn 15.12. Perjantai olikin kaikista päivistä selkeästi rauhallisin, vaikka oli silloinkin kehiin ilmoitettu yhteensä noin 6 600 koiraa. Lauantaina oli Pohjoismaiden Voittaja (PMV) näyttely, johon oli ilmoitettu yhteensä 8 600 koiraa, ja sitten sunnuntaiseen Voittaja-näyttelyyn oli ilmottu 7800 koiraa.

Kuvia ei TAASKAAN tullut otettu itse, vaikka mulla olisi ollut uusi älypuhelinkin, jolla olisin helposti voinut näpsiä fiiliskuvia paikan päältä. Oli vaan jotenkin niin "hektistä" menoa. Paljon tuttuja ja kavereita ympäri Suomea oli tullut paikalle, ja kaikkien kanssa ei kunnolla edes ehtinyt juttelemaan :) Koiranäyttelyiden parasta antia ovatkin nuo hyvät ystävät! Ja tietysti, jos oma koira sattuisi menestymään, niin maistuuhan sekin hyvältä - voittoja vaan tulee harvoin kohdalle :) Näissä hommissa on parempi olla hyvä häviäjä, koska ihan varmasti useimmiten häviää kuin voittaa :D ellei sitten satu omistamaan jotain aivan ylivoimaisen upeaa koiraa, joka on miltei voittamaton. Harvemmilla meillä niitä kuitenkaan kotona asustaa :)

Minä olin kehässä perjantaina sekä Maisan että Mimin kanssa. Tuomarina oli hollantilainen Mieke Janssen-Kalshoven, joka tykkäsi TODELLA pienistä ja HYVIN laihoista koirista - eli ei ollut meidän päivämme. Maisa esiintyi todella hyvin, liikkui kauniisti ja hyvällä, vetävällä askeleella, ja poseerasi tosi hyvin, ja tuomari piti Maisasta hyvin paljon, sanoi rakastavansa tyyppiä - mutta Maisa oli hänelle aivan liian iso (lihava! - not!)
 :( Tuloksena siis (vain) NUO ERI NUK1 ilman SA:ta. Esiintyminen oli Maisalta ihan sitä parasta A-luokkaa - viimeksi oli samanlainen flow päällä Turussa viime tammikuussa, josta tuloksena olikin SERT ja ROP. Minä olin itse hyvin tyytyväinen siihen, että Maisa tuntui taas viihtyvän kehässä. Mimin esitin, vaikka tiesinkin, että tuloksena on luultavasti vain H....niin kuin sitten olikin. Mimi ei tällä kertaa ollut oikein näyttelykunnossa, turhan tanakka, koska on juuri näillä hetkillä aloittamassa juoksuja, ja turpoaa aina ennen kiima-aikaa. Tuomari ei myöskään pitänyt tyypistä, jota Mimi edustaa. Ihanaa oli arvostelussa se, että tuomari ylisti Mimin turkkia ja kehui sen olevan erinomainen turkki erinomaisessa kunnossa - samoin kuin tuomari kehui Mimin hännänkiinnitystä ja laskevaa selkälinjaa (sunking croup). Ei siis mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin.

Lauantaina oli siis PMV näyttely, jonne minä en ollut ilmoittanut koiria. Olin messukeskuksessa yhdistyksemme hallituksen kokouksessa, ja tulihan siinä samalla tietysti kannustettua muita kehän laidalla, ja tehtyä tietysti edullisia ja hyviä ostoksia. Meillä on tapana tällaisista isoista näyttelyistä ostaa suurin piirtein puolen vuoden ruoat ja palkkionamit kerralla - ja huomattavan edulliseen hintaan. Nytkin tuli haalittua joka päivä pari kolme kassillista. Koirat kiittivät.

Ei kaksi ilman kolmatta - joten sunnuntaina taas kello soimaan aamulla, ja ei kuin Messariin. Parsonien kehän arvioitu alkamisaika oli 12.15 ja tuomarina italialainen Alberto Marengoni. Maisa ja Mimi olivat kumpikin taas kehässä. Maisa ei esiintynyt ollenkaan niin hyvin kuin perjantaina, eikä ollut oikein tuomarin tyyppiä, joten tuloksena oli EH NUK2. Petra esitti Mimin, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut kehässä olemisesta - eikä jättänyt sitä näyttämättä. Suureksi ihmeekseni tuomari piti kovasti Mimin tyypistä, ja Mimi saikin hyvän arvostelun sekä lopulta tulokseksi EH AVK1 (=luokkavoitto.....oli ainoa koira, mutta ei kerrota kellekään ;) ) Olin huisin iloinen tästä, ja tuntui melkeinpä "voitolta".

Ihanaa oli tavat kaikkia ihania ystäviämme ja tuttaviamme eri puolilta Suomea. Minä myös tykkään Helsingin Messukeskuksen koiranäyttelyiden fiiliksestä ihan eniten - samoin kuin Tampere KV ja Turku KV ovat ihan must!  Laitan tähän yhdistyksemme lehden päätoimittajan Leena Mäkelän ottamia kuvia, joita sain käyttää. Koirat näyttävät ihan kivoilta, mutta se tyyppi siinä punaisessa asussa siinä vieressä ei ole ihan onnistunut ;)

Maisa tuomarin arvosteltavana pöydällä Helsinki Winnerissä.

Mimi tuomarin arvosteltavana pöydällä Helsinki Winnerissä.

Kennel Green Perry´sin kasvattajaluokassa Maisan kanssa. Vasemmalta järjestyksessä: Petra ja Luru, minä ja Maisa, London emäntänsä kanssa (jonka nimeä en juuri nyt muista) ja Mirka sekä Luka. Petravoitti kasvattajaluokan.

Uusi aluevaltaus

Laitanpa tänne blogiinkin vähän "mainosta" :)

Uusin aluevaltauksemme on Kaveri&Koira - muotokuvaus. Kuvaaminen sinänsä on meille ihan "leipätyötä", kun mieheni Tommin kanssa olemme jo vuosia kuvanneet ja tehneet kaikki markkinointimateriaalimme itse.  Tässä vain heräsimme huomaamaan, että meiltähän luonnistuu tämäkin aika hyvin - ihmisiä ja koiria on tullut kuvattua jo ainakinvuosikymmen, ja ammatikseen sitä tekee kauneutta ja muotia ja stailauksia.

Koko juttuhan lähti siis siitä, että kuvasimme tässä muutama viikkoa sitten uuden korvakorumalliston korviksia minun ylläni, ja siinä luonnollisesti pyöri koko ajan neljä parsonia jaloissa (parsonhan haluaa osallistua kaikkeen ja koko ajan....) ja sitten vain nappasin koiran kerrallaan syliini, ja Tommi napsi kuvia. Loppupeleissä havaihduimme huomaamaan, että "hei, vitsit, täähän näyttää aika kivalle!" .....ja siitä se sitten lähti.

Ensimmäinen asiakkaamme oli Maisan kasvattaja Morbinin Petra ja Luru. Lokakuun puolivälissä ajelimme eräänä päivänä Petran luo, ja teimme "taikojamme". Kuvien tyyliä mietitään aina etukäteen jonkin verran, ja annan tarvittaessa tyylivinkkejä ja minä ten aina meikkauksen - ammattimaisin ottein, sillä minulla on myös meikkaajan ammattitaito. Tarvittaessa laitan tai autan hiuksienkin kanssa, tarpeen mukaan, mutta tällä kertaa Petra laittoi kampauksensa itse, koska on siinä ihan ammattilainen :) Ja tulos olikin ihan WAU! Koko kuvaussessio kesti kahvitteluineen päivineen nelisen tuntia, ja koko porukalla oli todella hauskaa! Koko kuvaus sujui helposti, vauhdikkaasti ja ennen kaikkea rennosti.

Näiden muotokuvien "clou" eli juju on siinä, että ne ovat astetta "arjen yläpuolella" - eli haluamme luoda kuviin sitä kuuluisaa glamouria - mutta aina hyvällä tyylitajulla. Me haluamme tehdä naisista kauniita ja miehistä komeita- ja voin sen sanoakin ihan ylpeänä, että mielestäni olemme kehittyneet siinä aika taitaviksi :)

Mieheni Tommi Kalervo siis kuvaa ja tekee kuvankäsittelyn - aina hyvällä maulla. Minä hoidan stailauksen, meikkauksen ja tarvittaessa autan kampauksen kanssa. Autan myös "dekoreerauksen" kanssa - korusuunnittelijana ja vaatesuunnittelijana minulla on PALJON hienoa ja upeaa rekvisiittaa, joita voimme hyödyntää kuvauksissa.

 Petra ja Luru

Minä ja Marlon

Jos olet haaveillut upeasta muotokuvasta koirasi kanssa, älä epäröi ottaa yhteyttä! Tehdään yhdessä elämäsi upein muotokuva. Ja se on kanssamme vieläpä kivaakin :) Kuvauksia teemme joko työhuoneellamme Helsingissä tai asiakkaan kotona. Hintamme ovat erittäin kohtuulliset. Mikäli kuvaamme kotona, hintaa lisätään matkakulut. Hintaan kuuluu meikkaus, stailaus/tyylineuvonta, asusteiden lainaus tarvittaessa, kuvaus ja kuvien käsittely. Hintatiedustelut puhelimitse tai sähköpostitse.

Lahjoitamme jokaisesta toimeksiannosta 10% oman rotuyhdistyksemme Parsonrussellinterrierit ry:lle terveystutkimuksiin käytettäväksi.

Soita tai meilaa, ja kysy lisää. Vastaamme mielellämme tiedusteluihin. "Päiväsi Prinsessana/Prinssinä on vain yhteydenoton päässä!

Yhteystiedot:
Niina: puh, 045633 0950 niinak69@gmail.com
Tommi Kalervo: puh, 040 746 0976 kalervokarlsson@gmail.com

Kiirettä pitää...

joten eipä ole liiemmin tullut päivitettyä blogiakaan. Marlonista ei ole otettu kunnon kuvia sitten 12-viikkoiskuvien......miten me nyt näin laiskoja ollaankin oltu?

Meillä on vain ollut niin kiirusta työasioiden kanssa, ja päivät ovat niin lyhyitä, ettei sitten olla enää myöhään illalla haluttu räiskiä salamalla mitään puolipiemitä kuvia. Seli seli. Joo, joo, tiedetään - selitykset vain pahentavat tilannetta. Nyt täytyy kyllä tsempata ja kuvata poikaa ennen kuin se on jo ihan täyskasvuinen.

Eilen napsin Mimistä ja Marlonista ihan vaan tuommoisia snapshotteja pokkarilla, kun ne näyttivät niin hauskoilta tuossa lattialla makoillessaan vierekkäin ja imuttaessaan villatakkia ja lelusiiliä. Siis alkuun luulin ettei Marlon ole perinyt äitinsä tapaa imuttaa villatakkia tai jotain roittia, mutta olen muutaman kerran huomannut, miten Marlon on yrittänyt "luikerrella" Mimin viereen kun se imuttaa villatakkiaan....ja Mimi on tosi kipakasti ärähtänyt ja ajanut Marlonin pois hänen villatakiltaan. Marlon onkin nyt löytänyt oman imutus-juttunsa - se on karvainen lelu-siili - se pojalla on suussa ja sama vatkaaminen käy etujaloilla kun polkee ja imee siiliä samanaikaisesti :) Hauska tapa noilla "mustapäillä"!

Villatakki on kuitenkin kuvioissa mukana - siilin alla

Mimin tyylinäyte villiksen imutuksesta

Äiti ja poika neuvottelevat villatakista 

Tällä kertaa Marlon sai tulla äiskän viereen yhdessä imuttamaan.  

Tommin kanssa sekoitamme melkein koko ajan nuo kaksi toisiinsa - niillä kun on ihan samat maneeritkin. Koko habitus on aivan samanlainen. Ja Marlon on todella tasapainoinen ja jopa rauhallisen seesteinen ollakseen parsonin pentu!!! Marlon ei höntyile, vaan ottaa jäätävän rauhallisesti kaikki tilanteet. Tosin aamuisin lenkille lähtiessä Marlon  voisi olla vähän vähemmän rauhallinen ;) jäbää ei nimittäin nuo aamulenkit kiinnosta sitten tipan tippaa! Miksi mennä ulos kun kotona on niin hyvä olla!?! Katriinalta kuulin, että Urho-iskällä on täysin samanlainen suhtautuminen kyseiseen asiaan :)

Ihana poika tuo Marlon on - me olemme niin onnellisia että päätimme pitää Marlonin kotona - siitä taitaa kasvaa ihan unelmien parson-poika! Marlon on hirveän reipas ja sosiaalinen, ja samanaikaisesti todella lunki. Taitaa olla pojan hermorakenne ihan rautaa - Marlonia ei hetkauta oikein mikään. Ja se on niin hyvä juttu se.

Maisa on myös löytänyt sisäisen pentunsa uudelleen nyt Marlonin kanssa - Maisa ja Marlon nutaavat ja leikkivät koko ajan yhdessä, ja Maisa näyttää niiiiiiiiin onnelliselta Marlonin kanssa leikkiessään. Maisalla ja Marlonilla voi olla parinkin tunnin leikkituokioita keskenään. Niitä on niin hauska seurata - ja hienoa on, että meidän koko lauma vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä oloonsa ja eloonsa. Tämä tuntuu sujuvan näiden neljän kanssa kuin tanssi. Pirisjoen Tiinan sanoin: "Neljä menee siinä kuin kolmekin!" Allekirjoitetaan :)