Pennut tuntuvat kasvavan yhtä nopeasti kuin mitä maisema vihertyy ulkona! Nuo pikku tyypit ovat jo KOIRIA!! Ja meillä siis vaatimaton 11 parsonin lauma kotona ainakin vielä jonkin aikaa :-)
Arki sujuu kuin rasvattu, ja huomaa että ison lauman kanssa toimiminen sujuu rutiinilla. Pentujen kanssa ulkoillaan nyt kerran päivässä, ja joka toinen päivä pennut ovat ulkona hihnassa aina kaksi pentua kerrallaan. Kivaa, että meidän taloyhtiössäämme on iso ja kiva takapiha ja nurmikkoa, joten pennut saavat kirmailla hieman vapaamminkin. Niillä on tietenkin panta ja talutin koko ajan, josta saa nopsaan napattua kiinni, jos päättäisivät äkkiä juosta jonnekin. Pennun ulkoiluttamisen vapaana tulee AINA tapahtua erittäin valvotusti ja niin, että ihmisellä on koko ajan kontrolli tilanteeseen. Kun pikku pennut rohkaistuvat tutuissa paikoissa, niin se saattavat aivan yhtäkkiä sännätä jonnekin suuntaan vaikkapa linnun perässä. Turvallisinta on aina ulkoiluttaa pentua kaukana autoteistä tai muista vaaranpaikoista!
Se siitä, ja kuvakimaraan. Kuitenkin useimmat hauavat nähdä söpöistä pennuista kuvia, eivätkä lukea "vuorisaarnoja" turvallisuudesta :D Niin tärkeää kuin turvallinen ulkoilu vilkkaan pikkuparsonin kanssa onkin.
Kuvia tulee nyt sitten PALJON! Ollaan vietetty aika paljon aikaa koirien kanssa Mustikkamaalla ja opeteltu näyttelypönötysten alkeita ja otettu taas passikuvia ja seisomakuvia, joten tässä niitä on! Koko poppoo on muuten äitinsä Maisan perintönä varsinaisia fotogeenisiä LINSSILUTEITA kuten huomannette :)
Pennyn valitsin toiseksi sijoitustytöksi jonain päivänä jatkamaan sukuaan. Penny muuttaa asumaan aivan kivenheiton päähän meistä, ja perhe päätti pitää kiinni Penny-nimestä. Penny muistuttaa kovasti äitiään Maisaa, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan, ja oli itsestäänselvä valinta sijoitustytöksi :)
Ladyn lempinimeksi on tullut Justiina...se kertookin varmasti jo aika lailla ;)
Justiina on äärettömän itsevarma, rohkea, reipas, avoin, itsenäinen, jääräpäinen, tomera ja karismaattinen tyyppi. Muistuttaa meitä hurjasti ensimmäisestä parsonnartustamme Amista, joka oli todellinen vertaansa vailla oleva RautaRouva. Tässä saattaa olla kasvamassa Amin manttelinperijä. Justiinassa tuntuu riittävän draivia, mutta on toisaalta hurmaavan tyyni ja selvästi viisas koiran alku.
Justiinalle etsin parsonkokemusta omaavaa aktiivista kotia/sijoituskotia,
joka ei harrastuksiakaan kavahda aina silloin tällöin.
Aktiivista ja rakastavaa kotiaan etsii myös vielä hurmaava Maggie. Maggie muistuttaa hyvin paljon isäänsä Marlonia, ja isänäitiään Mimiä. Maggie on rohkea, reipas, tomera, ja omaa ihan "oikean terrierin" luonteen, mutta on isänsä tavoin perusolemukseltaan melkoisen tyyni, itsevarma ja itsenäinen tyyppi, joka ei paljoa korviaan lotkauta millekään turhalle. Maggie on koko ajan tuntunut itsestäni "aivan omalta" koiralta.
Pennuista siis kotia etsivät vielä Lady/Justiina ja Maggie; joista toiselle etsin sijoituskotia. Pidän kummastakin tytöstä ja kokonaisuudesta sekä luonteista aivan yhtä paljon, ja se, kumman sitten sijoitan riippuu aika paljon perheistä, jonne tytöt muuttavat.
Kaikki pojat ovat varsinaisia sydäntenmurskaajia nekin :)
Rudi jää asumaan myös tähän melko lähelle, pääkaupunkiseudulle.
Rudi on aivan ihana nallekarhumainen tyyppi. Todella tyyni ja lunki tyyppi, joka suhtautuu elämään suurella luottavaisuudella. Rudi on reipas ja avoin poika, joka menee häntä iloisesti heiluen joka paikkaan. Rudilla löytyy luonnetta, mutta rakastaa olla ihmisen sylissä paijattavana. Mieheni ehdoton suosikki :)
Rudi on se, joka pentuporukasta aina istuu ja odottaa, ja katsoo kauniisti syväle silmiin. Rudissa näen voimakkaasti isänsä ja isänsä äidin luonnetta ja lempeyttä.
Tici on ainoa pennuista, joka muuttaa kauemmaksi, Keski-Suomeen
parsontytön kaveriksi.
Tici on kuin elohopeaa, ja muistuttaa kovasti äitiään Maisaa. Nopea, ketterä ja säpäkkä, ja maailman kultaisin poika. Tici rakastaa ihmisiä ja tykkää kovasti olla sylissä ja ottaa koko ajan kontaktia - ihan kuin äitinsä :) Äitinsä lailla synnynnäinen linssilude, josta tuskin edes saa huonoa valokuvaa!
Rakkaalla lapsella on monta nimeä; Maukka, Mauri, Maurizio...
Mauri on ihana sekoitus isäänsä ja äitiään.
Mauri on veljensä Ticin tavoin kuin elohopeaa; nopea ja säpäkkä kaveri, jolla vauhtia riittää. Vauhdin vastakohtana Maurin luonteessa on paljon isänsä tyyneyttä ja suurpiirteisyyttä. Mauri on se, pennuista, joka nukkuu vaikka muut nelistäisivät päällä...mutta sitten kun lähtee leikkimään ja painimaan kavereiden kanssa, niin on muilla hatuissa pitelemistä :D Mauri on ihana sekoitus vallattomuutta ja vakavuutta.
Mauri jää myös pääkaupunkiseudulle, ja muuttaa ystäväni luo parsontytön seuraksi hänkin. Mauri muuttaa itseasiassa isänsä Marlonin "hoitotädin" luo :)
Mauri ja isoäiti Mimi
Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
