Hyvää Syntymäpäivää rakkaalle Mimille!

Tänään kamunkorven M-pentue täyttää 2 vuotta! Paljon onnea Mimin sisaruksille, Mirkulle, Miinalle, Maunolle ja Jekulle! 

Miten aika onkaan lentänyt! Mimi on aina ollut yhtä ihana; avoin, iloinen, hyvin sosiaalinen, vahvahermoinen, rohkea, lempeä, hauska ja riistaviettinen - sanalla sanoen ihan parhaista parhain parsoni! Mimi on edelleen aivan yhtä suloinen ja hellyttävä kuin pikkupentuna - silmissä se sama herkkä ja lempeä katse, paitsi että aikuistuessa katseeseen on tullut aimo annos vahvaa itsetietoisuutta. Mimistä on kasvanut hieno "nuori naenen". Meidän Prinsessa <3 

Parson erkkari 7.10.2012

Oltiin toistamiseen parsonien erikoisnäyttelyssä, tällä kertaa Hyvinkäällä. Paikalle oli ilmoitettu 203 rotunsa edustajaa. Meillä meni minkä mittapuun mukaan tahansa aika hyvin; Mimi oli luokkansa 4. SA:lla, ja pääsi pyörähtelemään paras-narttu kehäänkin. Narttujen nuorten luokkaan oli ilmoitettu 15 koiraa. Mimi esiintyi todella hienosti, olen ylpeä tästä tytöstä! Näköjään alkaa kantaa hedelmää kaikki ne kierretyt näyttelyt, joissa ei ole huonosti mennyt niissäkään ;-) On se mahtava likka!

Tuomarina oli mukava Jeff Luscott, joka piti hieman erityyppisistä koirista kuin Mimi, mutta sijoitti Mimin kuitenkin 4.ksi SA:lla, mikä oli tosi hienoa. Mimi sai myös hyvän arvostelun.

Paikalla oli myös Petran vieraana ollut irlantilainen Jappatin kennelin kasvattaja Patrick, joka ihastui Mimiin todella kovasti! Patrick sanoi, että Mimi on yksi kaikkein viehättävimmistä ja kauneimmista parson nartuista mitä hän on koskaan nähnyt! Vau. Mä olen ihan samaa mieltä ;-)

Hyvin meni Maisallakin: Maisa oli pentuluokan 7-9kk 2. KP:llä eli kunniapalkinnolla! Taas tuli pytty...ja ruokaa ja ruusukkeita...pian täytyy hommata palkintokaappi noille meidän likkojen pysteille, nyt kun näyttää tuo palkintohana auenneen ;-) Maisa esiintyi myös aivan todella hienosti. tuomarina oli Tarmo Viirtelä, joka sijoitti Maisan ansin ykköseksi, mutta kävelytti ja kävelytti meitä uudelleen ja uudelleen kehää ympäri, jolloin Maisan tsemppi pääsi ilmeisesti väsymyksestä hieman löystymään, ja tuloksena siis toinen sija. No, se oli todella hyvin, kun ottaa huomioon, että narttupentuja oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä 16 kappaletta!

Mahtavan hieno viikonloppu siis takana! Lauanataina olin parsonrussellin terrierit ry:n 20-v juhlaillallisilla, ja meitä oli kokoontunut paikalle 80. Ruoka oli hyvää, ja seura vähintään yhtä hyvää, joten mukava ilta vietettiin ennen sunnuntain erkkaria!

Tähän loppuun linkitän Annan blogin arvonnan, menkääs kattomaan mitä kivaa siellä on arpajaisten palkintona tällä kertaa!!! http://nemuski.blogspot.fi/

Lissään juttuun kuvia, sitten kun ja JOS niitä jostain saan käsiini...meillä kun unohtui jälleen kerran kamera kotiin...tosin kiire ja hoppu oli melkoinen, kun ehdin Maisan kehästä nipin napin Mimin kanssa kehään, ja välissä auttelin Petran trimmipöydälläkin.

Mehtälenkillä

Tänään tehtiin oikein kunnon mehtälenkki, semmoinen reilu 3 ja puolen tunnin savotta. Kierreltiin ympäri Viikin metsiä, ja koirat saivat juosta melko paljon vapaana. Viikonloppuhan nyt on melko vilkas, kun kaikki muutkin täällä ruuhkasuomessa haluavat nauttia raikkaasta syyssäästä (ja vesisateesta...) mutta onnistuttiin me aika hyvin löytämään ne polut, louhikot ja metsänsiimekset, joissa sai olla IHAN RAUHASSA.

Balmerkin lähti innokkaasti mukaan, ja jaksoi upeasti koko pitkän reissun. Balmer on voinut todella hyvin, mitään selkäjumeja ei enää ole, ja takaliikkeet ovat avoimet ja hyvät. Poitsu kävelee reippaasti ja rentoutuneesti. Hienoa. Ja kiitos tästä kuuluu Bodyflex MSM:lle, jota Balmer saa joka aamu 1 tabletin (Herra Snellmannin maksamakkaran kera). MSM:stä on todellakin ollut apua Balmerille, ja hän saakin syödä sitä loppuikänsä...joka toivottavsti tulee olemaan pitkä :-) Balmer on myös hieman "hoikistunut" vai sanoisinko kiinteytynyt... sen keväisen kastraation jälkeenhän Balmerille tuli sellaista ikäänkuin "nesteturvotusta" ja koko poika näytti ihan turvonneelta. Sekin on nyt historiaa, ja Balmer on oma sutjakka ja lihaksikas itsensä. Balmer on nykyään jotenkin vaan niin ONNELLINEN, näkeehän sen jo naamastakin:

Balmerilla on kyllä ihan spesiaali oma paikkansa mun sydämessäni, vaikka kaikillahan näillä on...sydämeen ei mahtune montaa ämmää, mutta kokemuksesta voin sanoa, että sinne mahtuu monta parsonia!! On nämä valkoiset veijarit vaan ihan ihmisen parhaita kavereita, ilman ei enää koskaan voi olla! Ja määrä tuntuu vuosien saatossa vaan lisääntyvän...kolme tuntuu just hyvältä määrältä. Näiden kanssa ei vaan koskaan ole tylsää!

Ruskakin on jo alkanut päästä vauhtiin, meidän kulmilla on muutamia ihan mahtavan värisiä vaahteria. Ne ovatkin mun mielestä melkeinpä komeimmat puut ruskan aikaan...vai mitä mieltä te olette? Tosin pihlajatkin ovat usein kauniita...Tämä tässä on kuitenkin haapa, sekin oli punastunut viehättävästi.

 Ja taas Balmerista aika hyvä shotti yhden käden vapaavarsitekniikalla...

"Isosisko, miks sulla on nui iso toi hammastikku?" 

Tässä olis taas näitä "tunnelman luojia"

 Meidän ulkoilureitti kulki tänään Viikin koetilan peltojen vieritse...ja myöhemmin sitten ihan pelloillakin...ja rapa roiskui!

 Balmer osaa kyllä näyttää herttaiselta...johtuiskohan siitä että Balmer on aikas herttainen ;-) Mamman oma mussukka <3


Nämä eivät sitten ole pihlajanmarjoja...en nyt muista pensaan nimeä, mutta se oli täynnään kirkkaan punaisia marjaterttuja, jotka näyttivät harmaassa säässä melko pysähdyttäviltä.

Viikin metsien siimeksessä koirat saivat ravata vapaina...ja Mimi ja Maisa ottivatkin siitä kaiken ilon irti! Tässä olen just päästänyt koirat irti, ja hepuli metsään lähtö tilanteessa oli tämännäköinen: 

Metsä oli paikoin hyvinkin vaikea kulkuista, mistä johtuen saimme kuin saimmekin olla aivan omassa rauhassamme...ruhtinaallista! Törmäsin sattumalta massiiviseen suppilovahvero esiintymään, ja pakkohan niitä oli pysähtyä keräämään. Balmer istui uskollisesti vierelläni, kun poimin sieniä, mutta tytöt ravasivat ympäriinsä niin että tanner vain tömisi...ja suppilovahveron kappaleet lentelivät ilmassa! Balmer on maailman paras sienestys/marjastus kaveri - istuu vieressä seurana koko ajan ja vahtii samalla, ettei tule tunkeilijoita meidän apajille ;-) Tästä ei ole kuvadokumenttia, koska en ehtinyt sienien keräämiseltä enää napsia kuvia...


Metsän toisesta päästä putkahdimme taas samaiselle pellolle, ja tyttöjen vauhti ei vieläkään ollut hidastunut! Miten se avoimella pellolla ravaaminen onkin niin ihmeellisen innostavaa?!? 

Näitä kuvia kun katselee, ei välttämättä heti uskoisi, että ollaan Helsingissä...ja itse asiassa vartin päässä keskustasta (siis autolla ajettuna). Täällä on kyllä ihan hyvä asustella...ihan ookoo paikka, noin niin kuin Helsingiksi ;-)

 Metsänlaidassa on iso ketun pesä...ja ilmeisesti asuttukin. Täällä liikkuu kettuja melkoisen paljon. Mimi ja Maisahan sinne sitten heti kaula piiiitkänä haistelemaan.....Kutsuin tyttöjä pois, kun ei ollut ihan mettästäjiä lähettyvillä, jos vaikka olisi sattunut pari kettua olemaan paikalla...No, Mimi tuli heti pois kun kutsuin, mutta Maisa hävisi hetkeksi näkyvistä, ja mä jo luulin että sinne se nyt meni yksinään ketunluolaan...tuli onneksi heti pois kun huutelin lisää. Kiltti tyttö. Yhtä kuuliainen kuin "isoveljensä" Balmer. Balmerin on myös aina saanut lopettamaan toimintansa, kun kysymyksessä on  riista...ja nyt puhutaan siis kuitenkin hyvinkin riistaviettisistä koirista; Balmer ja Maisahan osoittivat viime sunnuntaina Kamunkorven kasvattipäivillä (Kiitos vaan Eija ja Pete ja Yrjölät vielä kovasti!) olevansa aika hyviä sekä verijäljellä että luolalla. Varsinkin meidän pikku Maisa...tuleva kettujen kauhu. Eikä tuo Mimikään mikään huono jäljestäjä ollut...tyhjä luola ei kiinnostanut Mimiä, liekö syynä se, ettei siellä ollut mitään tavoittelemisen arvoista?!?! 

Joka tapauksessa tämänpäiväinen reissu oli melkoisen mittava, kotiin tultiin siis ISON suppilovahverosaaliin kanssa...ja kerrankin oli myös tuuria ilmojen suhteen - kaatosade alkoi noin 5 minuuttia siitä kun tulimme kotiin :-) Siistimisen ja ruokailun jälkeen meillä näyttikin sitten tältä:

Porvoo Kr 9.9.2012

Mimi     NUO ERI/1 SA PN1 SERT VSP

Maisa     1KP ROP 

Tänään olimme tyttösten (ei nyt viittii sanoa "tytärten") kanssa missikisoissa, tällä kertaa Porvoossa. Päivä oli monestakin syystä mitä mainioin; ensiksikin sää suosi meitä kaikkia koiraihmisiä tänään - aurinko paistoi siniseltä taivaalta, eli oli mitä ihanin syyspäivä! Ja toisekseen; tuotiin kotiin koko potti! Eli Mimi sai sen ihka ensimmäisen sertinsä tänään (JEEE!) ollen samalla VSP :-) ja pikku-Maisa toisessa näyttelyssään 1KP ROP!!

Maisa esiintyi suhteellisen kivasti; meni reippaasti eteenpäin hyvällä askeleella, ja piti kivasti kontaktia minuun. Seisoi arviointipöydälläkin kivasti, ja antoi tuomarin tutkia kaikessa rauhassa. Maisa myös poseerasi seisten kivasti, mikä on varmasti tulosta pienestä treenistä; mulla on viime viikon aikana ollut lenkillä aina tapana aika ajoin pysäyttää koirat ja ottaa kontaktiin, eli seisotan hetken aikaa kontaktissa, ja sitten heti palkkaan perään. Mimi on siinä nyt ihan suvereeni jo, ja Maisa ottaa tosi kivasti aina kontaktin. On meillä hienot plikat!

Maisan viikon takaisesta "kauhukokemuksesta" siellä kehässä ei näkynyt oikeastaan jälkeäkään, kehän ulkopuolella vuoroaan odotellessa Maisa oli ihan  reipas ja uhitteli isommille koirille melko "mallikkaasti" (uhoamiskausi menossa). Kehään mentiin häntä ilmaa viuhtoen. Maisa esiintyi kehässä ikäisekseen melko mukavasti; käveli reippaasti VETÄMÄTTÄ ja ROIKKUMATTA hihnassa hyvällä tempolla, piti oikeastaan koko ajan mun vauhtini, ei mennyt edelle eikä jäänyt taa - ilmankos se sitten tuomarinkin silmiin näytti hyvältä ;-)

Tuomarina oli tänään Vesa Lehtonen, ja arvostelu kuului näin. " Tasapainoinen kokonaisuus. Hyvät pään mittasuhteet, vielä hieman pyöreyttä kallossa. Hyvä kaula & ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto & runko. Liikkuu hyvällä askeleella. Viehättävä luonne." Tuloksena 1KP ROP

Ja Mimi...sai ekan SERTinsä! Kyllä oli mahatva fiilis, ollaan tässä nyt jonkin verran kierretty näyttelyissä Mimin kanssa, ja pari kertaa on serti ollut hilkulla...mutta tänään napsahti sitten jackpotti. Mimi esiintyi tänään oikein mallikkaasti, poissa oli kaikenlainen apaattisuus, ja semmoinen "plääh-ei-mua-nyt-oikein-kiinnosta" meininki. Mun ei tarvinnut Mimiä tsempata juuri lainkaan, tyttö veti kehät ihan "itekseen", omalla "flow"llaan. Mun tehtäväksi jäi lähinnä pitää näyttelyhihnasta sirosti kiinni, kun Mimi mennä tepasteli aikamoisella sykkeellä kehää ympäri. Kivalta tuntui se, että Mimi tuntui nauttivan hommasta. Mimin esittäminen oli niin helppoa ja kivaa...kai se jokin tehty työ sitten vaan kantaa hedelmää :-) Ja täytyy taas sanoa...onhan Mimi niin kerrassaan mahtava koira!!! Ja nyt oli turkkikin hyvä, ja kroppa timmissä kunnossa...ja tyttökin on tainnut kasvaa aikuiseksi, esiintyminen ja koko olemus oli ikään kuin "kypsempi". 

Tässä tuomari Vesa Lehtosen arvostelu Mimistä tänään: " Tasapainoinen kokonaisuus. Hyvä pää, kaula & ylälinja. eturinnan tulee vielä täyttyä. Tasapainoisesti kulmautunut. liikkuu tasapainoisesti mutta hieman lyhyellä ja tehottomalla askeleella." Tuloksena NUO ERI/1 SA PN1 SERT VSP

Mimillä on yleensä hyvät liikkeet, mutta nyt huomasinkin, että Mimi välillä ikään kuin "väisti" niitä tuulessa melko kovasti rapisevia kehänjakaja-nauhoja, ja vaihtoi askellajista toiseen siinä kohtaa. Siitä syystä vaikutti varmaan liikkeet vähän tehottomilta. Höö, turhahan tässä mitään selitellä on, homma meni tosi hienosti, ja aina on kuitenkin jotain parannettavaa.

Tästähän sitä on nyt hyvä jatkaa. Hyvällä fiiliksellä, jee! Voi meitin hienoja, ihania, rakkaita, kultaisia ja kilttejä mussukoita <3<3<3 Mimi ja Maisa olivat ihan polleina kun tultiin kotiin kassi täynnä palkintoja ja muuta herkkua mitä oli sieltä mukaan tarttunut, ja Balmer tuli tutkimaan kassia. Luvattiin, että Balmer saa ihan varmasti noista neljästä pystistä omansa ;-) 

Olin tänään iltapäivällä vielä koko kolmikon kanssa vajaan parin tunnin lenkillä, Balmerkin veti lenkin oikein vauhdikkaasti. Mimi ja Maisa remusivat keskenään vapautuneesti koko ajan. Kotiin tultua piti sitten ottaa "viralliset pystikuvat" (yleisön pyynnöstä...) ja siihen kuluikin tovi aikaa ja läjäpäin Hau-Hau kanafilettä...terrierityttöset olivat meinaan melkoisen väsyjä päivän ohjelmien jälkeen. Kanafile tepsi, ja sain muutaman ihan kivan otoksen. Pakkohan nyt ekat pystit oli ikuistaa, eiks vaan?!!

Näyttelystä tarttui isännän matkaan kilon pussi Hau-Hau kanafilettä ja Balmerille furminator...joka olikin tänään jo ahkerassa käytössä ja Balmer on nyt pussillisen kevyempi pohjavillaa...sitä tuntuu riittävän!!! 

Jaahas, sitä ollaan sitten taas back in business täällä kaupungissa! Me tultiin kotio eilen myöhään illalla. Aika pitkä päivä meillä oli, noi ihmiset nousi jo kukonlaulun aikaan järjestämään mökkiä talviteloille, mut onneksi meitä koiria ei semmoisilla toimilla rasiteta! Mä nukuin vielä ainaskin pari tuntia sen jälkeen kun äippä ja iskä ponkaisi sängystä ylös. Maisa nyt tietty lähti äipän perään (se on ihan kuin äipän varjo, seuraa sitä vessaankin!!!) saunaa siivoamaan, mutta me jäätiin Balmerin kanssa keräämään voimia merimatkaa varten!

Valitettavasti siittä merimatkasta ei ole kuvia, ulkona kannellakin tuuli ja satoi niin kovasti, että mekin haluttiin heti takasin hyttiin sieltä. Se on kuulkaa oikeesti aika pelottavaa olla siellä korkealla aurinkokannella, kun tuuli puhaltaa ainaskin 12m/s...äippä sanoo, että mä olen meistä kaikista varovaisin tommosissa paikoissa, Balmer ja Maisa menee vaan noitten ihmisten perässä luottavaisin mielin häntä pystyssä...ne on kyllä muutenkin aika samanlaisia.

Meillä on aina oma hytti tommosilla merimatkoilla; sitten kun noi ihmiset lähtee syömään ja shoppaamaan, ne antaa meille ihan tosi paljon kaikkea hyvää mutusteltavaa, ettei meillä olisi siellä hytissä ikävää...no ei kait oo, mehän nukutaan siellä puhtaissa valkoisissa lakanoissa pötköllään vieri vieressä kaikki kolme, mutta me aina näytellään vähän semmoista "surullista naamaa" niin sitten saadaan enempi herkkuja ;-)

Mä laitan tähän vähän kuvadokumenttia meitin viimeaikaisista puuhista siellä mökillä. Viimeinen viikko oli ihan kesän mahtavin viikko noin niinku ilmojen puolesta; kahteen kertaan oltiin saariretkillä, meillä oli siis ihan SUPER-DUPER-HYPER-KIVAA, mutta siittä mä teen kuvadokumentin sitten joskus myöhemmin...niittä kuvia on aika paljon! Äippä on ottanut kauheesti kuvia semmosista erilaisista rehuistakin, ne on sen mielestä kauheen kivoja luontokuvia...mää en niistä ruohonkorsista niin perusta, mitä nyt toisinaan syön niitä.



Me on saunottu aika paljon...tai Maisa on saunonut TOSI paljon, ja me muut vaan kohtuullisesti. Kyllä määkin aloin viihtyä saunan lauteilla Maisan kanssa, kun uimavedet vähän viileni...siellä oli mukava lämmitellä, ja sitten taas mennä äipän kanssa uudestaan uimaan! Äipän mielestä mää pidän vaan ihan kauheeta meteliä uimaan mennessä, se tarttis kuulemma korvatulpat...

   Sitten me on hengailtu rantakalliolla paljon.

  Ton Maisan kanssa on eri kivaa peuhata, se on mun ihan PARAS kaveri!!!

Tässäpä on mun ihan suosikkipaikka näillä kallioilla...oikein mukava ja juuri mun muotoinen lämmin lekottelupaikka.

Saariretkillä otetaan välillä myös ihan lunkisti...

Mutta useimmiten kuitenkin otetaan kaikkea muuta kuin lunkisti!!!Jee, käpyjä, käpyjä ja käpyjä!!!

Tennispalloilua omassa rannassa. Kepit ja kävyt on kyllä parhaita, mut tennispallokin käy...joskus.

Maisan kanssa me ollaan tehty ihan semmoisia uintiretkiä...tosta Maisasta on kehittynyt ihan hurjan hyvä uimari!!!

Maisa söpöstelee

Ja mikäs oli meitin uidessa tämmösissä vesissä! Äipän kanssa me pulattiin vetessä melkein joka päivä! Mää tykkään uida aina näin rannan suuntaisesti, ja Maisa sitten ui aina äipän perässä tonne kauemmas ulapalle...se meni vissiin omasta mielestään "pelastaan" äippää, ja kiipesi sitten aina sen selkään, ja "surffasi" sillä lailla takas rantaan! Eri hassu toi Maisa...meillä on muuten videokin siittä Maisan surffauksesta, laitan sen tänne joku kerta!

Pappa heitteli meille ihanan paljon aina käpyjä, JEE!!! Sammalet ja jäkälät vaan lenteli kun me juostiin pitkin poikin kallioita. Ihan älyttömän hauskaa!

Ja vaikka joku ei meinaisi uskoa sitä, niin kyllä mekin joskus väsytään...ja sitten otetaan pienet nokoset.

Saarilla oli paljon eri kivoja kallioita tutkittavaksi.

"Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain"

Balmer huilailee ilta-auringossa

Balmer <3

Ihanat naiset rannalla

Balmer tykkäsi aina plutata ihan rantavedessä

Äipällä oli tapana heitellä meille käpyjä tai palloa tätä plokua pitkin ees taas...sitten se yritti samalla kuvata meitä...ja arvaahan sen ettei siitä yhtään tarkkaa otosta tullut! Meillä oli koko ajan sen verran kova vauhti päällä.

Maisa ei oo niin kiinnostunut kuoppien kaivelusta niin kuin me Balmerin kanssa...sen tämä kuva hyvin todistaa. Me ollaan aika hyvin saatu kaivettua täällä rannassa pelkkää hiekkaa esiin...ja arvakkaa mikä täällä on parasta? No, meittiä ei koskaan kielletä kaivamasta, vaan siihen oikeen kannustetaan! 

Viimeisenä päivänä noi ihmset polttivat jotain roskia tommosessa padassa, me otettiin enempi tai vähempi rennosti...ei meittien parsonien tarvii tolla lailla rehkii kuin ihmisten...äippä onkin sanonut, että se voisi seuraavaksi syntyä vaikka parsoniksi johonki kivaan perheeseen...

Maisa kuivattelee itseään auringossa uimisen jälkeen.

Saarilla oli tilaa temmeltää

Äippä halus tähän loppuun laittaa tämmöset tunnelma-kuvat, joihin on kuulemma hyvä päättää kesä-jutut. Niin se on, että kesä on koiran, niinkuin ihmisenkin parasta aikaa...ja nyt sitä joutuu taas vartoomaan kymmenisen kuukautta! Mut onpahan mitä odotella, sen mää vaan sanon! Meillä oli taas eri kiva kesä!

HipHei! Nyt meillä on taas oma ploki! Äippä kyllästy niihin Vuodatuksen ongelmiin, ja se päätti kokeilla jotain ihan uutta...ja siitä se sitten taas lähti...


Kuulkaa, me ollaan tehty täällä mökillä vaikka mitä! Kesäkelit ei oo olleet ihan parhaimmasta päästä, mut ei se ainakaan meitin menoa oo haitannut! On aurinko ainakin sen verran paistanut, että noi meitin ihmiset alkaa muistuttaa enempi kahvipapuja kuin valkoihoisia, mutta onko se nyt mikään ihme, kun me ollaan täällä saaristossa ulkona KOKO ajan!


Se mun täytyy sanoa, että kyllä oli eri kivaa saada toi Maisa kaveriksi...meillä on ollut siis niin TOSI kivaa! Ei mulla oo ikinä ollut kenenkään kanssa niin kivaa kuin Maisan kanssa! Mä ja Balmer ollaan kumpikin opetettu tota pikkusiskoo tosi hyvin...ja paljon...mä opetan enempi niinku tota leikki-puolta ja toi Balmer keskittyy enempi sitten siihen kurinpitoon...se kun on siinä ihan lyömätön.


Äippä aikoi ensin ottaa tän plokin ihan omakseen, mutta ei se sitten raaskinut vastustella, kun mää halusin ite jatkaa näiden juttujen kertoilemista. Voin mä joskus antaa Balmerin ja Maisankin kertoilla juttuja, mut enempi tää on niinku mun hommia.


Mistäs sitä nyt alottais tämän kesä-vyyhden purkamisen...meillä on kyllä riittänyt tekemistä täällä, varsinkin kaikenlaisissa kaivuu-hommissa, mitkä onkin ihan mun ja Balmerin suosikki-hommeleita. Ja on toi Maisakin kyllä kehityskelpoista ainesta, vaikka ei se tähän hommaan suhtaudukaan samanlaisella antaumuksella kuin mä ja Baltsu.

Pilviset päivät on muutenkin olleet mitä parhaimpia juuri tämmöisiin TOSIhommiin, samoin kuin muuten rantapalloonkin! Tennispallot ei nyt oo ihan mun juttu, ja mun mielestä tätä rantapalloa voikin oikein hyvin harjoittaa myös keppien kanssa, ne on kivempia!

 Ja uinti! Se on mun juttu! Mää en saa tarpeekseni vedestä ja uimisesta, ja äippä onkin sanonut, että on suorastaan ihme ettei mun selässä kasva jo evät! Mää uin joka päivä, ja monta kertaa! Se on ihan parasta!

 Ja toinen juttu, mikä on myös ihan huisin ihanaa...VENEILY! Mää tiedän heti, että jibii, nyt mennääkin veneellä, kun äippä tuo meitin pelastusliivit rantaan! Jep,jep, se on KIVAA! Mää haluaisin syödä kaikki kuohut ja vesiroiskeet, ja pappa välillä ajaakin venettä niin, että mää saan oikein kunnon kuohut naamaan! Äippä vaan sanoo, että sillä olisi muutakin tekemistä käsilleen, kuin mun pitelemiseni veneessä...

 Meitin kesään on liittynyt myös paljon KÄPYjen heittelyä...jee...

...ja auringonottoa...

...ja saarilla seikkailua...

...ihan kuin muukalaislegioonalaisten tapaan...

...yleistä vedessä telmimistä...(huisin hauskaa!!!)

    ...painimista...

 ...grillaamista...ja äippä sanoo, että Maisa antaa ihan uuden merkityksen sanalle "paistovahti"

... mut ei se onneksi kerjää...niin kuin ei me muutkaan! Ei meitin tartte, äipällä on kyllä meitille aina omat lihat kuitenkin!




Kyllä me otetaan ihan lunkistikin aina välillä, eihän sitä nyt muuten kukaan jaksaisi viikko tolkulla melskata ympäriinsä!

Tässä ollaan muuten vaan ihan skarppeina...

 ...ja tässä Maisa poseeraa semmoisella lintusaarella.

 Ja tässä on oikee KesäMiäs, Balmer. Äippä sanoo, että tämmönen kuva on jo ihan perinne! Viime kesältäkin on kuulemma melkein samanmoinen, ihan samaiselta saareltakin!

Voi tätä elämän sietämätöntä keveyttä...