Hyvää Pääsiäistä!

Meillä oltiin tänä vuonna niin laiskoja...tai siis minä olin laiska...että en kuvannut uusia pääsiäiskuvia vaan laitankin tähän viimevuotiset otokset.

Viime pääsiäisenä Maisa oli ihan pikkuinen mittarimato, suloinen pikkuinen napero...nyt Maisa on enää suloinen :) Taas on vuosi vierähtänyt vauhdilla, ja vauhtia tästä elämästä näiden valkoisten vauhtihirmujen kanssa ei tosiaankaan puutu!

Tämä kuvasarja on jotenkin niin ihqu. Ja suuri pääsiäismuna aiheutti uteliasta kiihtymystä... 

Näihin seesteisiin tunnelmiin päätän postauksen. Viettäkää mukava rentouttava pääsiäinen ja nauttikaa upeista ulkoiluilmoista ja ihanasta auringon paisteesta. Meidän kopla lähtee pääsiäismaanantaina Lappeenrantaan näyttelyyn, toivotaan hyviä tuloksia sieltä. 

Balmer 14 vuotta 10.3.2013! 

Virallinen Synttäripotretti 10.3.2013

Rakas Suuri pieni miehemme täyttää tänään kunnioitettavat 14 vuotta. Aika on mennyt kuin siivillä; muistan vieläkin elävästi sen helteisen päivän kesäkuun 14.pvä vuonna 1999, kun matkustimme lahden yli hakemaan Balmeria kotiin. Yhdessä on tallusteltu pitkään ja monta tassunjälkeä on Balmer jo jättänyt niin Suomen kuin Ranskankin maalle. Ja toivottavasti jättää vielä monen monituista jälkeä ja saamme tallustella yhdessä vielä kauan. Paljon on koettu ja nähty enkä päivääkään vaihtaisi pois. Balmer on vain parantunut vanhetessaan kuin hyvä viini, tämä Suuri Persoonallisuus ja Hurmuri ei jätä ketään kylmäksi. Balmer on vaan niin paras <3

Tänään olimme taas jäällä nauttimassa auringonpaisteesta. Balmer riehui täysillä mukana, tapansa mukaan...tämä seniori ei paljoa anna junioreille tasoitusta ;) 

  Mimi ja "ilmavat korvat"

Balmer rakastaa rapsuttelua ja hellimistä, ja tässä herra onkin itseoikeutetusti nauttimassa synttärirapsutuksista, joita tarjoilee tällä kertaa Kertun emäntä Maija.

Pari kuvaa "Balmerin Enkeleistä" eli Mimistä ja Maisasta, jotka pitävät Rakkaan "vaarimme" pirteänä ;)

Pelkkää nautintoa

Tänään oli niin ihana ilma, että siitä piti päästä nauttimaan oikein kunnolla - eli päivälenkillä suunnistettiin jäälle! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja jo melko korkealta!!! Jee, kevät on taas täällä. Kevättalvi onkin kesän jälkeen ihan suosikki vuodenaika! Aurinkolasitkin piti kaivaa naftaliinista, ilman niitä ei tule toimeen meren jäällä auringon paisteessa. Koirulit olivat NIIN onnessaan saadessaan juosta ja kirmata vapaana aakealla laakealla.

 Kerttukin pääsi mukaan; tytöt eivät olleetkaan nähneet ainakaan viikkoon, koska Kertulla on juoksuaika eikä ole päässyt koirapuistoon kanssamme. Jälleennäkeminen oli riemukas :)

Kerttukin äityi riehumaan niin, että näytti suorastaan LENTÄVÄN!!! 

Neuvonpitoa siitä, että kuka jahtaa ja ketä.......

yy...kaa...koo....HEPPPP!!!!

Mimillä ja Maisalla vauhtia riittää vaikka mille jakaa! Tytöt riekkuvat ja painivat koko ajan; kyllä niiden touhuja on vaan niin hauska seurata, varsinkin kun tytöt ovat NIIN HYVIÄ kavereita. Ihanat Mimi ja Maisa <3

Balmerkin oli tietysti menossa mukana, omana AINA iloisena itsenään :)

<3 <3 <3

Balmerilla on aina kaikenlainen action mielessä, varsinkin kaikki KAIVUUhommat....Balmerin ilme näyttää siltä, että tässä taitaa olla hyvä paikka kaivaa jääsohjoa...

.....ei kun toimeen!

ja aikaansaannosta piti tietenkin kaikkien ihailla :)

 Kaunottaret <3

Maisa ja pappa...paitsi että Maisa on mamman tyttö, niin Maisa on myös pappan tyttö <3 <3

Toivottavasti saadaan vielä nauttia näistä aurinkoisista päivistä meren jäällä. Aurinko on paistanut alkuvuonna aivan luvattoman vähän täällä rannikolla...mutta ainakin eilen ja tänään nautittiin täysillä :) Lisää näitä päiviä!

Matkaraporttia näyttelyreissulta Tallinnasta 8-10.2.

Perjantaina 8.pvä lähdettiin illalla reissuun Maisan kasvattajan Petran ja Maisan veljen Paavon emännän, Pihlan, kanssa. Petralla oli mukana hurmuri-poika Elmo, Green Perry´s Boomer. Boomer oli valitettavasti juuri satuttanut varpaansa, ja ontui...

Meillä oli treffit satamassa ja parkkipaikalla pissatettiin nopeasti koirat ja pakattiin koko jengi lämpimiin takkeihin ja haalareihin ja sitten bokseihin. Mimi ja Maisa matkustivat takana yhdessä häkissä seuranaan Elmo omassa häkissään. Paavo matkusti takapenkillä omassa boksissaan. Hyvin koirat pärjäsivät 3,5 tunnin matkan autossa. 

Petra vanhana näyttelykonkarina toimi "matkanjohtajana" ja kuljettajana, ja hyvin toimikin :) Meidän hotellimme oli aivan sataman lähettyvillä, Tallink Express, joka osoittautui varsin kiitolliseksi koirien kanssa. Hyvät ulkoilumaastot olivat aivan vieressä.

Eka yömme meni melkoisen murinan ja vahtimisen merkeissä, ja aamulla olimme melko väsyjä. Tankattiin runsas aamiainen ja sitten vain autoon ja menoksi ensimmäiseen näyttelyyn, terrieri ryhmikseen Laulumiesten lavalle. Paikka oli oikein kiva ja siisti plus tilava. Ainoastaan neljän tunnin odottelu tuntui raskaalta.

Odotuksemme olivat melko korkealla. Lauantaina tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk. Maisa esiintyi ihan reippaasti, ei ehkä parasta Maisaa, mutta mielestäni aivan sertin arvoinen suoritus, mutta Maisa ei ollut tuomarin mieleen kuin ERIn arvoisesti. Mimi esiintyi myös oikein hienosti, ja Svante kävelytti meitä useasti ympäri kehää, ja tykkäsi Mimistä  myös ERIn arvoisesti, mutta turkki ei lauantaina riittänyt. Svante kehui Mimiä kovasti ja toivoi näkevänsä Mimin toistekin paremmassa turkissa. Olihan se pettymys, mutta tätä näyttelytouhu on; kauneus on katsojan silmissä ja joskus voittaa ja useimmiten ei. 

Kaunottaret

Mimimäinen ilme

Paavo Petran trimmattavana

                                                

Näyttelyn jälkeen veimme Mimin ja Maisan hotellille, ja lähdimme vanhaan kaupunkiin syömään. Koirat olivat melkoisen väsyneitä, ja niistä oli suorastaan fantastista päästä hotellille lepäämään. Mimillä oli tietty oma "epuriepu" eli mun vanha villatakin reuhka mukana, ja Mimi hyppäsikin suoraan sängylle ja alkoi imuttamaan takkia :) :)

Illastimme viehättävän autenttisessa Peppersackissa, ja sen jälkeen kävimme ihastuttavassa kellarikahvilassa raatihuoneen torin vieressä. Hotellille päästyämme ei muuta kuin koirien kanssa iltalenkille ja sitten lepäämään huoneeseen...olimme kaikki melkoisen "rentoja". Seuraava yö menikin rauhallisesti, kun ei koirienkaan tarvinnut enää vahtia, ja saimme kaikki nukuttua. Aamiaisen jälkeen tavarat ja koirat autoon ja suunta kohti Saku Suurhallia, ja Tallinnan Winter Cup näyttelyä.  Ennen näyttelyä kävimme ostoksilla viereisessä ostoskeskuksessa. 

Pihla ja Paavo sekä etualalla Elmo

Tytöt ja "kenneltyttö" Katrin tytär

Saku Suurhalli oli tupaten täynnä ja hyvin ahdas sekä PIMEÄ! Taas jouduimme odottelemaan aika pitkän tovin ennen kuin oli parsonien vuoro. Tuomarina oli sunnuntaina irlantilainen Michael Leonard, joka tykkäsi kummastakin tytöstä valitettavasti vain EHn arvoisesti. Maisa oli melko väsynyt eikä liikkunut kunnolla eikä jaksanut yhtään enää keskittyä koko hommaan. Tulos ei ollut yllätys. Sunnuntai ei ollut Maisan päivä. Mimi sen sijaan esiintyi upeasti, valtavalla tsempillä ja innokkuudella ja ne  poseeraukset, ah...olin Mimistä HYVIN YLPEÄ, mutta sunnuntain tuomarille ei riittänyt Mimin kuonon pituus?!?!?!?!??!!!!!!!! ja silmien väri?!?!?!?!!!!!! Tuloksena vain siis EH. Olin hyvin pettynyt, sertin arvoinen suoritus, mutta ei kun ei. Mimi sai ihan hyvän arvostelun, tuomari kehui temperamenttia, korvia, selkää, profiilia ja mikä hauskinta: TURKKIA, eli lauantain "coat not in show condition" muuttui yhden yön aikana " coat of correct texture" :) :) Mutta hyvin iloiseksi tulin lauseesta " very well presented dog." eli upeasti esitetty koira :) Eli puolitoista vuotta on siitä parson erkkarista (elämäni toisesta koiranäyttelystä ikinä) kun englantilainen Max King kirjoitutti Mimin arvosteluun "needs better handling"...paljon on siis virrannut vettä Seinessä ja Aurajoessa, mutta nyt osaan siis esittää koirani! Siitä olen hyvin iloinen ja se piristikin mieltäni karvaan alkupettymyksen jälkeen. Sillä voin myöntää ihan suoraan, että olin pettynyt; Maisa olisi ansainnut lauantaina enemmän kuin ERIn ja Mimi sunnuntaina enemmän kuin EHn, mutta tää on tätä. Onneksi kuitenkin Maisan veli Paavo teki sunnuntaina hattutempun ja pokkasi junnusertin :) ja oli PU2. Ei tarvinnut meidän porukan ihan tyhjin käsin lähteä kotimatkalle! Elmon näyttelyreissu meni vähän niin kuin pipariksi harmillisen ontumisen takia, mutta Elmo oli erittäin tärkeä ja ihana seuramies reissussa. Allekirjoittanut menetti kokonaan sydämensä tälle ihanalle parson pojalle!

Parsoneita oli meidän porukan lisäksi liikkeellä Full Monty de la Roche Turpin, eli Monty ja emäntänsä Eija sekä Eijan kasvatti Lamun Cara ja emäntänsä Katri sekä Katrin tytär.. Monty ja Cara pokkasivatkin sunnuntaina sertit ja olivat BOB ja BOS. Upeat koirat. Onnittelut vielä tätäkin kautta menestyksestä, jos satutte lukemaan ja kiitokset myös hyvästä seurasta! Ja Katrin (Caran emännän) tyttärelle kiitokset Mimin hoitamisesta kehien välillä.

Sunnuntai iltana Tommi oli Balmerin kanssa satamassa vastassa meitä, ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!! Mimi ja Maisa meinasivat revetä liitoksistaan. Ja Balmerin naama oli kuin hangon keksi, kun näki mamman ja tytöt :) Balmerilla oli kuulemma ollut kova ikävä, ja sunnuntaina iltalenkillä olikin ihana katsoa kuinka onnelliselta Balmer näytti tyttöjensä keskellä tyytyväisenä <3.

Meillä oli oikein kiva reissu, sanoisinko erittäin hauska ja mukava, mitä nyt jäi saalis laihanlaiseksi, mutta hyvä seurahan on tärkeintä. Ja eikö sitä sanotakin, että eihän voittaminen ole tärkeintä vaan hyvä kilpailu...............Näihin tunnelmiin, näkemin ensi kertaan! :) Kiitokset vielä kerran Petralle ja Pihlalle erittäin hyvästä seurasta ja otetaan joskus uusiksi!

Ja eikun uutta putkeen - seuraavaksi 1.4 Lappeenrannassa taas katsotaan riittääkö turkki ja ollaanko etulöysiä tai takakireitä vai näytetäänkö taas närhen munat ;) 

Maisa täyttää tänään kokonaisen vuoden!

Tasan vuosi sitten syntyi Green Perrys´in Q-pentue. Paljon onnea Maisan sisaruksille Paavolle, Viggolle, Helmelle, Bambille ja Miisalle!

Hyvää Syntymäpäivää sinulle Maisa, Hyvää Syntymäpäivää toivotetaan.

Meidän lauma ei olisi näin ihana ilman Maisaa. Maisa on oikea ilopilleri, veikeä hassuttelija, joka ei ota elämää liian vakavasti, paitsi silloin, jos vastaan tulee tuntemattomia uhkaavia karvaisia koiria.

Maisa on hirveän kiltti ja kuuliainen, mutta samalla aikamoinen venkula. Maisa rakastaa omaa laumaansa niin hirveän paljon, koko suurella sydämellään täysillä.Maisa viihtyy sylissä ja hellittävänä, oikea rakkaus-pakkaus. Maisa ja Mimi ovat täysin erottamattomat kaverukset - tyttöjen välinen lämmin suhde on jopa milelestäni harvinaislaatuisen lämmin. Maisa rakastaa ja kunnioittaa Balmeria yli kaiken - Balmer on Maisalle Suuri Esikuva. Näiden kolmen parsonin elämän seuraaminen on hauskaa ja antoisaa. Maisa toi laumaamme tarvittavaa säpinää :) :) Tytöillä onkin keskenään monta kertaa päivässä kunnon terrieri-tohinaa. Lelut ja riepotettavat saavat kyytiä!

Maisa on meille kaikille ihan kaikki kaikessa - Rakas pikku pahnanpohjimmainen. Ei millään uskoisi, että siitä on jo vuosi, kun Maisa syntyi...ja toisaalta on tuntunut alusta saakka siltä, että miten niin Maisa ei ole ollut meillä aina, aikojen alusta...niin hyvin Maisa meidän laumaan sopii.

 "Äääääh, onks sun mami pakko käyttää tota salamavaloa?!?! "

Kisaraporttia Turku KV 19.1.2013

 

Hunajata, hunajata, hunajata sulle, hunajata, hunajata, hunajata mulle.....eiks niin Turussa kuulu laulaa ainakin hyvin menneen kisan jälkeen ;) ;) 

Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin ajamaan Turkua kohti. Pakkasta oli rapiat -26 ja matkan varrella mittari näytti jopa -32 astetta! Ensin käytiin viemässä Balmer hoitoon vanhempieni luokse ennen näyttelyä. Baltsu pääsi ukin ja mummin mukana mökille jonne mekin suunnattaisiin sitten näyttelypäivän jälkeen. Balmer oli ensin vähän ihmeissään, kun jätimme hänet isäni hoiviin ja ampaisimme kiiruusti liikkeelle, mutta kuulin myöhemmin, että Balmer oli kyllä ottanut kaiken ilon ja hyödyn irti siitä, että sai olla lauantai päivän iltaan asti ainoana rapsonina rapsittavana ;)

Mimi ja Maisa ulkoilemassa ennen kehiä näyttelyalueella; ilma oli aikas kirpsakka vielä, mutta lauhtui onneksi koko ajan.

Vanha kouluaikainen erittäin paras ystäväni, kaimani Nina, jota en ole tavannut ainakaan 20 vuoteen, tuli perheineen tapaamaan meitä näyttelyyn; oli ihan mahtavaa nähdä näin pitkän ajan kuluttua parasta ystäväänsä, johon yhteydenpito on jäänyt syystä, että asumme eri kaupungeissa jne. Nyt tuli todettua, että kumpikaan "ei ole muuttunut yhtään" ja päätettiin treffata keväämmäällä oikein ajan kanssa ja päivittää kaikki parin vuosikymmenen ajalta. Miten ihanaa. Ja meitä yhdistävät myös, yllätys, yllätys, metsästysterrierit :) heillä on kaksi saksanmetsästysterrieriä ja yksi parsonpoika. Ystäväni siippa metsästää aktiivisesti, ja treenaa koiria putkilla. Eli sitten kun nähdään, päästään samalla kertaa putkille treenaamaa, ja joskus myöhemmin metsästyskeikallekin! 

Ja sitten itse asiaan; kuten otsikosta ja kuvastakin voinee päätellä, näyttely meni enemmän kuin hyvin! Maisa upeasti ERI JUK1 PN1 ROP SERT!!! Eli Maisan serttii on nyt aukaistu, ja jos yhtään tunnen näitä koiria, niin uskallan väittää, että tämä ei jäänyt viimeiseksi :) Maisa esiintyi niin kuin ei koskaan; nimensä veroisesti - kuin Kuningatar, mutta pilke silmässä! Maisa liikkui upeasti, poseerasti upeasti ja oli vaan kertakaikkisen täydellinen, ylväs ja upea, iloinen terhakka itsensä. Ja omasta itsestäni täytyy sanoa, että olen kehittynyt myös handlerina; esiinnyin omasta mielestäni itsekin paremmin kuin koskaan aiemmin. Ohessa Maisan arvostelu. tuomarina oli suomalainen Tiina Illukka, jonka tuomarointi-linjasta pidin. "Erittäin kaunis, sopusuhtainen, ihastuttava pää, hyvä pigmentti. erinomainen kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Vahva luusto. Oikea rinnan syvyys. Liikkuu hyvin."

Mimi esiintyi avoimessa luokassa, ja esiintyikin hienosti! Mimi oli terhakka ja reipas; häntä tanassa ja poseerasi ihanasti ja liikkui minun mielestäni reippaasti ja hyvin. Siinä vaiheessa kun Mimi sai ERIn, tajuntaani  upposi se tosiasia, että mikäli Mimi saisi kilpailuluokassa myös SA:n, minun pitäisi siis olla kehässä kummankin kanssa samaan aikaan....Onneksi sain puhuttua Ratkillerin Terhi Haukivaaran Mimin handleriksi mikäli näin "ikävästi" ;) kävisi. Tuomari piti Mimistä ja sijoitti luokassaan ykköseksi eli luokkavoitto tuli, mutta ei SA:ta. Mimin sai hyvän arvostelun, joka kuului näin: " Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis pää. Turhan pehmeä karvapeite pään alueella. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvät kulmaukset ja luusto. Liikkuu lyhyellä askeleella." Tuloksena siis ERI AVK1. Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole kehistä, koska kännykän teho ei riittänyt. Meillähän oli järkkärikamerakin mukana, mutta ei sitten tällä kertaa yhtään muistikorttia ;)

Päivän väri oli siis pelkästään punainen/vaaleanpunainen sekä numero ykkönen kummallakin tytöllä. Mulla piti ihan kiirusta kehissä juostessa, mutta aika hyvin juostiin. Olo oli melkoisen messevä ja koko päivässä oli ihan spesiaalia nostetta. Maisan kanssa jäätiin sitten ryhmäkehiin, vaikka niistä nyt ei ollut mitään odotettavissa; tärkeintä oli tuoda hyvällä esiintymisellä omaa rotua esiin. Ryhmäkehien odottelu oli melkoisen pitkäpiimäistä puuhaa, mutta iloista oli nähdä pikku-Maisan tsempin kestävän ihan sinne loppumetreille, ja Maisa oli koko ajan reipas, iloinen ja tyytyväinen. Jukra, kyllä meillä on aikamoiset parson tyttöset!!! Meitin Rinsessat <3 Niin kuin mä tapaan sanoa; Mimi ja Maisa ovat kumpikin niin kauniita, sekä sisältä että ulkoa. 

Tämmösellä räyhällä sitä lähdettiin liikkeelle ;)

Tässä odotellaan ryhmäkehien arvostelua (joka kesti k-a-u-a-n....)

Näyttelyn jälkeen suunnattiin Saabin keula kohti vanhempien mökkiä, jossa Balmer odotteli tyytyväisenä oloonsa. Melkoisen väsyneitä oltiin koko sakki, tytötkin sammuivat boksiinsa heti kun saunalyhdyt. Äidillä oli ruoka odottamassa valmiina ja voin sanoa, että maistui - nälkä oli jo melkoinen! Illalla vielä saunaan, ja yöllä uni maittoi. Sunnuntai viettettiin lepäilyn, ulkoilu ja saunomisen merkeissä ja maanantaina lähdettiin kotimatkalle. Ilma oli viikonloppuna tosi kaunis vaikkakin melkoisen kylmä. Kyllä oli onnistunut viikonloppu ihan kaikin puolin! Lisää tämmöisiä! Ja Kiitokset vielä äiskälle ja iskälle "huollosta"ja Balmerin hoidosta!