Messari 2013

Tuli viettettyä koko viikonloppu Messukeskuksen Koira 2013 -tapahtumassa. Kolme KV näyttelyä peräkkäisinä päivinä, ja yhteensä 23 000 koiraa ja 50 000 kävijää. Oli siellä vipinää.

Minä olin ilmoittanut Mimin ja Maisan Helsinki Winneriin 13.12 ja Voittaja -näyttelyyn 15.12. Perjantai olikin kaikista päivistä selkeästi rauhallisin, vaikka oli silloinkin kehiin ilmoitettu yhteensä noin 6 600 koiraa. Lauantaina oli Pohjoismaiden Voittaja (PMV) näyttely, johon oli ilmoitettu yhteensä 8 600 koiraa, ja sitten sunnuntaiseen Voittaja-näyttelyyn oli ilmottu 7800 koiraa.

Kuvia ei TAASKAAN tullut otettu itse, vaikka mulla olisi ollut uusi älypuhelinkin, jolla olisin helposti voinut näpsiä fiiliskuvia paikan päältä. Oli vaan jotenkin niin "hektistä" menoa. Paljon tuttuja ja kavereita ympäri Suomea oli tullut paikalle, ja kaikkien kanssa ei kunnolla edes ehtinyt juttelemaan :) Koiranäyttelyiden parasta antia ovatkin nuo hyvät ystävät! Ja tietysti, jos oma koira sattuisi menestymään, niin maistuuhan sekin hyvältä - voittoja vaan tulee harvoin kohdalle :) Näissä hommissa on parempi olla hyvä häviäjä, koska ihan varmasti useimmiten häviää kuin voittaa :D ellei sitten satu omistamaan jotain aivan ylivoimaisen upeaa koiraa, joka on miltei voittamaton. Harvemmilla meillä niitä kuitenkaan kotona asustaa :)

Minä olin kehässä perjantaina sekä Maisan että Mimin kanssa. Tuomarina oli hollantilainen Mieke Janssen-Kalshoven, joka tykkäsi TODELLA pienistä ja HYVIN laihoista koirista - eli ei ollut meidän päivämme. Maisa esiintyi todella hyvin, liikkui kauniisti ja hyvällä, vetävällä askeleella, ja poseerasi tosi hyvin, ja tuomari piti Maisasta hyvin paljon, sanoi rakastavansa tyyppiä - mutta Maisa oli hänelle aivan liian iso (lihava! - not!)
 :( Tuloksena siis (vain) NUO ERI NUK1 ilman SA:ta. Esiintyminen oli Maisalta ihan sitä parasta A-luokkaa - viimeksi oli samanlainen flow päällä Turussa viime tammikuussa, josta tuloksena olikin SERT ja ROP. Minä olin itse hyvin tyytyväinen siihen, että Maisa tuntui taas viihtyvän kehässä. Mimin esitin, vaikka tiesinkin, että tuloksena on luultavasti vain H....niin kuin sitten olikin. Mimi ei tällä kertaa ollut oikein näyttelykunnossa, turhan tanakka, koska on juuri näillä hetkillä aloittamassa juoksuja, ja turpoaa aina ennen kiima-aikaa. Tuomari ei myöskään pitänyt tyypistä, jota Mimi edustaa. Ihanaa oli arvostelussa se, että tuomari ylisti Mimin turkkia ja kehui sen olevan erinomainen turkki erinomaisessa kunnossa - samoin kuin tuomari kehui Mimin hännänkiinnitystä ja laskevaa selkälinjaa (sunking croup). Ei siis mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin.

Lauantaina oli siis PMV näyttely, jonne minä en ollut ilmoittanut koiria. Olin messukeskuksessa yhdistyksemme hallituksen kokouksessa, ja tulihan siinä samalla tietysti kannustettua muita kehän laidalla, ja tehtyä tietysti edullisia ja hyviä ostoksia. Meillä on tapana tällaisista isoista näyttelyistä ostaa suurin piirtein puolen vuoden ruoat ja palkkionamit kerralla - ja huomattavan edulliseen hintaan. Nytkin tuli haalittua joka päivä pari kolme kassillista. Koirat kiittivät.

Ei kaksi ilman kolmatta - joten sunnuntaina taas kello soimaan aamulla, ja ei kuin Messariin. Parsonien kehän arvioitu alkamisaika oli 12.15 ja tuomarina italialainen Alberto Marengoni. Maisa ja Mimi olivat kumpikin taas kehässä. Maisa ei esiintynyt ollenkaan niin hyvin kuin perjantaina, eikä ollut oikein tuomarin tyyppiä, joten tuloksena oli EH NUK2. Petra esitti Mimin, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut kehässä olemisesta - eikä jättänyt sitä näyttämättä. Suureksi ihmeekseni tuomari piti kovasti Mimin tyypistä, ja Mimi saikin hyvän arvostelun sekä lopulta tulokseksi EH AVK1 (=luokkavoitto.....oli ainoa koira, mutta ei kerrota kellekään ;) ) Olin huisin iloinen tästä, ja tuntui melkeinpä "voitolta".

Ihanaa oli tavat kaikkia ihania ystäviämme ja tuttaviamme eri puolilta Suomea. Minä myös tykkään Helsingin Messukeskuksen koiranäyttelyiden fiiliksestä ihan eniten - samoin kuin Tampere KV ja Turku KV ovat ihan must!  Laitan tähän yhdistyksemme lehden päätoimittajan Leena Mäkelän ottamia kuvia, joita sain käyttää. Koirat näyttävät ihan kivoilta, mutta se tyyppi siinä punaisessa asussa siinä vieressä ei ole ihan onnistunut ;)

Maisa tuomarin arvosteltavana pöydällä Helsinki Winnerissä.

Mimi tuomarin arvosteltavana pöydällä Helsinki Winnerissä.

Kennel Green Perry´sin kasvattajaluokassa Maisan kanssa. Vasemmalta järjestyksessä: Petra ja Luru, minä ja Maisa, London emäntänsä kanssa (jonka nimeä en juuri nyt muista) ja Mirka sekä Luka. Petravoitti kasvattajaluokan.

Uusi aluevaltaus

Laitanpa tänne blogiinkin vähän "mainosta" :)

Uusin aluevaltauksemme on Kaveri&Koira - muotokuvaus. Kuvaaminen sinänsä on meille ihan "leipätyötä", kun mieheni Tommin kanssa olemme jo vuosia kuvanneet ja tehneet kaikki markkinointimateriaalimme itse.  Tässä vain heräsimme huomaamaan, että meiltähän luonnistuu tämäkin aika hyvin - ihmisiä ja koiria on tullut kuvattua jo ainakinvuosikymmen, ja ammatikseen sitä tekee kauneutta ja muotia ja stailauksia.

Koko juttuhan lähti siis siitä, että kuvasimme tässä muutama viikkoa sitten uuden korvakorumalliston korviksia minun ylläni, ja siinä luonnollisesti pyöri koko ajan neljä parsonia jaloissa (parsonhan haluaa osallistua kaikkeen ja koko ajan....) ja sitten vain nappasin koiran kerrallaan syliini, ja Tommi napsi kuvia. Loppupeleissä havaihduimme huomaamaan, että "hei, vitsit, täähän näyttää aika kivalle!" .....ja siitä se sitten lähti.

Ensimmäinen asiakkaamme oli Maisan kasvattaja Morbinin Petra ja Luru. Lokakuun puolivälissä ajelimme eräänä päivänä Petran luo, ja teimme "taikojamme". Kuvien tyyliä mietitään aina etukäteen jonkin verran, ja annan tarvittaessa tyylivinkkejä ja minä ten aina meikkauksen - ammattimaisin ottein, sillä minulla on myös meikkaajan ammattitaito. Tarvittaessa laitan tai autan hiuksienkin kanssa, tarpeen mukaan, mutta tällä kertaa Petra laittoi kampauksensa itse, koska on siinä ihan ammattilainen :) Ja tulos olikin ihan WAU! Koko kuvaussessio kesti kahvitteluineen päivineen nelisen tuntia, ja koko porukalla oli todella hauskaa! Koko kuvaus sujui helposti, vauhdikkaasti ja ennen kaikkea rennosti.

Näiden muotokuvien "clou" eli juju on siinä, että ne ovat astetta "arjen yläpuolella" - eli haluamme luoda kuviin sitä kuuluisaa glamouria - mutta aina hyvällä tyylitajulla. Me haluamme tehdä naisista kauniita ja miehistä komeita- ja voin sen sanoakin ihan ylpeänä, että mielestäni olemme kehittyneet siinä aika taitaviksi :)

Mieheni Tommi Kalervo siis kuvaa ja tekee kuvankäsittelyn - aina hyvällä maulla. Minä hoidan stailauksen, meikkauksen ja tarvittaessa autan kampauksen kanssa. Autan myös "dekoreerauksen" kanssa - korusuunnittelijana ja vaatesuunnittelijana minulla on PALJON hienoa ja upeaa rekvisiittaa, joita voimme hyödyntää kuvauksissa.

 Petra ja Luru

Minä ja Marlon

Jos olet haaveillut upeasta muotokuvasta koirasi kanssa, älä epäröi ottaa yhteyttä! Tehdään yhdessä elämäsi upein muotokuva. Ja se on kanssamme vieläpä kivaakin :) Kuvauksia teemme joko työhuoneellamme Helsingissä tai asiakkaan kotona. Hintamme ovat erittäin kohtuulliset. Mikäli kuvaamme kotona, hintaa lisätään matkakulut. Hintaan kuuluu meikkaus, stailaus/tyylineuvonta, asusteiden lainaus tarvittaessa, kuvaus ja kuvien käsittely. Hintatiedustelut puhelimitse tai sähköpostitse.

Lahjoitamme jokaisesta toimeksiannosta 10% oman rotuyhdistyksemme Parsonrussellinterrierit ry:lle terveystutkimuksiin käytettäväksi.

Soita tai meilaa, ja kysy lisää. Vastaamme mielellämme tiedusteluihin. "Päiväsi Prinsessana/Prinssinä on vain yhteydenoton päässä!

Yhteystiedot:
Niina: puh, 045633 0950 niinak69@gmail.com
Tommi Kalervo: puh, 040 746 0976 kalervokarlsson@gmail.com

Kiirettä pitää...

joten eipä ole liiemmin tullut päivitettyä blogiakaan. Marlonista ei ole otettu kunnon kuvia sitten 12-viikkoiskuvien......miten me nyt näin laiskoja ollaankin oltu?

Meillä on vain ollut niin kiirusta työasioiden kanssa, ja päivät ovat niin lyhyitä, ettei sitten olla enää myöhään illalla haluttu räiskiä salamalla mitään puolipiemitä kuvia. Seli seli. Joo, joo, tiedetään - selitykset vain pahentavat tilannetta. Nyt täytyy kyllä tsempata ja kuvata poikaa ennen kuin se on jo ihan täyskasvuinen.

Eilen napsin Mimistä ja Marlonista ihan vaan tuommoisia snapshotteja pokkarilla, kun ne näyttivät niin hauskoilta tuossa lattialla makoillessaan vierekkäin ja imuttaessaan villatakkia ja lelusiiliä. Siis alkuun luulin ettei Marlon ole perinyt äitinsä tapaa imuttaa villatakkia tai jotain roittia, mutta olen muutaman kerran huomannut, miten Marlon on yrittänyt "luikerrella" Mimin viereen kun se imuttaa villatakkiaan....ja Mimi on tosi kipakasti ärähtänyt ja ajanut Marlonin pois hänen villatakiltaan. Marlon onkin nyt löytänyt oman imutus-juttunsa - se on karvainen lelu-siili - se pojalla on suussa ja sama vatkaaminen käy etujaloilla kun polkee ja imee siiliä samanaikaisesti :) Hauska tapa noilla "mustapäillä"!

Villatakki on kuitenkin kuvioissa mukana - siilin alla

Mimin tyylinäyte villiksen imutuksesta

Äiti ja poika neuvottelevat villatakista 

Tällä kertaa Marlon sai tulla äiskän viereen yhdessä imuttamaan.  

Tommin kanssa sekoitamme melkein koko ajan nuo kaksi toisiinsa - niillä kun on ihan samat maneeritkin. Koko habitus on aivan samanlainen. Ja Marlon on todella tasapainoinen ja jopa rauhallisen seesteinen ollakseen parsonin pentu!!! Marlon ei höntyile, vaan ottaa jäätävän rauhallisesti kaikki tilanteet. Tosin aamuisin lenkille lähtiessä Marlon  voisi olla vähän vähemmän rauhallinen ;) jäbää ei nimittäin nuo aamulenkit kiinnosta sitten tipan tippaa! Miksi mennä ulos kun kotona on niin hyvä olla!?! Katriinalta kuulin, että Urho-iskällä on täysin samanlainen suhtautuminen kyseiseen asiaan :)

Ihana poika tuo Marlon on - me olemme niin onnellisia että päätimme pitää Marlonin kotona - siitä taitaa kasvaa ihan unelmien parson-poika! Marlon on hirveän reipas ja sosiaalinen, ja samanaikaisesti todella lunki. Taitaa olla pojan hermorakenne ihan rautaa - Marlonia ei hetkauta oikein mikään. Ja se on niin hyvä juttu se.

Maisa on myös löytänyt sisäisen pentunsa uudelleen nyt Marlonin kanssa - Maisa ja Marlon nutaavat ja leikkivät koko ajan yhdessä, ja Maisa näyttää niiiiiiiiin onnelliselta Marlonin kanssa leikkiessään. Maisalla ja Marlonilla voi olla parinkin tunnin leikkituokioita keskenään. Niitä on niin hauska seurata - ja hienoa on, että meidän koko lauma vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä oloonsa ja eloonsa. Tämä tuntuu sujuvan näiden neljän kanssa kuin tanssi. Pirisjoen Tiinan sanoin: "Neljä menee siinä kuin kolmekin!" Allekirjoitetaan :)

Marlon 12 viikkoa eli kolme kuukautta!

Tämänpäiväistä kuvasaldoa meidän kolmikuisesta koltiaisesta. Tai sanotaanko 12-viikkoisesta ettei kuullosta "niin vanhalta" :) Seisotuskuvat osoittautuivat varsin haasteellisiksi, Marlonilla kun tuntui olevan bensaa suonissa...No tulihan ne nyt otettua, mutta ei se mennyt ihan kuin Strömsössä. Olisittepa nähneet kuinka hienosti eläinlääkärimme eläintenhoitaja käsitteli ja seisotti Marlonia! Se oli ihan virtuoosimaista. No, tällä rouvalla onkin yli 30 vuoden kasvattajakokemus, ja sen kyllä huomasi tavasta käsitellä koiria! Olimme siis viime perjantaina ekoilla rokotuksilla, ja Marlon ei edes huomannut mitään rokotusta....tai ei se piitannut koko toimituksesta lainkaan...oli kiinnostuneempi näykkimään lääkäriä ja hoitajaa :) Tämä eläintenhoitaja sanoikin, että Marlon on oikea kunnon "Hirmu" mutta Ihana Hirmu :) Ja hänen mielestään ihan hurjan kovapäinen jääräpää, joka tulee varmasti olemaan oikein omiaan luolatouhuissa! Hoitaja näytti mulle samalla kertaa, että miten teippaan Marlonin toisen korvan, joka oli alkanut kääntyä väärinpäin. (Korvat ovat kasvaneet parissa, kolmessa päivässä ihan hujauksessa, ja ainakin hetkellisesti toinen kääntyi hassusti.) Kun hoitaja oli laittanut teipin Marlonin korvaan, ja laski Marlonin lattialle, hän naureskeli ääneen, ja sanoi, että "Kattokaa nyt tuota, eihän poitsu edes huomaa että korva on teipattu taikka ei vaan välitä tippaakaan! On se oikee kunnon Kovakallo."

Marlon on kyllä melko omapäinen ja välillä aika jääräpäinenkin, mutta kiltti pentu se on, ja hirmu itsenäinen ikäisekseen. Eräs koiratuttuni sen tässä eräänä iltana sanoi, kun Marlon tutustui hänen kahteen uros shelttiinsä: "Tuo Marlon vaikuttaa niin sosiaaliselta ja fiksulta tyypiltä." Samaa mieltä :) Marlon osaa todella hyvin lukea koiria ja osaa käyttäytyä tosi nätisti ja hienosti muiden koirien seurassa. Marlon on ennen kaikkea kiltti, itsenäinen, rohkea ja älykäs. Ja onhan se sitten välillä aika jukuripääkin. Varsinkin kun innostuu näykkimään tai puremaan meitä ihmisiä ;) Mutta on se vaan niin jumalattoman ihana <3 Ja me ollaan Marlonista niin onnellisia ja ylpeitä tietysti, koska se on ihan omaa kasvatustyötä.

Muotokuvassa

Tulee nyt melkein viikon myöhässä tämä Marlonin 11-viikkois kuva. Kuvattiin tosiaan uutta mallistoa (korvakoruja ja rannekoruja) ja kun nuo parssonit siinä ympärillä koko ajan TIETTY!!! pyörivät ja häärivät, niin koppasin niitä syliini yksi toisensa jälkeen. Voitte vaan kuvitella kuinka haastavaa oli pitää Marlonia sylissä, kun ylläni oli kaninturkis shaali!!!!!! Marlonista saatiin napsaistua kaksi kuvaa, ja kumpikin onnistuneita, mutta sitten hermo petti noiden turkiksien lähellä. Siinä oli kanishaali välillä pöllytyksessä :) Kettupuuhkaa ei voinut kuvitellakaan koirakuviin ;) se oli jo liikaa näille.

Samanmoiset kuvat on Maisasta ja Mimistäkin mun kanssa; ne valmistuu sitten joskus myöhemmin. Balmeria ei tällä kertaa oikein kiinnostanut nuo kuvaushommat, joten annoin papsun olla rauhassa. Ensi kerralla sitten. Täytyyhän mulla on muotokuva minusta ja Balmeristakin!

Tänään oltiin Marlonin kanssa ekoilla rokotuksilla - eikä tuntunut missään. Marlon ei edes huomannut koko toimitusta. Marlon punnittiin lääkärissä, ja painoi viitisen kiloa. Tarkka oli kai 5,1 kg. Tosin musta tuntuu, että näyttiköhän se vaaka oikein, koska mielestäni Marlon ei paina viittä kiloa.....No, onhan se joka tapauksessa jo "iso poika" ja kasvanut hurjasti viime päivinä. Jalat, häntä ja korvat ovat venähtäneet viimeisen viikon aikana.

10 viikkoiset riiviöt

Marlon 10 viikkoa

Tänään olimme taas Mustikkamaalla ja Tommi sai kuin saikin napsittua muutaman ihan kelpo 10-viikkoispotretin. 

Marlon on vähintään yhtä suloinen kuin miltä näyttää. Olemme todella onnellisia, että päätimme pitää tämän pikku kultakimpaleen kotona. Haaveissamme on ollut Mimin kaltainen poika-parson, ja toiveet taitanevat toteutua Marlonissa :)

Olen saanut muistakin pojista kuulumisia ja kuvia tasaisin väliajoin. Kaikilla kolmella pyyhkii uusissa perheissään hyvin, ja ovat hurmanneet kotiväkensä valloittavilla persoonallisuuksillaan. Kaikissa pojissa on myös luonnetta niin kuin näiden terrierien kohdalla kuuluukin, joten johtajuusneuvottelujakin on kuulemma jo käyty ;) Pojat ovat poikia, ja metsästysterrierien pojat ovat toisinaan oikeinkin tomeria poikia :)

Olen kysynyt luvat kuvien käyttöön, ja hyvällä omalla tunnolla nyt lataan niitä tänne blogiin :) 

Pärre

Tässä Pärre Perämies purjehtimassa. Merimies-opinnot jatkuvat ensi kesänä. Ties vaikka Pärre ottaisi kurssin synnyinpaikkaansa Ahvenanmaalle :) Pärren kuvat Susanna ja Juha Rautavirta

  

Pärre on saanut myös kuulemma luonteeseensa sopivan paidan syksyn viimoja vastaan :) Häjyt tulloo....ei taida naapurin kissat kauaa hyppelehtiä pihamaalla, kun tällainen häjy vahtii tonttia! Pärre on niin.....Pärre <3

Rico

Rico omalla pihamaallaan, vai pitäisikö sanoa metsässään. Ihan kivat mättään näyttää Ricolla olevan :) Ricon kuvat Anne ja Kimmo Minkkinen

Ja tässä ihan tuore kuva 10-viikoisesta Ricosta.

Igor

 Igorkin on valmiina talven pakkasiin uudessa pompassaan. Igor siis muutti asumaan aivan isänsä Urhon naapuriin, ja tässä onkin kuva isästä ja pojasta. Igorin kuvat: perhe Pihlajamaa.

Rico has left the building

Hyvää matkaa kotiin, Rico!

Tänään iltapäivällä uuteen kotiinsa Jyväskylään lähti Rico. Rico on koko ajan ollut Tommin sekä samoin minun suuri suosikki pentueesta - eikä vähiten ihastuttavan luonteensa takia. Rico on yhtäaikaa lempeä, rento, topakka, rohkea ja hirmuisen reipas. Kiltti poika, jolla on suuri ego ja erittäin terve ja vahva itsetunto. Eikä tuo ulkonäkökään ole ihan huono ;) Ricolla on sellainen sielukas katse, jota etsin aina koiria katsellessani - tuosta pojasta kasvaa aivan satavarmasti sellainen "elämäni-koira"- tyyppinen kaveri, siitä olen varma.

Rico ja äiti Mimi

Eilen olitiin viimeistä kertaa tässä kokoonpanossa Mustikkamaalla - missä olemmekin käyneet melkein jokaikinen päivä! Marlon ja Rico ovat ihan bestikset :) Tässä tähystämässä horisonttiin.

Ihana Rico. Marlon ja Rico sopivat täydellisesti meidän laumaamme- vanha patriarkkamme Balmerkin hyväksyi nämä kaksi poitsua muitta mutkitta - pojilla on aina ollut tilannetajua ja järkeä pitää pientä hajuarakoa laumanjohtajaan. Tänään vähän ennen Ricon lähtöä Balmer piti Ricoa hyvänä nuolemalla Ricon päälakea - ihan kuin toivottaakseen pojalleen hyvää matkaa ja tulevaisuutta. Makoilivat kaikki soffalla Kimmon, Ricon uuden iskän vieressä, ja yhtäkkiä Balmer lakoi vain nuolemaan Ricon päätä ja silmiä. Se oli aika liikuttavaa. Tiedän kyllä, että Balmer rakasti tätä poikaa ja oli Ricon jo hyväksynyt omaan laumaansa :) Ja sellainen parsonuros, jonka Balmer on hyväksynyt, no, parempaa laatuluokitusta en voi edes itse antaa :) Ei kun onnea uuteen elämääsi Rico! Siitä tulee hyvä ja hieno, alku-mami tietää sen!

Eräs ympyrä on nyt sulkeutunut -ison työn eräänlainen välisaldo. Itselläni on hyvin onnellinen ja samaan aikaan tyhjä olo - kaikki pennut saivat mitä parhaimmat kodit ja omat ihmiset, ja kaikista tullaan aivan varmasti kuulemaan harrastuksienkin saralla. Mimin ja Urhon Rakkauden hedelmät ovat lähteneet maailmalle, ja me olemme tarjonneet niille parhaan mahdollisen maaperän ja juuret, ja tulevaisuus näyttää millä lailla pojat alkavat kukkia. Itse olen poikiin ja koko prosessiin oikein tyytyväinen ja onnellinen, ja voin vain onnellisena todeta, että nämä pennut osoittivat olevansa juuri sellaisia parsonin alkuja, joita toivoinkin voivani maailmaan saattaa. Olen tästä pentueesta todella ylpeä, ja samalla kertaa nöyrän kiitollinen. Onnea siis elämäänne Parsonian Ensimmäiset pojat - Potemkine "Pärre", Pushkin "Marlon, Panchenko "Igor" ja Pasternak " Rico"! 

Minä ja Rico 3.10.2013