Kisaraporttia Turku KV 19.1.2013

 

Hunajata, hunajata, hunajata sulle, hunajata, hunajata, hunajata mulle.....eiks niin Turussa kuulu laulaa ainakin hyvin menneen kisan jälkeen ;) ;) 

Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin ajamaan Turkua kohti. Pakkasta oli rapiat -26 ja matkan varrella mittari näytti jopa -32 astetta! Ensin käytiin viemässä Balmer hoitoon vanhempieni luokse ennen näyttelyä. Baltsu pääsi ukin ja mummin mukana mökille jonne mekin suunnattaisiin sitten näyttelypäivän jälkeen. Balmer oli ensin vähän ihmeissään, kun jätimme hänet isäni hoiviin ja ampaisimme kiiruusti liikkeelle, mutta kuulin myöhemmin, että Balmer oli kyllä ottanut kaiken ilon ja hyödyn irti siitä, että sai olla lauantai päivän iltaan asti ainoana rapsonina rapsittavana ;)

Mimi ja Maisa ulkoilemassa ennen kehiä näyttelyalueella; ilma oli aikas kirpsakka vielä, mutta lauhtui onneksi koko ajan.

Vanha kouluaikainen erittäin paras ystäväni, kaimani Nina, jota en ole tavannut ainakaan 20 vuoteen, tuli perheineen tapaamaan meitä näyttelyyn; oli ihan mahtavaa nähdä näin pitkän ajan kuluttua parasta ystäväänsä, johon yhteydenpito on jäänyt syystä, että asumme eri kaupungeissa jne. Nyt tuli todettua, että kumpikaan "ei ole muuttunut yhtään" ja päätettiin treffata keväämmäällä oikein ajan kanssa ja päivittää kaikki parin vuosikymmenen ajalta. Miten ihanaa. Ja meitä yhdistävät myös, yllätys, yllätys, metsästysterrierit :) heillä on kaksi saksanmetsästysterrieriä ja yksi parsonpoika. Ystäväni siippa metsästää aktiivisesti, ja treenaa koiria putkilla. Eli sitten kun nähdään, päästään samalla kertaa putkille treenaamaa, ja joskus myöhemmin metsästyskeikallekin! 

Ja sitten itse asiaan; kuten otsikosta ja kuvastakin voinee päätellä, näyttely meni enemmän kuin hyvin! Maisa upeasti ERI JUK1 PN1 ROP SERT!!! Eli Maisan serttii on nyt aukaistu, ja jos yhtään tunnen näitä koiria, niin uskallan väittää, että tämä ei jäänyt viimeiseksi :) Maisa esiintyi niin kuin ei koskaan; nimensä veroisesti - kuin Kuningatar, mutta pilke silmässä! Maisa liikkui upeasti, poseerasti upeasti ja oli vaan kertakaikkisen täydellinen, ylväs ja upea, iloinen terhakka itsensä. Ja omasta itsestäni täytyy sanoa, että olen kehittynyt myös handlerina; esiinnyin omasta mielestäni itsekin paremmin kuin koskaan aiemmin. Ohessa Maisan arvostelu. tuomarina oli suomalainen Tiina Illukka, jonka tuomarointi-linjasta pidin. "Erittäin kaunis, sopusuhtainen, ihastuttava pää, hyvä pigmentti. erinomainen kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Vahva luusto. Oikea rinnan syvyys. Liikkuu hyvin."

Mimi esiintyi avoimessa luokassa, ja esiintyikin hienosti! Mimi oli terhakka ja reipas; häntä tanassa ja poseerasi ihanasti ja liikkui minun mielestäni reippaasti ja hyvin. Siinä vaiheessa kun Mimi sai ERIn, tajuntaani  upposi se tosiasia, että mikäli Mimi saisi kilpailuluokassa myös SA:n, minun pitäisi siis olla kehässä kummankin kanssa samaan aikaan....Onneksi sain puhuttua Ratkillerin Terhi Haukivaaran Mimin handleriksi mikäli näin "ikävästi" ;) kävisi. Tuomari piti Mimistä ja sijoitti luokassaan ykköseksi eli luokkavoitto tuli, mutta ei SA:ta. Mimin sai hyvän arvostelun, joka kuului näin: " Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis pää. Turhan pehmeä karvapeite pään alueella. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvät kulmaukset ja luusto. Liikkuu lyhyellä askeleella." Tuloksena siis ERI AVK1. Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole kehistä, koska kännykän teho ei riittänyt. Meillähän oli järkkärikamerakin mukana, mutta ei sitten tällä kertaa yhtään muistikorttia ;)

Päivän väri oli siis pelkästään punainen/vaaleanpunainen sekä numero ykkönen kummallakin tytöllä. Mulla piti ihan kiirusta kehissä juostessa, mutta aika hyvin juostiin. Olo oli melkoisen messevä ja koko päivässä oli ihan spesiaalia nostetta. Maisan kanssa jäätiin sitten ryhmäkehiin, vaikka niistä nyt ei ollut mitään odotettavissa; tärkeintä oli tuoda hyvällä esiintymisellä omaa rotua esiin. Ryhmäkehien odottelu oli melkoisen pitkäpiimäistä puuhaa, mutta iloista oli nähdä pikku-Maisan tsempin kestävän ihan sinne loppumetreille, ja Maisa oli koko ajan reipas, iloinen ja tyytyväinen. Jukra, kyllä meillä on aikamoiset parson tyttöset!!! Meitin Rinsessat <3 Niin kuin mä tapaan sanoa; Mimi ja Maisa ovat kumpikin niin kauniita, sekä sisältä että ulkoa. 

Tämmösellä räyhällä sitä lähdettiin liikkeelle ;)

Tässä odotellaan ryhmäkehien arvostelua (joka kesti k-a-u-a-n....)

Näyttelyn jälkeen suunnattiin Saabin keula kohti vanhempien mökkiä, jossa Balmer odotteli tyytyväisenä oloonsa. Melkoisen väsyneitä oltiin koko sakki, tytötkin sammuivat boksiinsa heti kun saunalyhdyt. Äidillä oli ruoka odottamassa valmiina ja voin sanoa, että maistui - nälkä oli jo melkoinen! Illalla vielä saunaan, ja yöllä uni maittoi. Sunnuntai viettettiin lepäilyn, ulkoilu ja saunomisen merkeissä ja maanantaina lähdettiin kotimatkalle. Ilma oli viikonloppuna tosi kaunis vaikkakin melkoisen kylmä. Kyllä oli onnistunut viikonloppu ihan kaikin puolin! Lisää tämmöisiä! Ja Kiitokset vielä äiskälle ja iskälle "huollosta"ja Balmerin hoidosta!

Heipparallaa! Koirapuistossa on HAUSKAA!

 Tänään lenkille ja puistoon mukaan lähti myös Balmer, jolla olikin oikein super-hyper-kivaa. Meidän iso koirapuistomme on nykyään jaettu kahtia; pienille ja suurille koirille. Pienten koirien puoli ei ole kovinkaan suuri, ja maaperä on pelkkää hiekkaa....tylsää. Yleensä me ollaan aina siellä "isojen puolella" niin kuin tähänkin asti. Ensin ajattelin, että oli ihan typerää jakaa puisto, mutta toisaalta se onkin ihan hyvä juttu. Nimittäin nyt voin helposti ottaa Balmerinkin mukaan puistoon, kun ei ole pakko mennä sinne puolella missä on koiria, joiden kanssa Baltsu ei tule niin hyvin juttuun. Ja Maisa välillä stressaa villeistä ja isoista koirista, niin nyt Maisakin voi ottaa ihan rennosti, kun ne isot kaverit pysyvät siellä toisella puolella...Maisa tykkää ihan älyttömästi leikkiä ja juosta ja riehua toisten koirien kanssa. Nauttii niin että suorastaan hymyilee :) Parhaita kavereita ovat Taavi (pommi), Luka (kleinspitz), Late (Mittelspitz), Topi (chicu), Arska (collie), Erin (parson), Niilo (parson), Karo (isovillakoira), Tinja (sheltti), Hilla (bordercollie),Tove (lagotto romanolo) ja Daisy (seropi: collie/sakemanni) noin ihan parhaimmat mainitakseni. Paras kaveri on tietty Kerttu (cesky) ja Hetty sekä Eppu (petittejä). Ja erityismaininnan ansaitsee tietysti Hugo greyhound. Hugo onkin meidän koiriemme isokokoisin kaveri.

Mimi löysi pienen kepin...

Maisa RAKASTAA lunta! Niin paljon etten ole ennen nähnyt. Maia kierii ja möyrii koko ajan hangella, ja silloin kun oli pelkkää puuterilunta, Maisa teki jatkuvasti komeita syöksyjä pää edellä lumikinoksiin ja kaivautui niihin. Maisan touhuja seuratessa ei naama pysy kyllä peruslukemilla...Maisa on semmoinen pelle ja hassuttelija, semmoinen oikea ilopilleri.

 Parson-juna. Taustalla kolmen koplan paras kaveri Kerttu (Cesky) ja Hugo (greyhound).

 Mimi ja Kerttu

Kertulla on yllään emäntänsä Maijan tekemä puku. Maija on supertaitava tekemään koiran pukuja! Mimillä, Maisalla ja Balmerilla on kaikilla Zooplussasta tilatut fleecehaalarit, jotka osoittautuivat todella hyviksi. Hintakin oli hyvä, vain 17,90€/kpl!!! Mimi on ollut viime aikoina hieman viluinen johtuen todennäköisesti valeraskausoireista. Nyt oli kivaa ja leikitti kun ei tarvinnut palella, Mimi vaikutti suorastaan onnelliselta haalareissaan. Nämä haalarit olivat yllätyksekseni todella hyvin istuvat ja mittataulukko piti hyvin kutinsa!

 Balmer ja Mimi....ja keppi

Mimi, kukkulan Kuningatar

Kolmen Kopla toivottaa kaikille Oikein Hyvää Joulua ja Onnekasta Tulevaa Vuotta 2013!

     

Tänään otettiin  tämän vuoden joulukuvia. Tytöt virittelin kuvattavaksi; Balmer nukkui päiväuniaan niin sikeästi etten millään raatsinut sitä herättää...varsinkin kun ennalta  jo uumoilin että mahtaako siitä kuvauksesta mitään tulla kolmen koiran kanssa. Voi olla, että yritän huomenna uudelleen, koska täytyyhän mulla olla kuva kaikista karvalapsistani! Mutta saatiin me tänäänkin aika söpöjä kuvia aikaseksi, vaikka ne eivät teknisesti niin hienoja olekaan. Mutta hei, fiilishän on tärkein!!

Kuvissa piti olla myös pikkuinen pehmo joulupukki, mutta siitä ei tullut mitään, koska kumpikin tytöistä halusi vain ja ainoastaan SYÖDÄ sen. 

Tämä pukki on siitä erikoinen, että sitä kun painaa parran alta, niin pukki puhuu: " Hou hou hou, Meeerry Christmas" semmoisella matalaal möreällä äänellä, ja Mimi sekä Maisa menevät kumpikin ihan villeiksi aina kun kuulevat sen. Ja nyt riittää pelkän pukin näkeminen, ja on heti täysi ralli päällä!

Maisuli onnistui aina välillä nappaamaan pukin, ja kiikutti sen äkkiä kauemmas...

Mimin ilme on ihan että:" No niin, taas toi napero vei ton Pukin, mä arvasin ettei tästä tuu mitään..."

Mutta pukista oli apua poseeraamisessa; kumpikin katsoa tapitti kameraan oikein hienosti, kun pitelin Pukkia siinä kameran päällä ;) 

Huomenna on kyllä ihan pakko ottaa joulukuvia meidän poitsustakin. Meidän viime vuoden joulukuvahan voitti parsonkuvakisan joulusarjan :) 

Siis käykäämme joulun viettohon; nauttikaamme rakkaidemme seurasta, hyvästä ruoasta ja leppoisasta, kiireettömästä olosta. Kaikki rakkaat ystävämme: Oikein Hyvää Joulua teille kaikille! 

Junior Voittaja 2012!!!

 

Messari viikonloppu sai sitten varsin huikean päätöksensä sunnuntaina 9.12 - Maisa voitti JV-12 tittelin. Todella hienoa, vitsi että me ollaan ylpeitä tuosta naperosta. Petra esitti Maisan, ja me muu porukka pysyteltiin näköetäisyydellä :) JUN1 JV-12 eli luokkavoitto ja titteli, huikeaa! 

Me vietettiin koko viikonloppu Messarissa, eli olimme Maisan kanssa kehässä jo lauantaina Helsinki Winner:ssä, jossa tulokseski tuli JUN EH JUK4 eli ei mennyt ihan niin hyvin kuin mihin olisi ollut edellytykset, mutta Maisan hermoilu ja pitkä odottelu näkyi väsymyksenä kehässä. Asiaan vaikutti paljon se, että Mimi ei ollut mukana lauantaina. Sunnuntaina kun Mimi oli myös mukana, Maisan meno oli aivan toista luokkaa ja tyttö saavutti Petran hienolla handlauksella sen mitä varovaisesti annoin itseni odottaakin.

Jännä juttu oli eri päivien tuomareiden hyvinkin toisistaan poikkeava maku koirien suhteen - sen näki varsin pian kun katseli päivän tulos- ja arvostelulistaa. Launtaina tuomaroi britti Martin Phillips ja sunnuntaina ruotsalainen Dan Ericsson, jolle olin siis ilmoittanut Mimin ajatellen, että Mimi olisi ehkä enemmän ruotsalaistuomarin makuun...näin ei ollut. Ruotsalaistuomari piti melko kulmikkaista ja kuivista koirista, ja sellainenhan Mimi ei ole. Näin jälkiviisaana olisi sittenkin kannattanut ilmoittaa Mimi tuolle brititituomarille. Tää on tätä, ei näitä voi ennustaa. Mimi esiintyi ihan kivasti (vaikka sitä kuuluisaa terrieri-nergiaa olsisi voinutkin olla enemmän), ja turkkikin oli varmaan parhaimmassa kunnossa ikinä, mutta ilmeisesti alkava valeraskaus verotti jotakin, koska tuomari jäi kaipaamaan juuri sitä "terrieri-energiaa". Mimi ei olekaan nyt juoksuajan jälkeen ollut ihan oma pirtsakka itsensä, mutta päätin silti esittää Mimin kehässä, koska esiintyi ihan reippaasti ja turkkikin on niin kauniissa kunnossa. Ja toisekseen, Mimi on yleisestikin ottaen melko tyyni esiintyjä, semmoinen kauniisti ja siivosti käyttäytyvä, ei mikään höntyilijä, ja sen jotkut tuomarit kokevat ei-terrierimäisenä käytöksenä. Mimin tulos oli siis AVO EH eli siis Erittäin Hyvä. Dan Ericsson Mimistä: "  Feminint huvud och  uttryckt. Bra ögon. Kort i halsen. Branta skuldror. Ganska tung i kroppen. Sträv päls. Borde ha mera terrier energiska i ringen." eli suomeksi jotenkin näin: "Feminiininen pää ja olemus. Lyhyt kaula. Leveät hartiat. Melko raskas runko. Karkea turkki. Olisin kaivannut enemmän terrieri-energiaa kehässä." AVO EH 

Dan Ericsson Maisasta: "Fin tik. Mkt tilltalande huvud och uttryckt. Bra ben och tassar. Utm kropp. Borde ha lite bättre vinklar fram och bak. Sträv päls. Mkt lovande." eli suomeksi: "Hieno narttu. Erittäin puhutteleva pää ja olemus. Hyvät jalat ja tassut. Erinomainen runko. Kulmaukset voisivat olla paremmat sekä edessä että takana. Karkea karva. Erittäin lupaava." JUN ERI JUK1 JV-12  

Ja lopuksi vielä Maisan arvostelu lauantailta; Martin Phillips Maisasta: "Good bone and substance. Lighter head and eye. Very good front assembly. Well bodied for age. Would like stronger quarters on the move." eli suomeksi jotensakin näin: " Hyvä luusto ja kokonaisuus (tarkka suomennos olisi aines??). Kevyempi pää ja vaaleammat silmät??? (tarkoittaisikohan että pitäisi olla kevyempi pää ja vaaleammat silmät??) Erittäin hyvä etuosa. Hyvin kehittynyt ikäänsä nähden. Olisin kaivannut enemmän voimaa/energiaa liikkeisiin." 

JUN EH JUK 4

Oli tosi kivaa taas tavata tuttuja, ja paljon oli kauniita parsoneita näytillä, että sikäli saa olla tuloksiin tosi tyytyväinen! Messuilla oli myös hyviä messutarjouksia; siis koiranruokia ja herkkuja, ja niitä tulikin sitten vähän ostettua. Maisa sai myös tittelin lisäksi tietysti pystin ja kaksi palkintokassia, ruokaa ja herkkuja, joista sitten tietysti jaettiin muillekin :) jaettu ilo kaksinkertainen, tai meidän tapauksessa kolminkertainen ilo! Vaikka kuten kuvastakin näkyy, Maisa oli vähän sitä mieltä, että se kaunis kukka-puruluu kuuluu vain ja ainoastaan hänelle, ja muilla ei siihen ole asiaa. (Mimi kyllä jatkaa yritystä...)

Maisan mielestä tää kukka-puruluu oli ihan paras palkinto ja kauniskin vielä!

Laitetaan nyt vielä yksi ylväs poseeraukuva meidän tuoreesta Junior Voittajasta vuosimallia 2012

Ja loppuun tällainen nätti profiilikuva :) 

Ja tässä vielä pari otosta Mimistä, jolta siis puuttui sitä terrieri-energiaa...ja näkeehän sen kuvistakin :) Mutta silti niin nätti tyttö! Mimin häntä laskee aina, kun vauhti pysähtyy - äidillään Nekulla ihan sama juttu :) Terrieri tietysti näyttäisi paljon ryhdikkäämmältä, jos häntä olisi terhakkaasti pystyssä... Ulkonäyttelyissä Mimin häntä on muuten melkein aina pystyssä ja tyttö on muutenkin paljon terhakkaampi! Mimari ei oikein ole näitä "halli-esiintyjiä". Niin tai näin, Mimi on SULOINEN ja IHANA <3 häntä alhaalla tai ylhäällä ;)

Mimin kuvat: Leena Mäkelä

Ohi on!

Nimittäin kummankin meidän neidin juoksuajat. Maisa aloitti lokakuussa, ja Maisa suhtautui tähän mullistukseen samalla lailla kuin muutoinkin elämään; melko rauhallisesti - paitsi että käyttäytyi toisia koiria kohtaan agressiivisesti, ja jopa vieraita ihmisiä kohtaan tunteet kävivät aika ajoin kuumina. Kotosalla kaikki oli ihan niin hyvin kuin muutoinkin.

Mimin juoksuja odoteltiinkin jo pidempään; välillä tuntui että Mimi ei aio aloittaa niitä koskaan ;) Merkkailua kesti semmoisen pari kuukautta. No, tulivathan ne lopulta marraskuun alkupuolella, ja nyt ollaan jo ihan loppusuoralla. Aloitin Mimille Dorwest&Herbs´n vadelmanlehtikuurin valeraskauden ehkäisyyn; mimillä on nimittäin molemmista aiemmista juoksuista tullut hyvin voimakkaatkin valeraskausoireet - apaattisuutta, turvotusta, maitorauhasten merkittävää turpoamista jne. Mimi vaikuttaa myös juoksujen ekoina päivinä jopa hyvin kipuiselta ja väsyneeltä. No, nyt aloitin siis nämä vadelmalehti tabletit (heti ekasta vuotopäivästä) ja kiintoisaa on ainakin se, että Mimi on ollut koko ajan oikein pirtsakka oma itsensä eikä vaikuttanut lainkaan kipuilevalta. Toivotaan että valeraskausoireetkin jäävät pois.

Olen ollut melko laiska päivittämään blogia; nyt oli pakko, että saan edes yhden päivityksen marraskuulle!

Mulla ei ole ollut kameraa mukana pitkiin aikoihin lenkeillä, joten siinä yksi syy päivitysten puuttumiseen; haluan aina tehdä semmoisia kuvareportaaseja. Nyt joudutaan tyytymään vain huonolaatuiseen sisällä näpsäistyyn kuvaan, jotta saadaan edes jotain kuvamateriaalia.

Muuten me ei ollakaan oltu lainkaan laiskoja - mehän innostuttiin oikein tosissaan lut-treeneistä, ja Mimi osoittautui varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi sillä alalla; ei tarvinnut paljoa tyttöä sytytellä, Mimi tiesi heti ekasta kerrasta mitä pitää tehdä. Treeneissä ollaan käyty Nummelassa. Mimin työskentely putkilla on melko hienoa seurattavaa; täsmällistä, innostunutta ja tarkkaa. Mimi on saanut hurjasti kehuja, ja nyt on treenit treenattu, ja Mimi menee ekaan kokeeseen 5.12 Loviisaan. Ollaan me tuosta tytöstäoltu  ihan tosi ylpeitä siellä treeneissä; Eerokin sanoi että siinä on todella hieno koira!! ja että se ei tuosta treenaamalla parane. Toivotaan että Mimi saisi kokeesta hyvän tuloksen, ja että kaikki menisi hyvin. Tavoitteet voidaan kyllä Mimin kanssa asettaa melko korkealle, ainakin treenien perusteella. Toivotaan vain ettei juoksujen jälkeinen aika vaikuta kovasti suoritukseen.

Muutenkin olen ollut ahkera; kävin kasvattajan peruskurssin lokakuun lopulla, ja nyt on kennelnimi laitettu vetämään: jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, näkee rakkaan Mimin pentue päivänvalon suurin piirtein ensi syksynä. Tämä päätös oli pitkällisen harkinnan tulos. Mimi on niin kertakaikkisen ihana parson, että kokisin sen suorastaan synniksi jättää käyttämättä näin hieno koiran jalostukseen. Mimissä yhdistyy niin monta hienoa ja hyvää asiaa, mm. erittäin terve ja vahva hermorakenne, vahva riistavietti sekä terve ja kaunis rakenne. Unohtamatta Mimin valloittavaa iloista, avointa, leikkisää, rentoa ja diplomaattista luonteenlaatua. Siipan sanoin: Mimi on semmoinen oikea "kodin Onni. Mimin kanssa voi mennä minne vain, minkälaisten koirien joukkoon tahansa, eikä tarvitse pelätä, että tilanne karkaa käsistä - Mimi ei provosoidu muuta kuin riistasta. Isäehdokaskin on jo lukkoon lyöty, ja olen aika innoissani tulevasta yhdistelmästä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää kun tulee ajankohtaiseksi. Tuleva isä on todella mahtava parson uros, jolla on Mimin tavoin hyvin terve hermorakenne, hieno luonne ja vahva riistavietti, ja poika on komeakin kuin mikä, eli odotettavissa on siis mahtavia pikkuparsoneja käyttöön ja näyttöön. Minulle tulevassa kasvatustyössäni aivan ensisijaisen tärkeä asia on terve ja vahva hermorakenne (luonne, luonne ja luonne) sekä riistaviettisyyden vaaliminen. Ja on minulla tietysti oma näkemyksenikin millainen parsonin tulisi olla noin kokonaisuudessakin - semmoinen vähän "sporttinen", työterrierityyppinen ja sopivasti "sofistikoitunut". 

Mitä muuta tähän loppuvuoden ohjelmaan tulee, niin tänään saapui tyttöjen kilpailunumerot Messarin näyttelyihin. Maisa edustaa lauantaina 8.12, ja molemmat tytöt sunnuntaina 9.12. Saa nähdä miten menestytään. Joka tapauksessa tiedossa on ihan näyttelyvuoden kohokohta, ja siellä on pilvin pimein tuttuja ja paljon parsoneja!!

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä: Balmer on ollut koko syksyn ajan ihan loisto kunnossa!! Joka päivä haluaa pitkille lenkeille, eikä selkäjumeista ole tietoakaan. Poika (vai pitäiskö jo sanoa Miäs) nauttii ihan täysillä parsonmaisesta menosta kahden kivan tyttönsä kanssa, ja oikein naamasta näkee että on niin tyytyväinen eloonsa ja oloonsa. Niin kuin nyt nuo kaikki. Meidän laumassa vallitsee ihana harmonia ja järjestys, ja kaikki kolme ovat onnellisia ja tyytyväisiä koska kaikilla on laumassa selkeä oma paikkansa. Eihän siitä voi olla kuin hyvin onnellinen. Varsinkin kun tiedän ettei se ole itsestään selvää. Mä kiitän mielessäni joka ainoa päivä näistä kavereista. 

 Tähän loppuun nyt sitten ne pakolliset kuvat: (huonolaatuisia mutta joatin kuitenkin...)

   Balmer tähystyspaikallaan

Hyvää Syntymäpäivää rakkaalle Mimille!

Tänään kamunkorven M-pentue täyttää 2 vuotta! Paljon onnea Mimin sisaruksille, Mirkulle, Miinalle, Maunolle ja Jekulle! 

Miten aika onkaan lentänyt! Mimi on aina ollut yhtä ihana; avoin, iloinen, hyvin sosiaalinen, vahvahermoinen, rohkea, lempeä, hauska ja riistaviettinen - sanalla sanoen ihan parhaista parhain parsoni! Mimi on edelleen aivan yhtä suloinen ja hellyttävä kuin pikkupentuna - silmissä se sama herkkä ja lempeä katse, paitsi että aikuistuessa katseeseen on tullut aimo annos vahvaa itsetietoisuutta. Mimistä on kasvanut hieno "nuori naenen". Meidän Prinsessa <3 

Parson erkkari 7.10.2012

Oltiin toistamiseen parsonien erikoisnäyttelyssä, tällä kertaa Hyvinkäällä. Paikalle oli ilmoitettu 203 rotunsa edustajaa. Meillä meni minkä mittapuun mukaan tahansa aika hyvin; Mimi oli luokkansa 4. SA:lla, ja pääsi pyörähtelemään paras-narttu kehäänkin. Narttujen nuorten luokkaan oli ilmoitettu 15 koiraa. Mimi esiintyi todella hienosti, olen ylpeä tästä tytöstä! Näköjään alkaa kantaa hedelmää kaikki ne kierretyt näyttelyt, joissa ei ole huonosti mennyt niissäkään ;-) On se mahtava likka!

Tuomarina oli mukava Jeff Luscott, joka piti hieman erityyppisistä koirista kuin Mimi, mutta sijoitti Mimin kuitenkin 4.ksi SA:lla, mikä oli tosi hienoa. Mimi sai myös hyvän arvostelun.

Paikalla oli myös Petran vieraana ollut irlantilainen Jappatin kennelin kasvattaja Patrick, joka ihastui Mimiin todella kovasti! Patrick sanoi, että Mimi on yksi kaikkein viehättävimmistä ja kauneimmista parson nartuista mitä hän on koskaan nähnyt! Vau. Mä olen ihan samaa mieltä ;-)

Hyvin meni Maisallakin: Maisa oli pentuluokan 7-9kk 2. KP:llä eli kunniapalkinnolla! Taas tuli pytty...ja ruokaa ja ruusukkeita...pian täytyy hommata palkintokaappi noille meidän likkojen pysteille, nyt kun näyttää tuo palkintohana auenneen ;-) Maisa esiintyi myös aivan todella hienosti. tuomarina oli Tarmo Viirtelä, joka sijoitti Maisan ansin ykköseksi, mutta kävelytti ja kävelytti meitä uudelleen ja uudelleen kehää ympäri, jolloin Maisan tsemppi pääsi ilmeisesti väsymyksestä hieman löystymään, ja tuloksena siis toinen sija. No, se oli todella hyvin, kun ottaa huomioon, että narttupentuja oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä 16 kappaletta!

Mahtavan hieno viikonloppu siis takana! Lauanataina olin parsonrussellin terrierit ry:n 20-v juhlaillallisilla, ja meitä oli kokoontunut paikalle 80. Ruoka oli hyvää, ja seura vähintään yhtä hyvää, joten mukava ilta vietettiin ennen sunnuntain erkkaria!

Tähän loppuun linkitän Annan blogin arvonnan, menkääs kattomaan mitä kivaa siellä on arpajaisten palkintona tällä kertaa!!! http://nemuski.blogspot.fi/

Lissään juttuun kuvia, sitten kun ja JOS niitä jostain saan käsiini...meillä kun unohtui jälleen kerran kamera kotiin...tosin kiire ja hoppu oli melkoinen, kun ehdin Maisan kehästä nipin napin Mimin kanssa kehään, ja välissä auttelin Petran trimmipöydälläkin.